2 x Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär ja Auroran muotokuva

Tuskailin jokin aika sitten lukupinoni hupenemisen kanssa mutta kas, siihenhän auttaa kun
kurkistaa omaan kirjahyllyyn. Sieltä nimittäin löytyi kolme korkkaamatonta Isabel Allenden kirjaa joista en edes muista mistä ne aikanaan haalittu, kiva kuitenkin että tämmöinen löytö tuli tuli tehtyä...

Rouva Fortunan tytär vie lukijansa 1840-luvun Chileen, jossa Sommersin sisarusten adoptoima nuori Eliza varttuu ja rakastuu. Kalifornian kultaryntäys kuitenkin muuttaa kaiken ja pian Eliza antautuu seikkailuun joka muuttaa hänen elämänsä kulun. Auroran muotokuvassa sukelletaan taas 1800-luvun lopun elämään Elizan tyttärentyttären Auroran kautta. Kirja paneutuu sekä Chilen historiaan että valokuvauksenkin maailmaan, sillä valokuvista tulee nuorelle Auroralle tärkeä itseilmaisun muoto.

Allende kertoo tuttuun tapaansa yksien kansien välissä kokonaisen kimaran kertomuksia. Vaikka Rouva Fortunan tyttären tarina pyöriikin Elizan ympärillä, tutustuttaa kirjailija lukijansa myös suoranaiseen laumaan kiinnostavia sivuhahmoja, näistä mainittakoon mm. Elizan kasvattiäiti Miss Rose ja tahtonainen Paulina del Valle, joka pääsee suurempaan rooliin Auroran muotokuvassa. Eräs kirjan teemoista onkin naisen asema ja tasa-arvo parisuhteessa sekä rakkaus ja sen etsiminen. Joskus kun rakkaus ja onni eivät näyttäydykään meille sellaisina kuin ehkä kuvittelimme ja vaatii rohkeutta ja viisautta ymmärtää se.

Kokonaisuutena Rouva Fortunan tytär oli kelpo luettavaa vaikkei aivan yltänytkään suosikkikirjani Henkien talon tasolle. Pieni miinus kirjassa kuitenkin on, sillä tuntuu siltä kuin teos olisi kirjoitettu jatko-osa mielessä, Rouva Fortunan tytär nimittäin loppuu minusta hiukan äkisti ja milteipä pakotti minut aloittamaan Auroran muotokuvan heti. Ei minulla mitään jatko-osia vastaan ole, mutta tällä kertaa olisin kyllä toivonut että kirjailijan solmisi edes muutaman langanpätkän ennen viimeistä sivua. Kirjat kyllä muodostavat ihan mukavan kokonaisuuden yhdessä mikä saakin minut pohtimaan miksi Auroran ja Elizan tarinat eivät alunperinkin voineet olla yksissä kansissa?

Rouva Fortunan tytär
Otava, 2000
Sivuja: 367
Alkuteos: Hija de la fortuna
Suomentanut Sulamit Hirvas
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirjailija, joka ei ole eurooppalainen tai pohjois-amerikkalainen

Auroran muotokuva
Otava, 2002
Sivuja: 304
Alkuteos: Retrato en Sepia
Suomentanut Sulamit Hirvas

Kirjojen kanssa kohti kesää!

Hauskaa vappua! Kevätaurinko on vaikuttanut allekirjoittaneeseen kuin energiaruiske, tekisi mieli vain olla koko ajan ulkona valossa, pihalla kuoputtelemassa tai lueskelemassa. Pyöräilykärpänenkin ehti jo purra (äänikirja on muuten oiva kaveri tässäkin lajissa!) ja olen intopiukeana suhaillut pitkin metsäteitä nauttien vauhdin huumasta.

Kirjallisista jutuista mainittakoon ainakin se, että "löysin" vihdoinkin Helmetin Ellibs-kokoelman ja taas maailmani järkkyi! Kehoitan muitakin kokeilmaan, suomenkielisiä uutuuskirjoja näyttää saavan tuota kautta ihan muutamienkin päivien jonotusajalla. Tuonne kun vielä saataisiin suomenkielisiä äänikirjoja ladattavaksi niin olisipa herkkua!

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa herkuteltiin 21 kirjalla, eli 5609 sivulla. Luetut ovat tällä kertaa sekalaista sakkia; mm. sarjakuvia, muutama kirja kirjoista, muutama Tudor-teos, naisasiaa ja muutama valkokankaaltakin tuttu opus. Haahuilen siis tuttuun tapaani kuin kevätpörriäinen kukasta kukkaan... Itselleni huhtikuun TOP3:een kuuluvat Sheryl Sandbergin ajatuksia herättävä Lean In, Tove Janssonin ihanat Muumi-sarjikset ja lukupiirin kautta luettavakseni osuni Jenny Kangasvuon Sudenveri. Peukut näille kaikille! Kuukauden flopiksi taidan nimetä Yoga Bitchin, joka ei odotuksista huolimatta ollutkaan hauska. Liikaa joogaa, liian vähän bitchiä, sanoisin.

• Nana / Émile Zola
• Suojattomat / Kati Hiekkapelto
• Pahan varjot / Anne Holt
• Sudenveri / Jenny Kangasvuo
• Too Much Happiness / Alice Munro
• Talvi-iltain tarinoita 3 / Zacharias Topelius
• Neljäs uhri / Mari Jungstedt
• Muumit: sarjakuvaklassikot 1-3 / Tove Jansson
• Langenneet / Michael Katz Krefeld
• The Boleyn Deceit / Laura Andersen
• The Boleyn King / Laura Andersen
• Yoga Bitch / Suzanne Morrison
• Kirjan kansa / Geraldine Brooks
• Outolintu / Veronica Roth
• Paperilla ja valkokankaalla: Markus Zusakin Kirjavaras
• The Mark of a Murderer / Susanna Gregory
• Lean In: Women, Work and the Will to Lead / Sheryl Sandberg
• Ajojahti / Liza Marklund

Kesken jäi tällä kertaa Isabel Allenden uusin kirja Ripper. Fanitan Allenden teoksia hartaasti, varsinkin Henkien talo on suuri suosikkini ja siksi annoin Ripperille jopa toisenkin mahdollisuuden. Ensimmäisellä kerralla hyydyin jonnekin sivun 50 tietämille, toisella kerralla tsemppasin vielä sata sivua eteenpäin ennenkuin tajusin että kirja ei vain kiinnostanut. Ei, vaikka se oli ihanan Isabelin kirjoittama. Kirjan aihepiiri oli ehkä ensimmäinen hämmentävä juttu, Ripper ei nimittäin ole historiallinen romaani, vaan murhamysteeri. Mutta en minä silti osannut lukea sitä dekkarinakaan - vaikka ihmisiä toki kuoli, oli pääpaino tarinassa kertojan äidillä ja tämän ihmissuhteissa.

Kesken jäi myös Jhumpa Lahirin The Lowland -äänikirja, ei tosin sisältönsä vaan sen puutteen takia. Törmäsin nimittäin ensimmäistä kertaa e-kirjainnostukseni aikana tekniseen pulmaan, äänikirjani kaikki luvut eivät nimittäin jostain syystä suostuneet latautumaan. Höttöpäänä huomasin tämän vasta kolmen tunnin kuuntelun jälkeen mutta koska en kiihkeistä uudelleen lataus -yrityksistäni huolimatta saanut puuttuvia lukuja ilmestymään, annoin periksi. Sen verran ehdin kuitenkin jo koukkuuntua tarinaan että uskon sen lukevani, jossain toisessa formaatissa tosin.

Haasteiden tilanne

Jos totta puhutaan, olin jo vähän niinkuin unohtanut koko lukuhaasteet. Koska haahuilin auringossa, ehkäpä tsemppaan sitten syksyllä taas. Kaunokirjallinen maailmanvalloitus unohtui täysin ja Ihminen sodassa -haasteessa olen näemmä vahingossa kerännyt kaksi pistettä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa -oi, ihanaa, toukokuu! - tiedän jo jatkavani muutaman tässä kuussa vilahtaneen kirjallisen teeman parissa. Aika mahtiksia opuksia löytyy lukujonosta, odotan jo innolla!

Henkien talo / Isabel Allende

Rakastuin Henkien taloon joskus ammoisina lukioaikoina sillä kiihkeydellä ja ehdottomuudella jolla nyt lukioiässä rakastutaan. Luin kirjan, katsoin elokuvan, molemmat useampaankin otteeseen. Sitten tuli varmaankin seuraava suuri kirjarakkaus, tai kenties kokonainen pino tai hyllyllinen niitä, koska Henkien talo katosi näköpiiristäni vuosiksi. Kunnes eräänä lumisena päivänä kohtasimme toisimme jälleen kirjaston hyllyjen välissä - minä olen vanhempi ja kenties pikkuisen ryppyisempi ja Henkien talossa oli uudet kannet (uusi painos vuodelta 2010!), mutta silti tunsimme toisemme...

En tiedä toimisiko elokuva enää aikuisemmin ja 3D-efekteihin tottunein silmin. mutta kirjaan minä ihastuin uudelleen. Allenden tarinoiden maailma on runsas, se suorastaan pursuaa yksityiskohtia, mielikuvitusta, kiinnostavia sivuhenkilöitä ja juonenkäänteitä. Henkien talo osoittautui sellaiseksi kirjaksi, jonka halusin lukea hitaasti ja nautiskellen, sillä tavoin ettei mikään yksityiskohta karkaa käsistäni.

Allende sekoittaa taitavasti faktan ja fantasian, jostain syystä minusta merenneitomaisen kaunis, vihreätukkainen Rosa ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan kummalta, niinkuin ei pikkuinen etiäisiä saava Clarakaan tai setä, joka palasi kuolleista. Jotain Irvingmäistä näissä kirjoissa ja niiden maailmassa on, taika ja todellisuus, rakkaus ja raakuus yhdistyvät tässä kirjassa niin hienosti ja melkeinpä pilke silmäkulmassa.

Kirja kertoo erään suvun, Truebojen, tarinan, samalla se kuvaa myös erään nimettömäksi jääneen maan lähihistoriaa. Kirjan kertojana toimii hetkittäin Esteban Trueba, joka on maanomistaja ja patruuna henkeen ja vereen. Hän on kova mies, joka työllään raivaa tiensä rikkauksiin ja lopulta politiikkaan. Hän on mies, joka ei oikein osaa rakastaa vaan omistaisi mielummin rakkaansa. Estebanin kohtalona on kuitenkin rakastaa Claraa, vapaata sielua joka ei ole aivan tästä maailmasta. Tarina seuraa niin Estebanin ja Claran tytärtä, Blancaa, jonka rakkaus kielletään sekä Blancan tytärtä, vapaustaistelija Albaa.

Varsinkin kirjan loppuosaa lukiessani en voi olla miettimättä kuinka paljon Alban tarinassa on Allenden omia kokemuksia. Isabel Allendehan on syntyisin Chilestä, mutta joutui pakenemaan maasta 1973 sotilasvallankaappauksen takia. Pieni kurkkaus Allenden kotisivuille paljastikin hänen käyttävän sukulaisiaan lähtökohtana kirjojensa henkilöille, niinpä mm. hänen omat isovanhempansa ovat olleet esikuvina Estebanille ja Claralle.

Kaunista tässä kirjassa on myös sen loppu ja se, kuinka Allende ikäänkuin kuroo ympyrän kasaan ja näyttää kuinka historia toistaa itseään. Se, minkä Esteban Trueba aloitti, sitä jatkaa Esteban Garcia. Mutta naiset, nimensäkin mukaisesti valon tuojat (Pidän kovasti näistä Allenden pikkuvinkeistä!), voivat murtaa väkivallan ja koston kierteen.

"Mitä etäisemmäksi Clara tuli, sitä enemmän tarvitsin hänen rakkauttaan. Himo jota olin tuntenut häneen naimisiin mennessämme ei ollut lainkaan laantunut, vaan halusin omistaa hänet kokonaan, perimmäistä ajatustaan myöten. Mutta tuo aineettoman tuntuinen nainen pyyhälsi ohitse kuin tuulispää, ja vaikka olisin pitänyt hänestä kaksin käsin kiinni ja sulkenut hänet rajuun syleilyyn, en voinut saada häntä vangikseni. Hänen sielunsa ei ollut mukana."

Otava, 2010
Alkuteos: La casa de los espíritus
Sivuja: 440
Kirjallinen maailmanvalloitus: Chile
Kirjasta lisää: Kirjailijan kotisivut