Yksin vain on uusi Mary Higgins Clarkin Alvirah Meehan -sarjan kirja. Lottovoittaja Alvirah Willy-miehineen on tuttu jo aikaisemmista Higgins Clarkin kirjoista, miljonääriksi yhdessä yössä muuttunut siivoja kun osoittautuu varsin tarkkavainuiseksi yksityisetsiväksi. Tällä kertaa Alvirah selvittelee sisustussuunnittelijansa ja ystävänsä Zanin tapausta. Kaksi vuotta aiemmin Zanin pieni Matthew-poika katosi vaunuistaan puistossa, nyt uusia todisteita alkaa ilmaantua ja näyttää melkein siltä että Zan itse olisi ryöstänyt lapsen sitä muistamatta. Valehteleeko nainen vai kärsiikö hän jonkinlaisesta mielenhäiriöstä? Vai yrittääkö joku sitten lavastaa Zanin syyllikseksi rikokseen?
Yksin vain on monella tapaa perinteinen dekkari, jossa lukija saa ratkoa arvoitusta yhtä aikaa kirjan henkilöiden kanssa. Higgins Clark onnistuu luomaan kirjaan kiihkeän, kujanjuoksumaisen tunnelman, hän myös paljastaa paljon muttei liikaa tapahtumista. Tyylilleen uskollisena kirjailija päästää ääneen useita jollakin tapaa tarinaan liittyviä henkilöitä, vanhan papin joka kuulee erään naisen tunnustuksen, kiinteistövälittäjän, poliisin, lapsenvahdin... Tämä tekee tarinasta moniulotteisen. Unohtumattomia tarinoita Higgins Clarkin kirjat eivät minulle tarjoa, mutta mielestäni ne usein ovat tasalaatuisia perusjännäreitä, jotka toimivat. Ne ovat helppoa ja sopivan keveää lukemista - vaikkapa lomaa varten!
Identiteettivarkaus on aiheena mielenkiintoinen ja aina vain ajankohtaisempi. Tässä tapauksessa varkaus toki menee varsin pitkälle, mutta ajatusleikkinä asia on kuitenkin mielenkiintoinen - vai pitäisikö sanoa pelottava? Kauheasti ajatuksia ei Yksin vain minussa herättänyt, mikä ehkä näkyykin tästä postauksesta. Se on tasalaatuinen dekkari, mutta tässä kuussa on tullut luettua parempiakin...
Tämän postauksen myötä koittaa allekirjoittaneellakin loma. Tänä vuonna taidamme seikkailla ihan vain kotimaassa, mutta ihanaahan sekin on! Ja sadesääkään ei haittaa kun riittävän iso lukupino...
"Yritän selittää miltä minusta tuntuu. Minä uin Kuolleessameressä, kun olimme siellä. Se on suolajärvi, joka sijaitsee neljäsataa metriä merenpinnan alapuolella. Se tarkoittaa, että järvi on maapallon matalin kohta. Siinä on niin paljon suolaa, että meitä varoitettiin, ettei vettä saisi päästää silmiin, koska silloin niitä polttelee hirvittävästi."Tammi, 2012
"Zan, miten se liittyy sinuun?"
Zan sanoi ääni sortuen: "Minusta tuntuu siltä kuin olisin Kuolleenmeren pohjassa silmät täysin auki."
Sivuja: 355
Alkuteos: I'll walk alone
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja
