"Vertavuotava tähti johdatti minut Qarthiin jossakin tarkoituksessa. Täältä löydän tarvitsemani, jos minulla on voimaa ottaa mitä tarjotaan ja viisautta välttää ansat ja loukut. Jos jumalat ovat tarkoittaneet minun voittavan, he tarjoavat mahdollisuuden, he lähettävät minulle merkin, ja ellei... ellei.."Kirjaa lukiessani en voinut muuta kuin olla ihmettelemättä Martinin tekstin laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Kirjassa on jälleen kerran useita kertojia ja edellisestä teoksesta tuttujen henkilöiden sekaan on tuotu uusia kasvoja. Tämä tuntuukin kirjassa hetkittäin melkein tuskastuttavalta, jokaisen henkilön ja taustatarinan muistaminen on aikamoinen homma ja ainakin minä unohdin vähäpätöisimmät serit aivan tyystin. Kirjan loppuosan liitteissä tärkeimmät suvut toki esitellään henkilölistojen kera, mutta kärsimätön lukija ei jaksanut sinne joka kerran kurkistaa.
Martin osoittautui myös kieroksi kirjailijaksi. Monissa kirjoissa kokonaisuus on kohtuullisen selvä, lukija tietää melko pian ainakin sen kuka kuuluu hyvien puolelle, kuka pahojen. Mutta Tulen ja jään laulussa tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Vaikka ensimmäisessä kirjassa asetelma näyttääkin selkeältä, ovat ns. pahiksiksi kuvittelemani hahmot sitten sen verran moniulotteisia että heistä löytyy inhimillisiäkin piirteitä. Mielenkiintoinen tapaus on vaikkapa kuningatar Cersei, joka jossakin toisessa kirjassa saattaisi olla se tyypillinen poikaansa jumaloiva juonittelija mutta Martin onkin kirjoittanut hänelle aivot! Hänen moraalinsa ja luonteensa saattavat olla kyseenalaisia, mutta mielenkiintoinen hän kyllä on.
"Sansa, saanhan jakaa kanssasi hieman naisellista viisautta tänä erityisenä päivänä. Rakkaus on myrkkyä. Makeaa myrkkyä, kylläkin, mutta se tappaa siitä huolimatta."Kirjan juonesta on vaikea sanoa mitään kovin järkevää paljastamatta tapahtumia. Sota Westerosissa jatkuu, Starkin perhe on siroteltuna ympäri valtakuntaa. Taisteluita ja vaarallisia tilanteita piisaa (ja voi kuinka mieli tekisi kirjoittaa tähän eräskin paljastus!) samoin kuin yllättäviä käänteitä. Koska kyseessä kuitenkin on moniosainen sarja, jäävät tapahtumat kirjan lopussa auki. Onneksi Miekkamyrsky 1 odottaa jo lukuvuoroaan kirjakasassani... Ja eikun uutta kirjaa putkeen...
Kirjava, 2011
Sivuja: 783
Alkuteos: A clash of kings
Kirjasta lisää: Vinttikamarissa, Morren maailma, Booking it some more
Kirjan juonesta voi keskustella Juonittelua-blogissa!
Kirjan juonesta voi keskustella Juonittelua-blogissa!
En lukenut arviotasi juuri ollenkaan, koska odotan vieläkin ensimmäistä osaa kirjastosta. :/ TV-sarjaan haluan tutustua vasta kirjan jälkeen.
VastaaPoistaTuohon kirjan painoon on pakko sanoa, että pidän paksuista kirjoista, jos se on kirjalle eduksi. Hämmästyin kovasti, kun tutkin näitä kirjakaupassa, että miksi nämä painavat niin paljon?
Kirjastossa taitaa olla ruuhkaa näiden kanssa, Koitostakin sai odottaa tuskastuttavan kauan. Tai ainakin se tuntui siltä, kirjan koko tietysti vaikuttaa siihen ettei ole niin nopea luettava.
PoistaTämä minkä minä kuin taisi oikeasti jo painaa likemmäs kilon ja illalla sängyssä oli aika vaikeaa saada hyvää lukuasentoa. Ihan tälläinen käytettävyyskysymys tällä kertaa...
Voi että mulla vieläkin harmittaa, kun se kakkoskausi näkyy vain Canalilla. Toisaalta olen kyllä miettinyt, että jatkaisin minäkin sarjan parissa lukemalla ja kun se sitten aikanaan tulee telkusta yleltä, varmasti tulisi siltikin katsottua vaikka olisi lukenut jo kirjana.
VastaaPoistaMun mielestä se kakksskausi tulee meille tavallisillekin pulliaisille katsottavaksi vuodenvaihteessa. Odottavan aika on pitkä...
PoistaTunnustuksia... sorruin vaihtamaan Canalin parempaan pakettiin ihan tuon sarjan tähden. :-) Todellista haaskausta, koska tuleehan se joskus DVD:lle ja muuten katson telkkaria niin olemattoman vähän ja isäntämies oli tyytyväinen entiseenkin pakettiin ja ja ja.... mutta toisaalta, minä ja Neidit tillitimme onnessamme nauhoitettuja jaksoja yhdessä aika moneen kertaan ekan kauden aikana. Onneksi tilauksen voi myös purkaa heti sarjan päätyttyä.
VastaaPoistaNorkku, olen niiiiiin samaa mieltä tuosta mitä sanot Martinin juonikkuudesta henkilöidensä suhteen. Juuri se, että henkilöt ovat moniulotteisia, sekä hyviä että pahoja, tekee näistä sellaisia kirjoja joihin haluaa palata.
Noh, sarjahan oli varsin koukuttava joten ihmekös tuo!
PoistaTuo juonikkuus on suorastaan ärsyttävää! Huomaan että alan pikkuhiljaa vähän pitää esim. Cerseistä. Elämä olisi helpompaa (ja tylsempää) jos maailma olisi mustavalkoinen.
Mitä, tuleeko kakkoskausi vain Canalilta? Voi surku... :/ Pitänee sitten odottaa dvd:tä, ja samalla kuudetta kirjaa ilmestyväksi.
VastaaPoistaMartin on kyllä luonut henkilönsä todella hienon moniulotteiseksi, ja mikä hienointa, hahmoista paljastuu jokaisessa kirjassa jotain uutta.
P.s. englanniksi nämä on pokkareita. Ei paina paljoa, mutta teksti on kyllä sellaista piperrystä ettei mitään rajaa.
Kyllä vaan, uutta paljastuu koko ajan, se tuli huomattua jo tämän kakksokirjan myötä...
PoistaÖyh. Piperryskään ei kyllä kuulosta hyvältä. Oikeastaan Kuninkaiden koitos ja Valtaistuinpeli eivät tunnu suoranaisesti selkeästi itsenäisiltä teoksilta, jotenkin ajattelen että tämä on oikeastaan mammuttimainen tuhansien sivujen kokonaisteos joka on jotenkin saatu jaettua erillisiin voluumeihin.