Päämääränä Cold mountain / Charles Frazier

Päämääränä Cold Mountain sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissodan aikoihin. Cold Mountainin juurella on pieni kylä, jossa kaupungista pappisisänsä mukana muuttanut kaunokainen, Ada, asuu. Isänsä kuoltua Ada ymmärtää että vaikka hän tunteekin kirjallisuutta ja osaa soittaa pianoa, ei hänellä ole tilan pyörittämiseen vaadittavia taitoja. Onnekseen Ada saa avukseen köyhyydessä kasvaneen Rubyn joka ryhtyy koulimaan neidistä talon emäntää. Samaan aikaan kylästä kotoisin oleva Inman päättää paeta rintamalla tapahtuvaa teurastusta. Alkaa pitkä ja vaarallinen matka kohti Cold Mountainia, kotia ja - Adaa.

Inman sanoi: "Taival sinun luoksesi on ollut rankka. En päästä sinua ikinä pois. En koskaan."

Kansikuvan perusteella sain sen käsityksen että kyseessä olisi jonkinlainen eeppinen rakkaustarina, mutta suureksi yllätyksekseni huomasin että itseasiassa Adan ja Inmanin rakkaus on loppujen lopuksi melko pienessä roolissa kirjassa. Toki se on siellä, taustalla tai pohjavireenä, mutta kyllä nämä ihmiset neljä vuotta kestäneen sodan ajan muutakin miettivät kuin sitä kotipuolen tyttöä tai -poikaa. Juuri tämä oikeastaan teki minulle tarinasta uskottavan - aikaa kuluu, on sota ja ajat ovat rankat, arjessa on sekä Inmanilla että Adalla paljon akuutimpaakin mietittävää kuin rakkaus. Toki toinen käy mielessä, mutta vasta kun ollaan selvitty hengissä taas yksi päivä.

Kirja koostuu etelävaltiolaisten pienistä tarinoista, joita Adalle ja Inmanille kerrotaan. On vankkureissa vuosikymmeniä elänyt vuohinainen, joka pakeni miestä jolla oli taipumus käyttää vaimonsa loppuun ja rikkaan perheen vesa joka epäonnekseen rakastui orjatyttöön. Tarinat eivät ole kovinkaan iloisia, joskus ne ovat suorastaan julmia, mutta kiehovia ne kyllä ovat kaikessa syvän etelän omituisuudessaan. Ne tuovat hyvin myös esiin tämänkin sodan mielettömyyden, sen kuinka julmiksi samankin maan kansalaiset voivat toisiaan kohtaan heittäytyä.

Kirjan rakenne oli minusta kiinnostava, kertojina vuorottelevat Ada ja Inman, jotka kirjan alussa ovat kaukana toisistaan niin maantieteellisesti kuin ehkä sosiaalisessakin mielessä, Adahan on hieno kaupungista tullut hieno neiti, hento ja hauras kukka, Inman taas pikkukylän poikia ja kovempiin oloihin tottunut. Kirjan edetessä kuitenkin välimatkat heidän välillään pienevät, Inman pakenee kohti kotilaaksoa ja Ada karaistuu ja oppii yhtä sun toista tilan töistä. Päämääränä Cold Mountain onkin minusta yhdistelmä seikkailukertomusta ja kasvutarinaa, maustettuna ripauksella rakkautta sekä kotiseutuun että toiseen ihmiseen. Ymmärrän nimittäin nyt hyvin miksi kirjasta on aikoinaan tehty elokuvakin, sillä niin upeasti Frazier kuvaa paikallista seutua eläimine ja ilmiöineen. Teksti on paikoihin hyvinkin visuaalista ja osan kohtauksia saatoin lähes nähdä silmissäni.

Minusta tuntui siltä että tämä kirja vain parani loppuaan kohden. Aluksi koin Inmanin sotamuistelut jopa hiukan tylsinä, mutta joko tarina oikeasti parani tai sitten pääsin itse oikealle aaltopituudelle kirjan kanssa, sillä lopuksi kuitenkin huomasin käänteleväni sivuja hyvinkin innokkaasti. Minulle kirjan mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin ehdottomasti Ada ja Ruby, oli mielenkiintoista seurata heidän eriparisen ystävyytensä hiljaista kehittymistä ja sitä kuinka kuinka Ada muuttui pikkuhiljaa seurapiiriperhosesta kovapintaisemmaksi maalaisnaiseksi joka haluaa elää elämäänsä eikä pelätä.

"Puron takaa metsästä huhuili pöllö. Ada laski viisitahtisen säkeen poljentoa, ikään kuin olisi tutkinut runosäettä: pitkä, kaksi lyhyttä, kaksi pitkää. Kuolemanlintu, niin ihmiset pöllöä kutsuivat, vaikka Ada ei ymmärtänytkään miksi. Huuto oli kovin vieno ja kaunis savenharmaassa valossa, kuin kyyhkysen kujerrus, mutta ponnekkaampi."

WSOY, 2004
Sivuja: 431
So American: Southern fiction, Modern Men Writers, osavaltio: Pohjois-Carolina