Majakkamestarin tyttärestä tuttu komisario Karin Adler on juuri lopettelemassa lomaansa kun hänet kutsutaan selvittämään hyytävää tapausta. Vanhalta uhrikiveltä on löytynyt päätön nainen keskiaikaisissa vaatteissa. Tapauksen selvittely viekin Karinin kauas Marstrandin historiaan, aina noitavainon aikoihin.
Ann Rosmanilla näyttää olevan jännityskirjoittamisen taito hyppysissään. Paitsi hyytävien murhien lisäksi Noitavasara tarjoilee myös kiehtovia maisemia (tekisipä mieleni käydä joskus Marstradissa!), noitavainojen historiaa länsinaapurissamme ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Vaikka tarinan keskiössä onkin tietysti murha, käy Rosman samalla läpi muitakin ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja, kuten lasten pahoinpitelyä ja työssä uupumista.
Koska luen kohtuullisen paljon jännityskirjallisuutta, osaan arvostaa sitä että kirjailija pitää minut arvailemassa loppuratkaisuun saakka. Noitavasara osoittautuikin niin mielenkiintoiseksi että luin sitä yömyöhään saakka, en vain malttanut laskea kirjaa käsistäni ennenkuin saisin selvyyden. Rosman punoo tarinan hienosti kokoon, hämmentäen lukijaa pienillä vihjeillään.
Eräs mielenkiintoinen elementti kirjassa on työuupumuksesta toipuva sivuhenkilö Sara von Langer. Tässä kirjassa Sara osallistuu vain välillisesti tapauksen selvittelyyn, mutta pidän siitä että Rosman on halunnut kuvata hänen elämäänsä ja työuupumustaan silti tarkemmin. Aihe on tärkeä ja nykyisin ajankohtainenkin, tuntui mukavalta huomata että kirjailija halusi jännitystarinan ohella tuoda esiin tämänkin tyyppisiä aiheita, mielestäni melko uskottavankin oloisesti.
Kirjan loppusanat ovat muuten harvinaisen kiinnostavaa luettavaa, niissä Rosman kertoo hiukan kirjansa tutkimusvaiheista ja tapahtumapaikoista, joista ainakin yhdessä kerrotaan oikeastikin kummittelevan... Huu!
"-Sekin, mutta tarkoitin kyllä itse hahmoa. Kasvot ovat rikki.Bazar, 2012
-Ne ovat rikki ihan tarkoituksella. Linnassa oli joskus vieraillut Tanskan kuningas, joka oli nukkunut tässä sängyssä. Sängyssä oli muuten alun perin ollut neljä tällaista veistettyä jalkaa vuodekatosta varten. Kun kuningas lähti, linnan väki pelkäsi, että kuninkaan henki olisi jäänyt vakoilemaan heitä. Siksi he iskivät jokaisesta puukasvosta nenän irti.
- Mitä? Miksi?
- Siihen aikaan uskottiin että sielu oli nenässä.
Karin kääntyi ja katsoi Johania tiukasti.
- Mitä sanoit? Sielu nenässä?
- Niin.
- Jos nenän leikkasi irti, sai siis mukaansa sielun.
- Niin, niin siihen aikaan uskottiin. Keskiajalla, Johan lisäsi.
Sieluja, Karin miettii hiljaa. Murhaaja kerää sieluja."
Sivuja: 437
Alkuteos: Själakistan
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi
Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä paljon ja nautin Rosmanin luomasta rikkaasti maailmasta dekkaritarinan ympärillä.
Susa, Rosmanin maisemat ovat muuten upeita. Oli ihan pakko googlettaa miltä Marstrandissa oikeasti näyttää...
PoistaLuen juuri Majakkamestarin tytärtä. Viihdyn kirjan parissa hyvin, ainoa ongelma on mielestäni se, että kirjassa on aivan liikaa henkilöitä. Aluksi olin aivan sekaisin, kuka on kuka ja nyt loppua kohden huomaan, ettei kaikilla henkilöillä ollut edes kovin suurta roolia.
VastaaPoistaSama ilmiö on Noitavasarassakin, esimerkiksi mainitsemani Sara saa aika suuren määrän sivuja vaikkei olekaan ns. tarinan kannalta olennainen henkilö. En kuitenkaan valita, koska Sara ja työssäuupuminen olivat kiinnostavaa luettavaa.
PoistaMinulla on tämä vielä odottamassa, sillä Majakkamestarin tyttäressä koin muutamia vaivaannuttavia tuokioita ja yksi asia oli juuri Tuulian mainitsema liian suuri henkilömäärä. Sen missä Shafakin kirja kestää liian väen, ei minusta toimi Rosmanilla, mutta annan hänelle vielä mahdollisuuden. Muistaakseni työuupumuksesta toipumassa oleva Sara oli kiintoisin jo Majakkamestarin tyttäressä...
VastaaPoistaLeena, Sara on minusta hirmuisen kiinnostava henkilö ja on hienoa, että työssäuupumisestakin puhutaan. Kyseessä on kuitenkin vakava asia ja näinä aikoina ehkä melko yleinenkin juttu. Oikeastaan minua kiinnostaisikin tietää onko Rosmanilla omia kokemuksia aiheesta esim. lähipiirissään.
PoistaHän kirjoittaa Sarasta niin todentuntuisesti, että olisiko se vain hyvää mielikuvitusta...
PoistaSattumalta tytär toi kotiin esseensä, jonka on yliopistolla tehnyt noituudesta, joten teen tämän jossain sopivassa välissä.
Minustakin Sara tuntuu niin aidolta että veikkaisin taustalla olevan omia tai läheisen kokemuksia. Tärkeä asiahan tämä on, joten on hienoa että hän nostaa sitä esiin.
PoistaHei Norkku, en ole Rosmanniin tutustunut vielä, mutta kiinnostaisi pitkästä aikaa lukea jotain uutta ruotsalaista dekkaristia. Noitavasaran sai kuulostamaan jännittävän kiehtovalta!
VastaaPoistaSara, minusta Noitavasara oli kyllä oikein viihdyttävä. Minulle merimaisemat ja historian muruset olivat vielä iso plussa!
PoistaKappas, nyt huomasin, että sinäkin olet tästä kirjoittanut. Pitääkin linkittää omaan arvioon.
VastaaPoistaMullekin tämä oli sikäli onnistunut lukukokemus, että luin kirjan aika nopeasti, kun piti saada selville, mistä oikein on kyse. Murhaajan kyllä arvasin jo ennen loppua, mutta ei se niin kamalasti haitannut.
Minäkin muuten katsoin netistä, missä kirjan tapahtumapaikat sijaitsevat. Aika kaunista näyttää olevan Bohuslänissä.
Oltiin aika samaan aikaan liikkeellä :)
VastaaPoistaMinulla oli tekijästä arvaus, mutta Rosman heitti kaikenlaista hämmennystä kehiin niin etten voinut olla ihan varma... Piti lukea nopeasti loppuun!
Käsittääkseni Rosman on itse kärsinyt työuupumuksesta. Jossan sanottiin että hän olisi luonut uraa it-alalla, mutta väsynyt ja vaihtanut kirjailijaksi.
VastaaPoistaNo se kyllä selittäisi paljon, koska minusta hän kirjoittaa uupumuksesta aika aidon oloisesti. Hienoa että nostaa aihetta ylös!
Poista