lauantai 29. syyskuuta 2012

Syyskuu ja keltaiset lehdet

Syyskuu näemmä tuli ja meni ilman että edes kunnolla ehdin sitä tajutakaan, muistona ovat vain pisarat tuulilasissa... Syksy on lempivuodenaikaani mutta nyt elämä tuntuu niin kiireistä ettei aikaa ole ollut oikein siitä nauttimiselle. Toivottavasti lokakuu tuo tullessaan kuulaita syyspäiviä ja vähän leppoisampia aikatauluja, tosin vähän epäilen ainakin jälkimmäistä...

Lukumielessä syyskuu oli myös kiireinen, sillä blogissani pyörähti liikkeelle sen historian toinen teemaviikko, tällä kertaa tutustuttiin e-kirjoihin. Pidän teemaviikkojen järjestämisestä mutta huh, olipas siinä lukemista! Ja niin näppärä kuin e-kirja onkin, on pakko yhä myöntää että perinteisessä kirjassa on vain sitä oikeaa tunnelmaa!

Syyskuussa sain myös kutsun toiselle aamiaiselle Tolkienin hengessä. Aamiaiselle kuulimme Tolkienin juhlavuoden kirjajulkaisuista kuin joulukuussa ensi-iltansa saavasta Hobitti-elokuvastakin. Siistiä!

Syyskuun luetut:

Syyskuussa siis luettiin paljon, 19 teosta, joista osa, kuten Maria Furuhjelmin Tehtaan tytöt, oli enemmänkin kertomuksia. E-kirjat olivat vahvasti edustettuina, peräti 9 syyskuun luetuista oli sähköisiä kirjoja. E-kirjaviikko vaikutti lukutottumuksiini myös siten, että tulin lukeneeksi tavallista enemmän englanniksi, kaikkiaan 10 kirjoista oli vieraskielisiä. Luettuja sivuja kertyi tällä kertaa melko vähän sillä e-kirjoista en ole lähtenyt listaamaan sivumääriä, sillä ne vaihtelevat valitun fontin perusteella. Luettuja sivuja oli tällä kertaa siis vain 3077 kappaletta.

Lukukuukauteen mahtui myös muutama lukutapaus kuten blogiystävä Karoliinan esikoisteos, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja Amy Tanin uusi lyhytromaani - lukutoukan herkkua! Syyskuun parhaiden lukukokemusten valitseminen olikin tässä kuussa suorastaan tuskallisen vaikeaa, lista muuttui postauksen kirjoittamisen aikana useasti. Pitkän harkinnan jälkeen luulen että kuukauden parhaat hetkeni olen viettänyt Toni Morrrisonin,  Amy Tanin ja Guy Delislen parissa. (Mutta ison peukun annan myös  Gone girlille ja The Expatsille...)


Entäs ensi kuussa?

Ensi kuun suurin juttu taitavat olla Helsingin kirjamessut, sinne on ehdottomasti päästävä! Kaikesta tungoksesta huolimatta messut ovat, kuten hyvä ystäväni viime vuonna asian tiivisti, kirjanörttien paratiisi. Eli sinne siis! Messuohjelmaa en ole vielä ehtinyt kunnolla selailemaan, mutta pikaisen vilkaisun perusteella kiinnostavaa kuultavaa ja nähtävää kyllä riittää. Saapa nähdä kuinka suuren kirjakasan tänä vuonna raahaan! Kiinnostavatko messut ruudun sillä puolella?

The Venetian Contract / Marina Fiorato

Venetsia on kiehtonut jo pitkään, se on paikka jossa haluaisin ehdottomasti käydä. Minun mielikuvituksessani se on hitusen taianomainenkin paikka, sensuelli ja salaperäinen, täynnä mysteereitä, romansseja ja juonittelua. Arvaatte siis varmaan että
kun Marina Fioraton The Venetian Contract osui vastaani, se oli pakko lukea.

Kirjan päähenkilönä on Feyra, nuori ja kaunis Turkin sulttaanin haaremin lääkäri. Turkin ja Venetsian välillä vallitsee kiihkeä viha. Nur Banun, sulttaanin äidin myrkytyskuolema, käynnistää tapahtumaketjun joka vie Feyran vihollisen maaperälle pelastamaan ihmishenkiä. Venetsiassa hän kohtaa Annibalen, jonka ainoana intohimona vaikuttaa olevan lääketiede.

Tarina vaikutti aluksi aika itsestäänselvistä lähtökohdista huolimatta kohtalaisen kiinnostavalta. Venetsia, rutto, juonia - kyllähän siinä on jo aineksia kirjaan. Kirja oli kuitenkin pienoinen pettymys, vaikka teksti olikin sujuvaa ja sinänsä viihdyttävää, oli se myös tylsää. Suuria yllätyksiä ei ollut luvassa ja juonen pääpiirteissään pystyi päättelemään jo takakannen tekstistä. Rakkaustarinassa oli toki aluksi ainesta kun kipinät tuntuivat lentelevän kilpailevien lääkäreiden välillä, mutta sekin väljähtyi pian pääparin jahkailun alle. Ollako vai eikö olla - siinä vasta pulma!

Muutama asia jäi arvelluttamaankin. Kirjassa Feyra on naislääkäri 1500-luvun turkkilaisessa haaremissa, mikä tuntuu aika uraauurtavalta ja moderniltakin. Kenties kirjailija on käyttänyt luovuuttaan vai olisiko Feyra sittenkin yksi harvinaisista poikkeuksista?
"What she saw there made her wonder, for the second time today, whether she had died and passed into the beyond, for there, rising from the filigree of drifting mists before her, was a shining citadel set upon the water; with hoary spires reaching to the sky and ivory palaces crowding the waterfront. Even the driving rain could not diminish the strange beauty. The scale of the place was vast, and the harbour opened into a wide square walled around by stone arches and pillars. A lofty tower stood tall over all, and a humped golden church, its painted colours varnished to jewels by the slick of rain, crouched in the corner of the square."
John Murray, 2012
Sivuja: 407

torstai 27. syyskuuta 2012

Vapauttakaa karhut / John Irving

Innostuin kovasti John Irvingin Vapauttakaa karhuista, sillä herran tuotanto oli varsin kovaa valuuttaa lukiolais-Norkun maailmassa. Oma suosikkikirjani on Garpin maailma, joka hurmasi lämpimällä ja pikkuisen kummallisella huumorillaan. Vapauttakaa karhut vaikuttikin lupaavasti samanlaiselta kuin herran mestariteokset - ainakin luvassa olisi karhuja ja Wien.

Vapauttakaa karhut alkaa rikkaana ja rönsyilevänä tarinana kahden nuoren miehen varsin vaiherikkaasta seikkailusta. Eletään 1960-lukua ja mielessä ovat seikkailut ja naiset, Hannes Graaf kohtaa Siggyn haaveillessaan moottoripyörän hankinnasta. Yhteinen pyörä hankitaan ja tie edessä on avoin. Matkaan toki mahtuu mutka jos toinenkin...

Ikävää tunnustaa mutta Vapauttakaa karhut oli minulle aika vaikea luettava. Halusin rakastaa tätä kirjaa yhtä pyyteettömästi kuin Garpia tai Kaikkia isäni hotelleja, mutta en pystynyt siihen. Tarinassa on paljon tuttua ja nokkelaa mutta kokonaisuus oli minun makuuni hiukan sekava. Tuttuun tapaansa kirjailija tarjoaa samalla useita sisäkkäisiä tarinoita ja vie lukijansa matkalle Siggyn perheen ja Itävallan lähihistoriaan, joka muuten oli allekirjoittaneesta kirjan parasta antia. Se sai myös allekirjoittaneen pohtimaan sitä voiko kirjalle olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen, sillä minusta tämä saattaisi sopia luettavaksi nuorelle ja seikkailunhaluiselle. Niin tai näin, olen joka tapauksessa väärää kohderyhmää. Vaikka kirjan omaperäisyys onkin viehättävää, en silti oikein löydä hahmoa johon samaistua, Hannes jäi minulle liian etäiseksi, Siggy taas vain niin... outo.

Irvingin kirjoittajantaidot näkyvät jo tässäkin, ennen suomentamattomassa esikoisteoksessa, hienosti. Tavanomaisuuksiin ei sorruta ja tarina muuttuu eläväksi lukijan silmien edessä. Melkein näen eläintarhan, kolhiintuneen pyörän ja sen selässä kaksi nuorta miestä. Mutta olen täysin samaa mieltä Katjan ja Maijan kanssa siitä, että tämä ei ole se kirja, josta Irvingin lukeminen kannattaa aloittaa.
"Minä olen miettinyt tätä pitkän aikaa, Graff, enkä aio todellakaan pilata sitä. Ei mitään suunnitelmia, Graff - se on ensimmäinen sääntö. Ei karttojen lukua, ei aikatauluja sinne eikä tänne. Ajattele kaikkea mahdollista! Ajattele vaikka vuoria tai rantoja! Ajattele rikkaita leskiä ja maalaistyttöjä! Osoita sitten sormellasi sinne missä heitä voisi olla ja valitse tie samalla tavalla - valitse mutkat ja mäet. Se on toinen varteenotettava sääntö - valitse tiet joita peto rakastaa."
Tammi, 2012
Sivuja: 405
Kirjasta lisää: Lumiomena, Kirjojen keskellä
Saatu arvostelukappaleena.

tiistai 25. syyskuuta 2012

A Mercy / Toni Morrison

Toni Morrison on kirjoittanut ihanan kirjan. Olin myyty Minun kansani, minun rakkaani jälkeen ja halusin kovasti lukea Morrisonia hänen omalla kielellään. Hankin A Mercyn (ilmestynyt suomeksi nimellä Armolahja) ja jäin odottelemaan oikeaa hetkeä. Eräänä tokkuraisena maanantai-aamuna tuntui siltä että voisin lukea Morrisonia. Ruuhkaisen bussin hälinä katosi kun olin saanut luettua ensimmäiset sivut. Ihastuin. Kirjassa oli upeita lauseita, yksinkertaisia, vahvoja ja hurjalla tunteella ladattuja, joita luin uudelleen ja uudelleen, makustelin ja nautin. En tiedä onko kirja kenellekään muulle tällainen kokemus, mutta minulle Florens tuli ihan iholle saakka.

Kirja vie lukijansa Amerikan varhaisiin aikoihin, Jacob Vaarkin maatilalle, jossa asuu juurettomia ihmisiä. Vaarkin vaimon, Euroopasta vaimoksi ostetun Rebekkahin silmistä on kuollut ilo menehtyneiden lasten myötä. Helpottaakseen vaimonsa yksinäisyyttä, hyväksyy Vaark lainansa maksuksi pienen orjatytön, Florensin. Taloa asuvat myös alkuperäiskansoihin kuuluva heimoton Lina ja mieleltään hauras Sorrow.
"My head is light with the confusion of two things, hunger for you and scare if I am lost."
Tarinalla on useita kertojia, sitä vievät eteenpäin vuorollaan Florens, tietäväinen Lina tai itse Sir. Minä tosin odotin malttamattomasti vain Florensia, hänen äänensä ja rakkautensa tuntui mielessäni niin elävältä. Florensissa oli jotakin niin villisti ja vapauneesti rakastavaa ja sensuellia että olin aivan myyty. Mikähän taika tällä kirjailijalla on kun hän onnistuu muutamaan tavalliset sanat joksikin sellaiseksi joka pysäyttää ihmisen jopa maanantai-aamun ruuhkassakin? Olen kuullut paljon kehuttavan Morrisonin Rakkautta, kenties luenkin sen seuraavaksi.

Luonnollisesti Morrison tutkii kirjassaan myös orjuutta, tosin tällä kertaa valkoisten pahuus ei vedä minua niin vereslihalle kuin Minun kansani, minun rakkaani taannoin. Toki ikäviä asioita mahtuu näidenkin sivujen väliin mutta tällä kertaa pääpaino on minusta enemminkin orjuuden psykologiassa, alistumisessa, oppimattomuudessa, epätoivossa ja villiydessä. Morrison sanoo paljon kuvaillessan sitä hämmennystä kun seppä, vapautettu mies, uskaltaa katsoa valkoisia vertaisinaan silmiin. Mielenkiintoista on myös se, kuinka tasavertaisia keskenään Morrisonin naiset - niin mustat kuin valkoisetkin - lopulta ovat. He ovat kaikki ostettavissa, vain nimike on eri. It's a man's world...
"You probably don't know anything at all about what your back looks like whatever the sky holds: sunlight, moonrise. I rest there. My hands, my eyes, my mouth. The first thing I see it you are shaping fire with bellows. The shine of water runs down your spine and I have shock at myself for wanting to lick there. I run away into the cowshed to shop this thing from happening inside me. There is only you. Nothing outside of you. My eyes not stomach are the hungry parts of you. There will never be enough time to look how you move."
Sivuja: 176
Kirjasta lisää: Kirjamielellä
So American: Black America & Slavery

maanantai 24. syyskuuta 2012

The Kingmaker's daughter / Philippa Gregory

Aikanani äimistelin kovasti sitä miksi Philippa Gregory oli päättänyt kirjoittaa kirjan Anne Nevillestä, joka minun silmissäni vaikutti melkoiselta hiirulaiselta ja pelkästään yhdeltä Ruusujen sodan poliittiselta pelinappulalta. Isabelin ja Annen isä oli kuninkaantekijäksikin tituleerattu Warwickin jaarli, joka pelasi valtaistuinpeliä varsin innokkaasti. Kirjan kuvaamina vuosina ehti kaataa yhden kuninkaan ja yritti nostaa kaksi muuta valtaistumelle. Anne Neville ei minusta olekaan sankaritar sanan varsinaisessa merkityksessä, ehkei tässä tarinassa oikeastaan olekaan sankareita vaan selviytyjiä ja niitä toisia.

Kirja on sujuvasti ja melko kiintoisasti kirjoitettu ja pidin siitä enemmän kuin hiljattain lukemastani Alison Weirin kirjasta A Dangerous Inheritance. Ehkä tylsintä antia ovat keskivälillä olevat Yorkin veljesten Richardin ja Georgen välisen kiistat heidän vaimojensa (Anne ja Isabel) perinnöstä, jotka tuntuvat jatkuvan sivukaupalla. Mielestäni tämä perintöriita ei ole niin olennainen ja kiinnostava lukijalle, jos se ehkä onkin ollut sitä itse asianosaisille.

Luettuani kirjan ymmärrän hyvin, miksi Gregory on halunnut Annesta kirjoittaa, tuohan kuninkaantekijän tyttären tarina oman, aika hyytävänkin näkökulman kuningatar Elizabeth Woodvilleen. Mutta samalla kirjassa oli minulle osioita, joita oli hyvin vaikea niellä. Tämä osittain ehkä johtuu kirjasarjan rakenteesta, Gregoryhän on mm. kuvannut pitkälti samat tapahtumat eri näkökulmista jo Valkoisessa ja Punaisessa kuningattaressa sekä The Lady of The Riversissä. Ja kun on noiden kirjojen ajan tutustunut Woodvilleihin positiivisesta näkökulmasta, on vaikea muuttaa näkökulmaansa näin radikaalisti. Annen maailmassa nimittäin kaikki paha, isän, sisaren ja oman lapsenkin menetys, tuntuu johtuvan kuningattaresta, oli epäilylle syytä tai ei. Ehkä kirjan sanomana onkin omalla tavallaan kuvata paitsi hovin juonitteluja ja poliittista peliä, myös sitä kuinka voimakkaasti juorut ja pahat puheet voivat vaikuttaa ihmisen käsitykseen toisesta ja kuinka ne voivat kuluttaa ihmistä.

Nyt Gregory valmistelee kirjaa Elizabeth Yorkilaisesta, valkoisen kuningattaren tyttärestä ja Towerin prinssien sisaresta, josta on tuleva Henry VIII:n äiti. BBC1 on parhaillaan filmaamassa Valkoinen kuningatar -kirjaan pohjautuvaa televisiosarjaa, joka saa ensi-iltansa ensi vuonna. Toivottavasti sarja nähdään Suomenkin televisiossa.
When I wanted to be a queen I thought it was a story, like the legends, I thought it was all about beautiful dresses and handsome knights. Now I see that it is pitiless. It is a game of chess and Father has me as one of his pieces. Now he uses me on the board, next I may fall to one side and he won't even think of me, as he brings another piece into play.
'Are you afraid?' I whisper. 'Are you afraid of falling off to one side?'
'Yes,' she says.
Simon & Schuster, 2012
Sivuja: 426

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

The return of Sherlock Holmes / Arthur Conan Doyle

The return of Sherlock Holmes on yksi Gutenberg projektin tarjoamista ilmaisista e-kirjoista. Ilokseni ilmaisia klassikoita löytyy varsin mukavasti ja ensimmäisellä haku kerrallani klikkailinkin Kobooni toistakymmentä kirjaa jonottamaan. Ei ihan fiksuin veto, mutta nälkähän kasvaa aina syödessä... Kobon hyllyssäni onkin tällä hetkellä odottamassa mm. Peter Pan, lapsuuden suosikki Ozin velho, Setä Tuomon tupa, Vihervaaran Anna-kirjojen kokoelma - noin muutamia mainitakseni. Kobobooksista näyttää löytyvän jonkin verran uudempaakin kirjallisuutta, joista tosin osa näyttää Harlekiini-sarjan kirjoilta kansien perusteella...

The return of Shelock Holmes sisältää 13 Holmes-tarinaa, jotka on julkaistu vuosina 1903-1904. Teemallisesti tarinat sijoittuvat Holmesin valekuoleman jälkeiseen aikaan, itseasiassa etsivä palaa kuolleista kirjan ensimmäisessä kertomuksessa, The Adventure of the Empty Housessa. Tarinat noudattelevat aina pitkälti samaa kaavaa ja siksi luin kirjaa mielummin pikkuhiljaa, intensiivisemmin luettuna toisto olisi ehkä alkanut jo kyllästyttää. Kertomukset ovat melko lyhyitä, joten ne olivat mainioita välipaloja vaikkapa työmatkaani ajatellen. Lyhyemmät tarinat sopivat mielestäni paremmin myös puhelimella lukemiseen, pieni näyttö ja laite asettavat omat rajoituksensa lukumukavuudelle. Minun suosikikseni nousi kirjan alkupuolella oleva kertomus, jossa Holmes selvittelee tapausta, jossa joku seuraa nuorta ja reipas pyöräilevää neitosta...

Vaikka Holmes-kirjoissa onkin tiettyä vanhan ajan leppoisuutta, tarinat ovat oikeastaan melko julmia. Ihmisiä pakotetaan naimisiin, ammutaan - Arthur Conan Doyle ei suoranaisesti säästele henkilöitään eikä tarinoissa ole aina onnellista loppuakaan, muille kuin Holmesille, joka luonnollisesti nauttii mysteerin selvittämisen suomasta nautinnosta. Sankarina Holmes on kaksijakoinen, hän on joskus raivostuttavan ylimielinen mutta hänen oikeudentajunsa on yllättäen jossain muualla kuin lain kirjaimen puolella ja hän onkin valmis salaamaan jopa murhaajan henkilöllisyyden jos näin parhaaksi näkee. Minusta tämä oli yllättävää mutta tarkemmin ajateltuna hyvin luontevaa Holmesille.

Sir Arthur Conan Doylen tarinat ovat miellyttäviä omalla perienglantilaisella tavallaan. Tarinoiden tunnelma vie mukavasti kaasulamppujen valaisemien katujen, nummien ja iltapäiväteen Englantiin ja hippunen miellyttävän kuivaa huumoriakin tarinoista löytyy. Tarinat ovat yksinkertaisia mutta nokkelia ja kirjailija antaakin reilusti vinkkejä lukijalle arvoituksien ratkaisuun. Ehkäpä se onkin taika Sherlock Holmes -tarinoiden suosion takana - lukija voi ratkoa mysteeriä yhdessä suuren etsivän kanssa ja löytäessään johtolangat tuudittautua tyytyväisenä siihen uskoon että on ainakin lähes yhtä nokkela kuin itse Sherlock Holmes.
"We have had some dramatic entrances and exits upon our small stage at Baker Street, but I cannot recollect anything more sudden and startling then the first appearance of Thorneycroft Huxtable, M.A., Ph.D., etc. His card, which seemed too small to carry the weight of his academic distinctions, preceeded him by a few seconds, and then he entered himself -- so large, so pompous, and so dignified that he was the very embodiment of self-possession and solidity. And yet his first action, when the door had closed behind him, was to stagger against the table, whence he slipped down upon the floor, and there was that majestic figure prostate and insensible upon our bearskin hearth-rug."
Gutenberg Project, 1903 - 1904

lauantai 22. syyskuuta 2012

Hyvää Hobitti-lauantaita!

Tällä viikolla on vietetty Tolkien-viikkoa, joka huipentuu lauantaina 22.9 juhlittavaan Hobitti-päivään, jota juhlitaan Frodon ja Bilbon yhteisten syntymäpäivää. Juhlaa on vietetty jo vuodesta 1978 ja silloin fanit ympäri maailmaa nauttivat toisen aamiaisen Keskimaan tyyliin. Hobittien ystävillä on muutenkin syytä juhlaan, sillä tämä J.R.R. Tolkienin rakastettu kirja julkaistiin 75 vuotta sitten. Ja kun joulukuussa on ensi-iltaansa pääsee Peter Jacksonin odotetun trilogian ensimmäinen osa kirjan filmatisoinnista, voitaneen sanoa että makiaa tulee todellakin mahan täydeltä!

Minä otin varaslähdön Hobitti-päivään torstaina kun sain kutsun FS Filmin ja WSOY:n järjestämille toiselle aamiaiselle. Tarjoilu oli hobbittien hengen mukaisesti rentoa ja maanläheistä, tarjolla oli mm. herkullista taikaleipää ja ihanaa omenahunajakakkua. Nam! Seuranani toisella aamiaisella oli mm. bloggaajakollega Kirjakko, joka myös tahollaan juhlistaa Tolkien-viikkoa. Kurkatkaapas!

Herkuttelun jälkeen päästiin itse asiaan - juhlavuoden kunniaksi julkaistuihin kirjoihin sekä elokuvaan.  Luvassa on kirjaherkkua moneen makuun, kaikkea taidekirjasta runoihin, elämänfilosofiasta elokuvan viralliseen opaskirjaan ja tietysti uusi painos ja äänikirja Hobitista itsestään. Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin kirjoittama taidekirja Hobitti Tolkienin silmin näytti upealta. Kiinnostuin myös Noble Smithin kirjasta Konnun kootut viisaudet, sillä hobittilan elämäntavasta voisi ottaa monikin opikseen. Löytäisinköhän sisäisen hobittini?!

Yksi syksyn odotetuista uutuuksista on Tom Bombadillin seikkailut, joka julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Saimme myös kuulla kirjan suomentajan, Alice Martinin, ajatuksia kirjasta ja sen käännösprosessista. Tom Bombadilin seikkailuihin on mm. ujutettu sana juva, kunnianosoituksena Hobitti-teoksen suomentajalle Kersti Juvalle.


Saimme myös esimakua Peter Jacksonin ohjaaman Hobitti-trilogian ensimmäisestä osasta juuri ilmestyneen trailerin muodossa. Elokuva saa ensi-iltansa 12.12.2012 ja luulen että tämä on kyllä ihan pakko käydä katsomassa! Martin Freeman, Ian McKellen - ja miljoona muuta syytä! Halukkaat voivat käydä jo fiilistelemässä The Hobbit Blogin sivuilla, josta löytyy mm. tuotantovideoita ja Peter Jacksonin mietteitä.

Hyvää syntymäpäivää Frodo ja Bilbo!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Tehtaan tytöt / Maria Furuhjelm

Vaikka e-kirjaviikko tuli ja meni niin lukeminenhan tietysti jatkuu. Elisa Kirjalta löytyi pieni tarina Tehtaan tytöistä, joka piti lukea ihan jo kuriositeettiarvionsa takia. Kertomus on aikanaan Kansanvalistusseuran kustantama, mikä näkyykin tekstissä. Ihan kaikille en suosittele, mutta jos tykkää lukea joskus kummallisuuksia ja pitää historiasta niin kokeile ihmeessä! Teos löytyy Elisa Kirjan ilmaisesta kokoelmasta.

Kertomuksen rakenne on klassinen: nuori Miina haikailee pois kotitorpan raskaista töistä helpompaan elämään kaupungissa, tehdastyöläisenä. Tehtaassa saisi palkkaakin ja pyhäpäivät voisi pitää vapaata, töitäkin joutuisi tekemään vain vaivaiset kymmenen tuntia. Miinan vanhemmat pyytävät avukseen viisaan papinrouvan, jonka neuvojen saattelemana Miina lopulta lähtee suureen maailmaan. Mutta parin vuoden kuluttua tulee erilainen tyttö kotiin ja taas tarvitaan papinrouvan neuvoja.

Tehtaan tytöt oli varsin lyhyt luettava ja sisälsi paljon suoria ohjeita mm. hyvästä ravinnosta tehdastyöläiselle tai siitä, kuinka heinälaatikossa voi keittää puuroa. Minulle nykyajan lapselle ei tosin ihan selvinnyt se, mikä heinälaatikko on, mutta jonkinlaista haudutuspadan tyyppistä veikkailisin. Ruokaohjeiden osalta lukeminen muuttuikin pitkälti selailuksi, varsinkin kun vuoden 1912  reseptivalikoima koostui pitkälti erilaisista puuroista. Myös tehdastyön ja kaupunkielämän vaaroja esitellään kovasti ja nämä kyllä hymyilyttivät ja Furuhjelm ohjeistaa lukijaa myös raittiin ilman ja liikunnan tärkeydestä.

Furuhjelmistä ei hirmuisesti tietoa netistä löydy, mutta Tervolan torpasta ja papinrouvasta hän näyttää kirjoittaneen enemmänkin, sillä kirjailijalta ovat ilmestyneet mm. teokset Papinrouva ja Tervolan torppa, Tervolan lapset ja Tervolan puutarha.
"Nuori tyttö tahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten jaksa tehdä töitä päivästä päivään ja viikosta viikkoon." "Mutta täytyy valita huvituksensa samoinkuin ystävänsä." " Ei pidä ruveta ystäväksi huonon, epäsiveellisen tytön, eikä kevytmielisen, viinaan menevän miehen kanssa. Sitten ei myöskään pidä käydä huonoissa tansseissa, ei käyttää väkeviä juomia, ei lukea huonoja kirjoja, ei laulaa rumia lauluja, eikä ottaa osaa raakoihin huvituksiin. Hyvä tyttö valitsee ystävikseen sellaisia henkilöitä, jotka vaikuttavat häneen niin, että hänestä tulee "hyvä", "iloinen" ja "tyytyväinen" ihminen. Hän valitsee semmoisia huveja, jotka "jalostuttavat häntä" ja "vaikuttavat siten, että hän aamuisin tuntee itsensä virkistyneeksi ja valmiiksi hyvällä mielellä ja uusin voimin taas alkamaan työtänsä."
Kansanvalitusseura, 1912

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kun kyyhkyset katosivat / Sofi Oksanen

Tässä sitä perutaan pyhiä puheita. Niin kuin minäkin sanoin että luen Kun kyyhkyset katosivat sitten aikanaan, ei se minua niin kauheasti kiinnosta. Ja sitten menen kirjastoon, näen kirjan Bestseller-hyllyssä ja klonkkuus iskee. Nappaan kirjan nopeasti kirjan kainalooni, hyvä etten jopa myhäile kun kuulen erään miehen selvittelevän kirjaston tiskillä KKK:n varaustilannetta (joka on hurja!). "Mullapa on se ja menen tästä sen lukemaan!"

Minun ennakko-odotukseni kirjan suhteen olivat sekavat. Kirjan ympärillä pyörinyt hype oli herättänyt luonnollisesti kiinnostukseni, siltä tuskin juuri kukaan olisikaan voinut välttyä. Olin lukenut Kvartertin kaksi edellistä osaa, sekavin tuntein. Varsinkin Puhdistus oli kyllä tehnyt vaikutuksen, mutta se oli jättänyt myös jälkeensä pahan olon. Olin kuullut kirjan olevan vaikea, joten oikeastaan jännitinkin vähän siihen tarttumista.

Osoittautui, että oli hyvä uskaltautua lukemaan ennakkoluuloista ja -käsityksistä huolimatta. Sillä minusta KKK ei ollut vaikea, päinvastoin. Vaikka kirjassa onkin selkeä, jossain määrin jopa sotakirjoista tuttukin juoni, osaa Oksanen tehdä sen uudenlaiseksi. Hän osaa luoda tunnelmia, jotka ovat aistittavissa rivien väleistä, saksalaisten miehityksen ajan toiveikkaita, melkein keski-Eurooppalaisen keveitä tuokioita kahvilassa, ostoksilla, takkatulia ja silkkisukkia. Kesäisiä päiviä Viron maaseudulla, aittoja ja yksinkertaista elämää. On neuvostoajan harmaus ja ankeus. Mutta kaikkialla on aina varjonsa ja niissä aina jotain uhkaavaa.
Hän eli mustan valkoiseksi.
Kirjassa liikutaan tuttuun tapaan kahdella aikatasolla, 1960-luvun Virossa jossa toveri Parts kirjoittaa kirjaa natsimielisten sodanaikaisista rikoksista. Partsin tehdessä tutkimusta silmiin osuu tuttu nimi, henkilö, jonka hän luuli jo kuolleeksi. Joku, joka tiesi liikaa. Toinen aikataso onkin sotavuosissa, jossa Edgar, Roland ja Juudit yrittävät kukin selvitä vaikeista sota-ajoista. Sota heittelee ihmisiä puolelta toiselle, vihollisista rakastavaisiksi ja pakko tekee kyyhkysistäkin kyitä.

Oksasen kirja on miellyttävän monitasoinen, se kiinnosti niin sotakuvauksena kuin psykologisena romaaninakin. Pidin myös kovasti siitä, kuinka Oksanen kertoo palasen sieltä, toisen täältä ja jättää loput lukijan itsensä ymmärrettäväksi. Aina ei tarvitse selittää kaikkea juurta jaksain, tietty salaperäisyys tukeekin kirjan tunnelmaa.

Minulle Kun kyyhkuset katosivat oli erittäin positiivinen kokemus, se oli vaikuttava ja mukaansatempaava ja sen henkilöt tuntuivat kaikessa erehtyväsiyydessään inhimillisiltä. Kirja näyttää hyvin sodan armottomuuden ja sen, kuinka poikkeukselliset olosuhteet voivat tuoda ihmisistä aivan uusia puolia esiin. Vasta pakon edessä selviää, mitä kirjan henkilöt eniten rakastavat - itseään, isänmaata vai jotakuta muuta?
"Nainen nousee autoon, auton sisällä syttyy yksityisiin hetkiin kuuluva valo ja autossa odottava mies nostaa kätensä naisen olkapäille, kohottaa kämmenensä nostaakseen naisen hiuksia, korvalehteä ja heidän autonsa valo pimentää kadulta päivän, siitä tulee majakka keskelle mustaa merta eivätkä he edes huomaa sitä, koska he eivät näe ympäröivää maailmaa, he eivät tarvitse sitä, vaan sytyttävät toisensa, mies koskettaa naisen korvalehteä, valo syttyy, heidän valonsa."
Like, 2012
Sivuja: 365
Kirjasta lisää: Kirjan tuotantoblogi, Sivulauseita, Opuscolo

maanantai 17. syyskuuta 2012

Aika mennyt palaa / Karoliina Timonen

Aika mennyt palaa on Kirjavan kammarin emännän esikoisteos ja koska kirjailija on blogituttuni, mietin pitkään kuinka kirjoittaisin tämän tekstin ja uskaltaisinko blogata lainkaan. Päätin kuitenkin ylittää rajan, sillä takaliepeensä perusteella Aika mennyt palaa olisi kirja, johon kenties olisin joka tapauksessa tarttunut. Kaksi aikatasoa, ihmiskohtaloita ja historiaa - kuulostaako tutulta? Itse kirja osoittautui kuitenkin vähän erilaiseksi kuin mitä etukäteen kuvittelin. Minun mielessäni kangasteli jostain syystä tarina Kate Mortonin hengessä, mutta Karoliina olikin keksinyt jotain tuoreempaa. Aikahyppyjen läpi selvitettävän mysteerin sijaan kirjan punaiseksi langaksi nousikin ehkä toisen päähenkilön oman elämän tärkeysjärjestyksen miettiminen ja mielenrauhan löytäminen.

Aika mennyt palaa kertoo tarinan kahdesta naisesta, Saksasta sodan aikana Amerikkaan saapuvasta juutalaisesta Corinnesta ja suomalaisesta Klarissasta joka on perheineen on muuttamassa Bostoniin puolison työn perässä. Kirjailijan urasta haaveileva Klarissa on nähnyt nuoresta saakka todellisen tuntuisia unia Corinnesta, mutta Bostonin lähestyessä myös unet lisääntyvät. Omassa elämässään Klarissa tuntuu olevan suvantovaiheessa, elämä Bostonissa puolison ja lasten kanssa on ihanaa, mutta voisiko elämällä olla tarjolla jotain muutakin?

Uin tässä mielipiteessäni kenties valtavirtaa vastaan, mutta minä pidin kirjassa eniten Klarissan kappaleista. Hän tuntui aidolta jutusteluineen ja elävältä mietteineen ja tunsin voivani samaistua häneen vaikken samassa elämäntilanteessa olekaan. Uskon että ajatus omien unelmien seuraamisen vaikeudesta puhuttelee monia, ehkä meillä kaikilla on se jokin salainen haave, jonka pariin ajatukset karkaavat ja josta mietimme aina silloin tällöin: "Pystyisinkö?" Uskoisinkin että moni ruuhkavuosiaan elävä nainen voisi samaistua Klarissan mietteisiin ja nauttia hänen seurastaan.

Naisista siis Corinne jäi kaukaisemmaksi, en oikein päässyt häneen kiinni. Kirjassa toki oli todella liikuttavia kohtauksia, mutta silti Corinne ja hänen valintansa ja rakkautensa jäivät etäisiksi. Olisin ehkä kaivannut enemmän tietoa Sergestä ja Corinnen perheestä, jotta olisin osannut rakentaa hänestä kokonaisemman kuvan.
Minun oli helppo kuvitella meidät tänne, helppo ajatella, että olisimme onnellisia. Näin itseni vihdoin nauttimassa kotiäidin roolistani, leipomassa Mummo Ankan piiraita esiliina ylläni. Hymyilin itsekseni, mutta sitten mielessäni välähti toisenlaisia kuvia samasta naapurustosta masentavan harmaana päivänä ja itsestäni epätoivoisena, lähiöhelvetin ahdistamana kotirouvana. Kuulin pääni sisällä äänen, joka sanoi: "Et sinä tätä oikeasti halunnut. Ei aiemmin etkä nyt."
Tammi, 2012
Sivuja: 279
Kirjasta lisää: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Kulttuuri kukoistaa, Luettua, Leena Lumi, Lumiomena, Oota mä luen tän eka loppuun, Sinisen linnan kirjasto

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Merkintöjä Jerusalemista / Guy Delisle

Guy Delislen Jerusalem-kirjaa on täällä odotettu hartaasti, niin paljon olen tykännyt herran aiemmista matkasarjakuvista, jotka veivät minut Pjongjangiin, Shenzheniin ja Burmaan. Vaikka Jerusalem paikkana tuntuukin äkkiseltään kovin erilaiselta tuohon kolmikkoon verrattuna, uskoin sen olevan paikka joka kyllä herättää uteliaisuuteni ja josta Delisle taatusti löytää mielenkiintoista kerrottavaa.

Kuten Burmassakin, Guy Delisle matkustaa jälleen puolisonsa työtehtävien perässä. Luvassa on jälleen mukavasti perhe-elämää, Delislen perhe on kasvanut pikkuisella tytöllä. Tarinankerronta on taattua Delisleä -yksinkertaisia, mutta hirmuisen oivaltavia kuvia, joiden kautta lukija pääsee mukaan tämän erikoisen kaupungin arkeen.

Paikkana Jerusalem tosiaankin tuntuu erikoiselta, kaupungin elämässä tuntuvat uskonnot sekä viha ja väkivalta kulkevat oudosti käsi kädessä, tosin alueen historiaa ajatellen tämä ei ehkä ole ihmekään. Kirja herättikin hurjasti ajatuksia ja kosketti - kuinka muutama yksinkertainen ruutu voi siihen pystyä?! Pidin kovasti siitä, että Delisle ottaa kirjassaan hyvin neutraalin kannan, tuntuu siltä että hän vain tallentaa rehellisesti näkemäänsä eikä pyri voimakkaasti vaikuttamaan lukijaan. Mielipiteitä kirjasta silti löytyy, mutta ne tuntuvat olevan kokemuksella perusteltuja.

Merkintöjä Jerusalmista on hieno ja monipuolinen sarjakuvateos, niin hieno että tämän haluan saada omiinkin kokoelmiini. (Lukemani kappale on valitettavasti kirjaston aarteita, ei minun.) Minulle Jerusalem, tai kenties koko Israel, näyttäytyi oudon surrealistisena paikkana, joka omaa huiman historian. Maan, jossa ihan oikeasti odotetaan Jeesuksen toista tulemista ja noudatetaan lukuisia meille outoja sääntöjä. Se on maa, jossa näinä vähän jumalattominakin päivinä uskonta voi joko avata sinulle ovia tai sulkea sinut ulkopuolelle. Se on henkinen paikka, jossa aseet ovat arkipäiväisiä. Olen oikeasti aika hämmentynyt.


PS. Kivana pikkudetaljina kerrottakoon, että tässä kirjassa Delisle käy myös Helsingissä sarjakuvamessuilla.

WSOY, 2012
Sivuja: 333
Alkuteos: Chroniques de Jérusalem 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kuolema sypressin varjossa / Vera Vala

Vera Valan esikoisteos pisti silmääni jo ennen ilmestymistään sillä sitä markkinoitiin mielestäni aika nokkelasti, mm järjestämällä kirjan nimestä äänestys - näin saatiin mukavasti lisättyä tietoisuutta pian ilmestyvästä kirjasta - ja samalla ainakin meikäläisen uteliaisuus heräsi.

Vera Vala esittelee lukijoilleen Arianna de Bellis, italialaisen contessan, joka työkseen toimii etsivänä. Arianna on puolisonsa kuolemasta toipuva leski ja nainen, jonka menneisyydessä on vuosia, jotka ovat kadonneita jopa hänelle itselleen. Tällä kertaa Arianna tutkii nuoren amerikkalaisnaisen kuolemaa Tolfassa, Lily Montgomeryllä tuntui olleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Mutta kuka heistä olisi riittävän kylmäverinen murhaan, ehkä kahteenkin?

Dekkariksi tämä kirja on aika lempeä, murha tietysti on mutta kovin pahasti lukijaa ei peloteta, mikä varmasti miellyttää pehmeämmän jännityksen suosijoita. Uskalsin ihan illallakin lukea vaikka ulkona vähän myrskysikin. Minusta kirjassa olikin parasta Vera Valan uskottavasti maalailema italialainen tunnelma, upeat maisemat, palazzot, ruoka ja viini... Kirjan ruokakuvaukset saivatkin veden herahtamaan kielelleni useamman kuin kerran ja matkakuumekin taisi taas alkaa nousta!

Kokonaisuutena viihdyin sypressien katveessa oikein mukavasti, teksti oli sujuvaa, tapahtumat kiintoisia joskin osittain ennalta-arvattavia ja henkilökaartistakin löytyi hyviä tyyppejä, joista luki mielellään. Odotan esimerkiksi mielenkiinnolla sitä, kuinka asiat Ariannan ja Bartolomeon välillä edistyvät... En osaa oikein päättää pidänkö kirjan sivujuonesta, Ariannan ns. kadonneista vuosista. Utelias kun olen, niin tällainen koukku saattaa hyvinkin pitää yllä kiinnostusta sarjaan. Toisaalta taas paljon riippuu siitä, kuinka uskottava tuo ratkaisu lopulta on. En usko että pysyisin esimerkiksi sulattamaan Ariannaa salaisena agenttina.
"Hän leikkasi veitsellä nokareen voita ja sekoitti sen punaisen mausteen kanssa riisin joukkoon. Riisi värjäytyi kauniin keltaiseksi. Arianna raastoi joukkoon yli kaksi vuotta kypsytettyä parmigianoa. He söivät liemessä kypsyneet ossobucot riisin kanssa ja vaihtoivat kuin yhteisestä sopimuksesta puheenaihetta. Murhasta puhuminen tuntui liian masentavalta murean lihan ja pehmeän makuisen riisin kanssa."
Gummerus, 2012
Sivuja: 359
Kirjasta lisää: Vera(n) Italia, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Sinisen linnan kirjasto, Lumiomena

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kiitos!

Sain Annikalta oikein ihanan tunnustuksen joka piristi päivänä jolloin intiaanikesä ei jatkunutkaan ja märkä harmaus valtasi maiseman ja muutenkin harmitti juttu jos toinenkin.

Kun aloin bloggaamaan, en oikeastaan ajatellut sen olevan näin sosiaalista. Kuten varmaan moni muukin, kuvittelin lukevani ja kirjoittelevani ylhäisessä yksinäisyydessäni, oikeastaan itselleni. Mutta matkan varrella jotain tapahtui, joku luki tekstejäni ja jopa kommentoikin. Jossain vaiheessa lukijoista alkoi tulla persoonoita ja ystäviäkin. Ystäviä, joita en ehkä koskaan ole tavannut livenä mutta jotka silti tuntuvat tärkeiltä. <3

Kiitos teille, kun jaksatte lukea jaaritteluitani. Kiitos, että piristätte päivääni kommenteillanne ja mutuhuttuilulla. Kiitos myös lukuvinkeistä ja uusista ajatuksista.

Tunnustus pitäisi oikeastaan lähettää vaikka kuinka monelle, mutta kuten kaikki tunnustukset, saan tämänkin antaa vain viidelle, tällä kertaa se lähtee seuraaviin blogeihin:
PS. Jos ette halua jakaa tunnustusta eteenpäin, on sekin ihan ok.

Murhan alkemia / Anna Jansson

Intensiivisen sähkökirjan lukemisen välissä tuntui melkein taivaalliselta lukea OIKEAA kirjaa. Kirjaston hyllystä löytynyt Anna Janssonin uutuus täytti mukavasti lukemisen tarpeen ja lasinpuhalluskin oli minulle uutta ja ihmeellistä, melkeinpä mystistä. Olin viimeisimpien kirjojen myötä alkanut hiukan kyllästyä Maria Werniin ja kumppaneihin, syystä, jota en tosin enää muista. Lukemisen myötä muistini alkoi kuitenkin palailla pätkittäin...

Telkustakin tuttu Maria Wern saa jälleen selvitettäväkseen mystisen murhavyyhden kun taiteen alalla toimivia alkaa löytyä kuolleena. Samaan aikaan Marian pomon, Tomas Hartmanin, iäkäs setä, maineikas lasimestari Justus katoaa sairaalasta. Kaikki tuntuu jollain tapaa liittyvän lasimestariin, hänen taiteeseensa ja vuosikymmeniä sitten kuolleeseen Angelika-vaimoon.

Kirja alkoi lupaavalla tavalla, mutta edetessäni tunsin turtuvani. Kirjassa on tiettyjä rakenteita, jotka minusta toistuvat dekkareissa suhteellisen usein ja kaavan huomattuani, loppu olikin melko yllätyksentöntä.  Tiedän myös, että olen lukijana aika helposti vietävissä. Jos tarina iskee kunnolla, voin katsoa helposti joitain epäuskottavuuksia läpi sormieni. Mutta joku raja minullakin on ja se ylittyi siinä vaiheessa kun eräs henkilö alkaa macgyvermäisesti rakentaa kännykälleen uutta akkua ihan perusosasista. En. Vaan. Jaksa. Uskoa.

Kirjan kiinnostavinta antia olikin lasinpuhallus ja Janssonin kuvailemat kauniit lasiesineet, mikä on tietysti mukavaa, silti innostuisin mieluiten kirjan juonesta...
"Hän oli ollut niin nuori silloin. Niin naiivi. Riittääkö neljänkymmenen vuoden katumus rangaistukseksi? Eikö ollut jo aika antaa nuorelle pojalle anteeksi hänen virheensä? Siinä iässä kaikki oli niin mustavalkoista, joko hyvää tai pahaa, ja vastaheränneen seksuualisuuden voima on vaikeasti hallittavissa. Vasta myöhemmin ymmärtää, että me kaikki koostumme harmaan sävyistä. Ne tulevat esiin sitä mukaa kun tukka harmaantuu. Vuosien mittaan on mahdollista ainakin ymmärtää, ellei antaa anteeksi."
Gummerrus, 2012
Sivuja: 334
Alkuteos: Alkemins eviga eld
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin

maanantai 10. syyskuuta 2012

Summa summarum: mitä opin e-kirjasta

Huh, e-kirjaviikko oli ohi melkein ennenkuin tajusinkaan. Luin sen aikana lähinnä sähköisesti ja täytyy tunnustaa että viimeisen viikon esittelykirjan jälkeen olin vähän helpottunutkin siitä, että sain taas käsiini ihan tavallisen kirjan, tutun ja turvallisen. Monelta osin e-kirja oli yllättävänkin positiivinen kokemus, olkapääni kiitti kevyestä laukusta ja sainpa minäkin kerrankin olla pieni käsilaukkuinen nainen. Elämys kai sekin on?!

Puhtaasti esineettä ajatellen en keksi kauheasti huonoja puolia sähköisestä kirjasta, muuta kuin sen että se ei ole perinteinen kirja. Uudessa, vielä avaamattomassa kirjassa on omanlaistaan luksusta. Sitä voi koskea, tuntea sormillaan paperin materiaalin, sivujen määrän, voi ihastella kantta ja tuntea kirjan tuoksun. Sähköinen kirja ei viettele kaikin aistein, lukulaite on vanha tuttu ja kirjan kansikuvaakaan ei tule katseltua samalla tavalla. Perinteinen kirja on mutkaton, sen ostaessaan on helppo nähdä onko kyseessä lyhytromaani vai tiiliskivi. Sitä varten ei tarvitse tietää tai ymmärtää tekniikasta tai formaateista, riittää kun vain lukee. Perinteinen kirja on myös tavallaan sosiaalinen, voin kierrättää kirjani isälleni tai ystävilleni ja jutella lukemisen jälkeen kirjasta, kirjan ja sen lukemisen ilon voi jakaa.

Erinäisten ohjelmien ja formaattien määrä saattaa lukijasta tuntua varsinkin alkuun lannistavalta, tämä varmasti onkin yksi e-kirjan kompastuskivistä. E-kirjaviikkoa varten kokeilin Koboa, Helmet-kirjaston Overdriveä ja Adobe Digital Editionsia sekä Elisa Kirjaa. Jokainen ohjelmista vaikutti itsessään melko helppokäyttöiseltä, lähinnä niiden määrä alkoi ärsyttää. Haluaisin että minulla olisi yksi e-kirjahylly jossa kaikki aarteeni olisivat sen sijaan että luen yhden täältä, toisen tuolta. Voisin tietysti vaikuttaa asiaan vain valitsemalla yhden tietyn "lukupaikan", mutta valintaa on vaikea tehdä kun jokaisella vaihtoehdolla on omat, selkeät etunsa. Kobossa on oiva valikoima ulkomaista kirjallisuutta ja mittava ilmainen kokoelmakin. Kirsikkana kakun päällä ovat joidenkin tunnettujen kirjailijoiden vain sähköisessä muodossa julkaistavat lyhytromaanit joilla markkinoidaan tulevaa kirjaa. Kuinka voisinkaan pitää moisesta mahdollisuudesta näppini erossa?! Kirjaston edut taas ovat selvät - uutta kirjallisuutta, ilmaiseksi. Elisa Kirja taas tarjoaa suomenkielistä kirjallisuutta...

Mutta sähköisessä kirjassa on omat, aika vahvatkin puolensa, lukutoukka voi helposti kantaa puolet kirjastostaan mukana käsilaukussaan saamatta rasitusvammaa, ihan mahtavaa vaikka lomamatkoja ajatellen! Kotimaisia kirjoja saa hankittua muutamalla klikkauksella vaikka toiselle puolelle maailmaa, ei hullumpaa ulkosuomalaisia ajatellen. Yksi sähköisen kirjan valteista minusta onkin sen hankkisen helppous ja nopeus, flunssaisena en olisi ehkä jaksanut lähteä kirjastoon tai kauppaan mutta jaksoin sentään klikata Pekka Hiltusen Sysipimeän lukulaitteeseeni Elisa Kirjasta.

Olen iloinen myös siitä, että sähköisen kirjan myötä vanhatkin kirjat saavat uuden elämän. Sekä Elisan että Kobon valikoimista löytyy runsaasti klassikoita ilmaiseksi tai ainakin pikkurahalla - täky, johon varmasti moni tarttuukin ja tulee ehkä löytäneeksi jonkin iäkkäämmän ihanuuden uudelleen. Uskon myös että edulliset tai ilmaiset kirjat ovatkin hyvä tapa saada ihmisiä tutustumaan ja koukuttumaan uuteen lukumuotoon.

Mitä tästä teemaviikosta jäi sitten käteen? Monta hyvää lukuelämystä, uusia kokemuksia ja ajatuksia, taas lisää paikkoja kirjahamstraukselleni. Onhan sitä jo siinä. Entä sillä puolella ruutua?

E-kirjoista on menneellä viikolla blogattu ainakin täällä (vinkatkaa, jos joku on jäänyt huomaamatta):
Kirja käsilaukussa esitteli Bokeen-lukulaitetta.
Villasukka kirjahyllyssä kertoi Marian ilmestyskirjasta.
Booksy taas kuunteli Tytön, joka leikki tulella.
Velma on laatinut oivallisen listan paikoista, joista löytää ilmaisia sähkökirjoja!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Three fingers / Rich Kozlowski

E-kirjaviikon päätteeksi halusin vielä kokeilla sähköisiä sarjakuvia, joita ilokseni oli ilmestynyt Overdrive-kirjaston valikoimiin. Harmikseni minua kiinnostavat albumit olivat Adobe PDF Book-tyyppisiä eli ne eivät auenneet jo tutuksi tulleella Overdrivellä vaan oli ladattava koneelle uusi lukuohjelma viikolla testattujen kolmen muun lisäksi. Tämä on mielestäni aika harmittavaa ja lukijakuntaa rajoittavaa, olisi kiva jos vähemmälläkin selviäisi, sillä keskivertolukijaa ei ehkä kiinnosta perehtyä kovin monen erilaisen ohjelman toimintaan. Tässä suhteessa perinteinen kirja onkin ihanan vaivaton - se on aina samaa tiedostotyyppiä ja sen pystyy lukemaan ilman sen kummempia operaatioita. Testaamistani lukuohjelmista pidin vähiten juuri tästä Adobe Digital Editionsista, jossa sain mm. lainauksen palautusnappia melko pitkään.

Mutta se kirja... Nappasin Three Fingersin luettavakseni pelkästään kannen Disney-viitteiden takia. Kirja on dokumentti, jossa kuvataan piirroselokuvan syntyaikoja Hollywoodissa. Eletään aikaa jolloin äänielokuvat alkavat tehdä tuloaan maailmaan. Nuori Dizzy Walters haaveilee elokuvien tekemisestä. Kun Dizzy tapaa piirroshahmojen kaupuginosassa karismaattisen Rickey Ratin ja loppu onkin historiaa. Jostakin oudosta syystä ihmiskatsojat rakastavat Rickeytä, mutta eivät innostu niinkään muista toiveikkaista hahmoista, jotka yrittävät valkokankaalle. Niinkuin aina, menestys tuo mukanaan lieveilmiöitä ja kaikenlaisia huhuja alkaa liikkua.

Kirja siis osoittautuikin oikein kiinnostavaksi ja herätteli ajatuksia useistakin eri teemoista, aina rasismista kauneuskirurgiaan. Kirja oli kiehtova yhdistelmä dokumenttiä ja Kuka viritti ansan, Roger Rabbittia - siitäkin pidin. Kirja on ilahduttavan paljon dokumentin oloinen, kuvat ja tekstit sekä vaikkapa vanhenevien piirroshahmojen haastatteluosuudet muodostivat yllättävän yhtenäisen kokonaisuuden. Kozlowski oli myös onnistunut hienosti antamaan jokaiselle haastateltavalleen persoonallisuuden, oman äänen.

Tarinan pahaenteinen jännite pysyy mukavasti yllä ja Three fingersin todellakin jaksaa lukea loppuun saakka vallan mainiosti. Kozlowski kikkailee kuvituksessaan hienosti erilaisilla tyyleillä, osa kuvista on valokuvamaisia, osa tummasävyisiä ja synkkiä. Varsinkin kirjan dokumenttimaisuus miellytti tätä lukijaa, joka viihtyi oivallisesti Three fingersin parissa.


Top Shelf Productions, 2002
Kirjasta lisää: Rich Koslowskin kotisivut

lauantai 8. syyskuuta 2012

One Breath Away / Heather Gudenkauf

Lähde: heathergudenkauf.com
Edgar-finalisti Heather Gudenkaufin kirja oli minulle iloinen yllätys, tartuin minulle tuntemattoman kirjailijan teokseen ihan vain saadakseni jotain luetuksi teemaviikkoani varten. Suuri osa Overdriven kirjoista oli kuitenkin varattuina, mutta One Breath Away löytyi virtuaalisesta kirjastohyllystä. Mietin itsekseni voiko sellainen kirja, jota kukaan ei ole "huolinut" olla hyvä ja nyt tiedän että voi. Gudenkaufin kirja oli nimittäin yllättävänkin koukuttava ja tehokas trilleri sekä miellyttävän ennalta-arvaamaton.  Kirjoitustyylinsä perusteella Gudenkauf toi mieleeni ihanan Jodi Picoultin.

Pieni vaikeus Overdrive-kirjastossa on kirjailijoiden tuntemattomuus, hyviä tekijöitä on kenties paljonkin, mutta esimerkiksi Heather Gudenkaufista en ole koskaan kuullutkaan. Jonkin verran asiaa ehkä auttavat lukijoiden lisäämät arvostelutähdet, mutta vielä niitä ei ole kovin paljoa. Pitäisi siis yrittää seurata enemmän kansainvälisiä kirjamarkkinoita, googletella ja uskaltaa ottaa riski ihan kannen ja kirjaston kuvailutekstien perusteella. Onko teillä hyviä vinkkejä kuumien ulkomaisten uutuuksien pongaamiseen?

One Breath Away kuvaa jokaisen vanhemman painajaista, pieneen kyläkoulun luokkaan marssii aseistettu mies. Hän uhkaa lapsia ja näiden opettajaa, rouva Oliveria, mutta ei paljasta kuka on tai miksi toimii näin. Kirja keskittyy kuvaamaan panttivankidraaman noin kahdeksantuntista ajanjaksoa eri näkökulmista. Luokassa kohtaamme eläkepäiviään odottavan teräsrouvan, Evelyn Oliverin, joka yrittää kuumeisesti pitää luokkansa lapset hengissä. Vieressä luokassa istuu panttivankina olevan P.J:n isosisko Augie, joka on päättänyt ettei lähde koulusta ilman veljeään. Koulun ulkopuolella tilannetta seuraa kaupungin poliisilaitoksen toimesta Meg, jonka haastavana tehtävänä on mm. huolestuneiden omaisten, kuten Augien ja P.J:n isoisän, Willin, rauhoittelu.

Tarinaa siis kerrotaan useasta eri näkökulmasta, mikä korostaa sen tehokasta ja painostavaa tunnelmaa. Aseistetun miehen motiivi ja henkilöllisyys ovat tarinaa kantava mysteeri. Gudenkauf tarjoilee näppärästi lukijoilleen hypoteesin jos toisenkin ja jättää lukijan piinaavaan arvailemisen tilaan. Koska luvut ovat suhteellisen lyhyitä ja ns. cliffhangereita riitti, synnytti kirja ns. vielä yksi luku -janon. Oli vain saatava tietää lisää... Lyhyitä lukuja oli myös miellyttävää lukea puhelimitse ja kirja tulikin ahmaistua ihan muutamassa päivässä. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun otan iltalukemisekseni puhelimen enkä perinteista kirjaa!
"The morning the man with the gun walked into Evelyn Oliver's classroom, she was wearing two items she had woved during her forty-three-year career as a teacher never to wear. Denim and rhinestones. Mrs. Oliver was a firm believer that a teacher should look like a teacher. Well-groomed, blouses with collars, skirts and pantsuits crisply ironed, dress shoes polished. None of that nonsense younger teachers wore these days."
MIRA, 2012
So American: osavaltio Iowa
 

perjantai 7. syyskuuta 2012

Afternoon Tea: A Timeless Tradition / Muriel Moffat

Englantilainen iltapäivätee on aina kiehtonut minua, se vaikuttaa joltakin peribrittiläiseltä ja viehättävältä perinteeltä vanhoista ajoista. Jokaisella Lontoon matkallani olen aikonut nautiskella tästä kokemuksesta ja aina se on jäänyt. Ensimmäisen kerran hemmottelinkin itseäni iltapäiväteellä kotoisasti Suomessa, ravintola Salutorgetissa. Muriel Moffatin perheen traditioihin on myös aina kuulunut sunnuntain iltapäivätee, mielellään tyylikkäässä hotellissa. Miten eleganttia!

Afternoon tea oli ensimmäinen kirjavaraus jonka sain Overdriven kautta käyttööni. Olin aikaisemmin viikolla käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni itsekin nauttimassa teehetkestä ravintola Salutorgetissa ja pitänyt kovin tilanteen tunnelmasta ja pienistä ylellisyyksistä (teekutsuista lisää toisessa blogissani) ja olin siis enemmän kuin innokas nappaamaan kirjan kirjastokoriini. Kirja oli jo lainauksessa, joten päätin testailla Overdriven varaustoimintoja.

Kännykällä Overdriveen olisi voinut toivoa vähän parempaa käytettävyyttä, sillä ainakin minulla Helmetin kirjastosivu aukeni aina suurena, tietokoneen käyttöön tarkoitettuna. Vaikka muutinkin yhdellä sivulla kokoa, siirtymällä esim. linkistä toiselle aukeamalle, unohtui skaalaamani koko taas ja jälleen pienensin.  Tällä hetkellä kokoelman selaaminen on siis ehdottomasti näppärämpää isommalla näytöllä, mutta toivon että ajan kanssa sovellukseen lisätään myös vaihtoehto mobiiliselaukselle, joka on jo käytössä kirjaston etusivulla. Itse varauksen lunastaminen kävi helposti. Olin saanut järjestelmältä sähköpostiini viestin jossa kerrottiin että varaukseni olisi lunastettavissa kolmen päivän ajan. Loggasin itseni siis Overdriven kautta Helmetiin, kurkistin varauslistaani ja siellähän minun kirjani odotteli. Klikkasin siis kirjan lainattavaksi ja latasin koneelleni.

Afternoon tean kohdalla huomasin sen kuinka hauska olikaan lukea puhelimella kirjaa, jonka sivuilla on värejä ja grafiikkaa. Moffatin kirja on pieni mutta oikein suloinen pakkaus, jossa kuvaillaan mm. oikeita tapoja tarjota teetä, pukeutumisesta ja erilaisista teelaaduista nyt puhumattakaan. Minäkin opin vihdoin mitä termit high tea ja low tea merkitsevät, uskoisitteko että kyse onkin käytössä olevan pöydän korkeudesta. High tea kun ilmeisesti nautitaan esimerkiksi ruokasalissa korkeammalla pöydällä ja on ruokaisampi kun taas low tea voidaan juoda vaikkapa olohuoneen matalan pöydän ympärillä ja muistuttaa siten enemmän meikäläistä kahvitarjoilua. Ikä oppia kaikki! Kirja sisältää myös nipun perinteisten teetarjoilujen reseptejä, joista ainakin osa vaikutti riittävän yksinkertaisilta jopa allekirjoittaneen valmistettaviksi.

Kirja on melko lyhyt mutta epäilinkin ettei iltapäiväteestä tuhatsivuista tiiliskiveä ihan helposti saa aikaiseksi. Se on myös oikein miellyttävä kurkistus hienojen brittirouvien maailmaan. Suosittelen niille, jotka haluavat hetkeksi palata ajassa taaksepäin.


Douglas & McIntyre, 2012

torstai 6. syyskuuta 2012

Sysipimeä / Pekka Hiltunen

Lähde: WSOY.fi
Uteliaisuuteni Pekka Hiltusen Sysipimeää kohtaan heräsi WSOY:n esittelytilaisuudessa, jossa kuulin hienon ja hypnoottisen esityksen eräästä kirjan katkelmasta. Sen verran voimakkaan vaikutelman esitys jätti, että Sysipimeä jäi kolkuttelemaan takaraivooni.

E-kirjaviikon myötä halusin kokeilla myös kotimaisia sähkökirjapalveluita, joista ensimmäisenä mieleeni tuli Elisa Kirja. Elisa Kirjan kokoelmissa on ulkomaisten palveluiden tapaan mukavasti suomenkielisiä, ilmaisia klassikoita, joilla on helppo aloittaa tutustuminen uuteen kirjamuotoon. Myös edullisempia kirjoja löytyy mukavasti, dekkari-intoilijana ilostuin mm. kategoriasta nimeltä "Dekkareiden helmet", jossa kirjojen hinnat ovat 5,90 - ei hullumpaa. Minua kuitenkin kiinnosti Sysipimeä, joten päätin klikata sen kirjahyllyyni.

Elisa Kirjan lukuohjelma pääpiirteiltään on melko samanlainen muiden kokeilemieni kanssa, se oli aiempien kokemusten takia vaivatonta ottaa käyttöön, monelle käyttäjälle myös suomenkielinen käyttöliittymä lienee selkeää plussaa. Pitkän englanninkielisen lukuputken jälkeen olikin virkistävän vaivatonta lukea jälleen suomeksi.

Sysipimeän alkuasetelma voisi olla poiminta iltapäivälehden lööpeistä. Teinityttö syyttää tunnettua DJ:tä lähentelystä ja satunnaisten henkilöiden Youtube-tileille on murtauduttu. Homobaarin läheisyydessä on tehty viharikos. Studion väki yrittää puhdistaa median pohjamutiin syyttömänä painetun DJ:n maineen, lisäksi Studion johtaja, Mari, haluaa tutkia myös outoa Youtube-tapausta. Mutta pian oudot, pimeät videot muuttuvat raa'an väkivaltaisiksi ja Studion väki oivaltaa olevansa tekemisissä vaarallisen ja huomionnälkäisen rikollisen kanssa.
"Maine on tänä päivänä tärkein asia, millä ihmiset viestivät, pitkä kirje alkoi. Ei mikään yhteisöpalvelu, ei mobiililaite, vaan kokonaiskuva, joka meistä kustakin eri kanavien kautta muodostuu. Koska maine syntyy niin monista eri lähteistä, voisi luulla että sen pilaaminen nopeasti ja kuin vahingossa olisi vaikeaa. Ei se ole. Se on hyvin helppoa. Liian helppoa."
Hiltusen kirja oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin, mukavalla rytmillä eteenpäin soljuva,vähäeleinen ja tyylikäs dekkari. Teksti oli kaunista ja tehokasta, Hiltusen henkilöiden ihon alle pääsee yllättävän helposti vaikkei hän paljastakaan kuin sen, mikä on aivan pakollista. Studion väki onkin sen verran kiinnostavaa että heräsi nälkä - haluan lukea heistä lisää.

Kirja oli paketti juuri minun makuuni, sopivan vauhdikas, ajankohtaisilla teemoilla ryyditettynä. Karsastan usein Studion väen tyyppisiä, loistavin resurssein ja kyvyin varustettuja pyyteettömiä oikeudenpuolustajia niiden epäuskottavuuden takia, mutta jostain syystä studiolaiset eivät minua pahemmin ärsyttäneet, liekö siihen syynä flunssavirukseni, jonka ansioista olin suorastaan lauhkealla tuulella. Jos jotakin kritiikkiä kirjasta keksisin niin kenties eräs tunnettuun pop-idoliin liittyvä juonikuvio oli vähän kaukaa haetun, mutta kokonaisuus oli ehjä ja viihdyttävä ja herätti jopa ajatuksiakin.
"Ihminen on kaatuva puu. Kaikki on sortumassa, kaikki minkä varaan Mari on elämänsä rakentanut.
Hän katsoo videon kuvat yhä uudelleen kunnes osaa ulkoa jokaisen sekunnin murto-osan. Hän toistaa niitä mielessään, ja niistä nousee sana joka toistuu hänen päässään. Anteeksianto.
Sitä ei ole. Hän ei koskaan anna tätä anteeksi, ei itselleen, ei ampujalle, maailmalle.
Anteeksiannon aika on ohi."
WSOY, 2012
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Tansania

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Gone girl / Gillian Flynn

Lähde: crownpublishing.com
Viime aikoina on käsiini sattunut useampikin kirja, jossa kirjailija onnistuu pomputtamaan lukijaa kuin kumipalloa. Ensin oli The Expats, nyt Gone Girl. Olen ihan koukussa ja pyörällä päästäni ja I'm loving it! (Anteeksipyyntöni McDonaldsille sloganin lainaamisesta.) Olen myös aika innoissani Overdrive-kirjastosta koska toistaiseksi jokainen lainaukseni on ollut hitti, joten kokoelma vaikuttaa aika lupaavalta. Mitä muuta sieltä vieltä mahtaakaan löytyä?!

Flynn kertoo rinnakkain tarinaa kahden kertojan, Amyn ja Nickin kautta. He ovat aviopari, joka on muutamia vuosia sitten muuttanut New Yorkista Missouriin. He ovat olleet nuoria, vauraita ja menestyneitä, mutta nyt niin rahat kuin työpaikatkin ovat mennyttä ja jäljellä on baarin pyörittäminen pikkukaupungissa. Pariskunnan viisivuotishääpäivänä Nick saa elämänsä karmeimman yllätyksen - Amy on kadonnut.

Kirja on virkistävän erilainen, Flynn on rakentanut nokkelan kokonaisuuden joka muuttuu lukijan silmien edessä. Kirjaa vievät eteenpäin vuorotellen Amyn ja Nickin puheenvuorot, joiden perusteella lukijalle muodostuu näkemys heidän suhteestaan ja tapahtumista, jotka johtavat melkoiseen mylläkkään niin median kuin poliisinkin osalta. Kirja koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa tarinan jännite muuttuu tavalla, joka kyllä pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Juonesta on vaikea kertoa enempää paljastamatta kirjan yllätyksistä liikaa, joten tyydyn vain hehkuttamaan ja suosittelemaan Gone girliä!

Lukemisen jälkeinen googlettelu paljasti minun osuneen vahingossa amerikkalaisessa lehdistössäkin kehuttuun teokseen, myös blogi-kollegani anni M yhtyy kehuihin. Toivon että kirja suomennettaisiin, sillä uskoisin sen purevan moniin trilleri-faneihin, mutta mahdollisesti myös heihin jotka harvemmin tarttuvat jännityskirjallisuuteen. Suosittelen!
(Amyn päiväkirjasta)
"And you go home to a cold bed and think, That was fine. And your life is long line of fine.
And then you run into Nick Dunne on Seventh Avenue as you´re buying diced cantaloupe, and pow, you are known, you are recognised, the both of you. You both find the exact same things worth remembering. (Just one olive, though.) You have the same rhythm. Click. You just know each other. All of a sudden you see reading in bed and waffles on Sunday and laughing at nothing and his mouth on yours. And it's so far beyond fine that you know you can never go back to fine. That fast. You think: "Oh, here is the rest of my life. It's finally arrived."
Crown Publishers, 2012
Kirjasta lisää: Oota, mä luen tän eka loppuun
So American: osavaltio Missouri

tiistai 4. syyskuuta 2012

Rules for Virgins / Amy Tan

Amy Tanin Rules for virgins oli elämäni ensimmäinen ostettu e-kirja. Löysin kirjan Kobon Cheap Reads-osiosta ja kun Tanista oli kyse, oli pakko klikata ostos laariin. Tanilta ei ole kuuteen vuoteen ilmestynyt uutta kirjaa, joten voitte vain kuvitella millaisella innolla syöksyin Rules for virginsin kimppuun. Varsinainen kirjan ostaminen kävi verkossa asioimiseen tottuneelle helposti ja muutaman minuutin kuluttua Kobossani näkyi jo uusi kirja. Tässä suhteessa e-kirja siis hakkaa vaikkapa Amazonin sivuilla haahuilun, tilatut ja maksetut ihanuudet kun ilmestyvät luettaviksi heti eikä vasta viikon kuluttua! Oletteko te ostaneet e-kirjoja ja millaisin kokemuksin? Mistä voi tehdä parhaat löydöt ja löytyykö mielipiteitä esimerkiksi kirjojen hinnoittelusta? Minun Tanini maksoi 2,53 euroa, mikä oli mielestäni oivallinen hinta suosikkikirjailijan teoksesta. <3
"You are too young to know yet what nostalgia truly means. It takes time to become sentimental. But for the sake of your success, you must quickly learn. When you touch a man's nostalgia, he is yours."
Rule for virgins on pienromaani, joka sijoittuu vuoden 1912 paheelliseen Shanghaihin. Kirja koostuu kokonaisuudessa kokeneen kurtisaanin, Magic Gourdin (suomeksi Taikakurpitsa?) monologista, jossa Magic Gourd puhuu nuorelle ja kokemattomalle Violetille. Magic Gourd on ottanut Violetin siipiensä huomaan ja aikoo kouluttaa tästä menestyneen kurtisaanin. Monologi koostuukin nuorelle neitsyt-kurtisaanille annetuista neuvoista ja ohjeista ja tässä Tan osoittaakin kertojan taitonsa, sillä tekstin rajoituksista huolimatta hän onnistuu luomaan hienovaraisen ja kiehtovan tunnelman ja kertomaan yllättävän paljon henkilöistä sivulauseissa ja rivien välissä.
"To gain Four Necessities, you must be popularm desired by many suitors who give you costly gifts. You must be as clearheaded, firm, shrewd, and quick-thinking as a businessman. You offer no bargains, and you never accept anything less than you are worth."
Magic Gourdin antamat ohjeet ovat, paitsi veikeitä kiertoilmauksineen, myös parhaimmillaan syvällisiäkin. Ne tuovat melkein mieleeni ne takavuosien amerikkalaiset opukset, joissa naisille kerrottiin erilaisia sääntöjä, joilla "napata" aviomies. Kiinalaisen kurtisaanin elämä vaikuttaisi, varsinkin Amy Tanin käsittelyssä, olevan mielenkiintoista ja toivonkin että Rules for virgins olisi jonkinlainen kirjallinen makupala The Valley of Amazementistä, Tanin parhaillaan työstämästä kirjasta. Amazonin sivuilla kirjan julkaisupäivä näyttää olevan ensi vuoden syyskuussa. Se taitaa olla ihan pakollinen hankinta minun hyllyyni!
"Look at those who are the Top Ten Beauties each year. Are they the most beautiful? No. They are the ones who understand human nature, that of men and women both. They know how to attract attention and envy and bend it to their advantage."
Byliner Fiction, 2012

maanantai 3. syyskuuta 2012

Snatched / Karin Slaughter

Elokuun alussa Helmet-kirjastot avasivat uuden Overdrive-sähkökirjapalvelunsa ja sitähän piti tietysti testata. Uudessa "kirjastossa" olikin monenmoista uutuutta, tosin vain englanninkielellä. Innostunutta lainaajaa hiukan lannisti muutamien kategorioiden puute, olisin esimerkiksi dekkareille omaa luokittelumahdollisuutta. Minä käytin haussani sivun alalaidassa olevia valintoja suosituimmat ja lainatuimmat kirjat, joiden avulla listauksista nousi vähän erilaisia teoksia esiin. Esiin nousi monta mielenkiintoista vaihtoehtoa mutta ensimmäisena koriini pääsi Karin Slaughterin lyhytromaani Snatched.

Kirjan lainaaminen kävi sutjakasti, parilla klikkauksella ja jos kirja on jo lainassa, voi siitä tehdä varauksen samaan tapaan kuin tavallisessa kirjastossakin. Lainauksen yhteydessä muistutettiin lukuohjelmiston lataamisesta ja asennuksetkin sujuivat ongelmitta. Lukuohjelmisto, Adobe Digital Editions, osoittautui helppokäyttöiseksi. Kirjani pötkötti kiltisti siellä ja ohjelma muisti mihin saakka olin lukemisessani päässyt. Kirjanmerkki-napin takaa löytyi myös mahdollisuus tehdä muistiinpanoja - bloggarille hyödyllinen ominaisuus! Kokonaisuudessaan Overdrive tuntui näppärältä ja helppokäyttöiseltä, joskin vielä kaipailisin lisäksi Kobon ominaisuutta alleviivata kirjasta mieluisiaan kohtia. Palvelusta löytyy myös sanakirjaominaisuus, joka on varmasti kätevä silloin kun luettavana erikoissanastoa sisältävä teksti. Voisin kuvitella tämän olevan hyödyllinen piirre myös kielten opiskelijoille. Oletteko jo kokeilleet Overdriveä, miltä tuntui? Mikä oli hyvää, mikä huonoa, löytyykö käyttövinkkejä?

Slaughterin aiemmista kirjoista tuttu agentti Will Trent on saanut esimieheltään tehtäväksi päivystää atlantalaisen lentokentän wc:ssä. Ensi alkuun tehtävä vaikuttaa epäkiitolliselta, mutta sitten wc:hen tulevat mies ja lapsi ja Willin poliisinvaisto alkaa varoittaa. Onko kyse lapsen kidnappauksesta? Seuraa kiihkeä ajojahti kiireisellä lentokentällä joka päättyy miehen pidätykseen - mutta missä on tyttö?

Kiihkeätempoinen. Tutun sujuvaa tekstiä. Vaikuttava ja pelottavakin kuvaus pedofiiliringistä. E-kirjassa sivuja oli vain 73, joista varsinainen tarina päättyi jo sivulle 59. Slaughterin seuraava kirja, Criminal, ilmestyi heinäkuussa 2012 ja Snatched sisältääkin luvun uutuudesta, jossa muuten kutkuttavasti sukelletaan Willin menneisyyteen. Pakko lukea!!

"And then a child whispered, "Please, I wanna go home."
Will turned his head, though he could only see the wall next to him. There was something plaintive in the little girl's voice that cut through. Will leaned down. He saw a pair of white Hello Kitty ballet shoes with pink trim. Impossibly tiny ankles in white tights. The man behind her wore gray Brooks running shoes. The hem of his tan cargo pants was high, showing white socks.
"Just go," the man ordered. "Quickly."
Slowly, the little feet turned. The bigger feet did not."

Dell eBook Original, 2012

lauantai 1. syyskuuta 2012

The Expats / Chris Pavone

Olin jo pidempään silmäillyt Amazonilla Chris Pavonen The Expatsia kunnes eräänä iltana sorruin. Ilmaiset postimaksut ja kaikkea, mitä enemmän tilaa, sitä enemmän säästää - eikös niin?! Kaiken historiallisen fiktion jälkeen The Expats olikin tervetullutta vaihtelua, tuntui ihanalta vaihteeksi lukea jotain nykyaikaista, vauhdikasta ja vaivatonta. The Expats osoittautuikin tyylikkääksi ja viihdyttäväksi kirjaksi, jonka näkisin mielelläni valkokankaallakin.

Eräänä päivänä Katen tietoturva-asioissa työskentelevä puoliso Dexter kertoo saaneensa melkoisen onnenpotkun - työtarjouksen luxembourgilaisesta investointipankista. Palkka olisi hyvä, tarjoukseen sisältyy asunto ja hyvä koulu perheen pojille. Katen ei olisi tarpeen työskennellä lainkaan ja viikonloppuisin perhe matkustelisi ympäri keski-Eurooppaa. Kuulostaa aika hyvältä, melkein liian hyvältä ollakseen totta... Pian Kate on aloittamassa uutta elämää Euroopassa, sellaista jossa päivisin lounastetaan muiden naisten kanssa ja käydään ostoksilla ja kuntosalilla, sisustetaan kotia ja suunnitellaan matkoja ja juhlia. Mutta Katellapa on salaisuus menneisyydessään, hän on "eläkkeelle" jäänyt CIA:n agentti ja nyt menneisyys alkaa muistuttaa itsestään...

Chris Pavonen kirja on näppärä kokonaisuus, jossa kirjailija lukuisia silmänkääntötemppuja. Hän näyttää tilanteen ensin yhdellä tavalla mutta parin luvun kuluttua kaikki onkin ehkä jo ihan toisin. Agentin ja kotiäidin maailmat ovat kovin erilaisia ja herkullisimmat tilanteet löytyvätkin ehkä tilanteista, joissa nämä kaksi kohtavat Katen elämässä. Kuvitelkaapa agentti vaihtamassa tietoja vaikkapa hakkerin kanssa ja sitten puhelimeen tulee muistutus - lasten hakemisesta päiväkodista. Hirmuisesti en halua kirjan juonesta paljastaa, jotta muillekin riittäisi jännittämisen iloa.

Naureskelin hiukan myös amerikkalaiselle näkemykselle elämästä Euroopassa, kuten esimerkiksi sille, kuinka lasten leikkikentät ovat täällä paljon turvattomampia ja Kate-poloinen joutui raahamaan mukanaan joka paikkaan laastaria ja haavojen desinfiointiainetta. Voi olisipa eurooppalaislapsillakin turvallisia telmimispaikkoja niinkuin Amerikassa...
"This was her, clutching her family's blue passports, distinct from the Germans' burgundy, standing out not just because of the vinyl colors, but also because locals don't sit around on piles of hideous luggage, clutching passports.
This was her, not understanding what anyone was saying, the language incomprehensible. After a seven-hour flight that allowed two hours of sleep, baggy-eyed and spent and hungry and nauseated and excited and fearful.
This was her: an immigrant, immigrating."
Faber and Faber Limited, 2012
Sivuja: 326
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Luxembourg

PS. Muistakaahan maanantaina alkava e-kirja-viikko!