Paperilla ja valkokankaalla: Markus Zusakin Kirjavaras

Osallistuin Blogatin ja SF Film Finlandin kampanjaan jossa sain luettavakseni Markus Zusakin Kirjavarkaan sekä liput elokuvaan, joka saa Suomen ensi-iltansa 4.4.2014. Kirjavaras on minulle entuudestaan jo tuttu blogini alkuajoilta ja se on jäänyt mieleeni voimakkaasti ja positiivisesti ja siksi olikin kiinnostavaa tarttua kirjaan uudelleen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja sen kertojana toimii Kuolema, joka noina aikoina on kovin kiireinen. Tarinan keskiössä on nuori Liesel-tyttönen, kirjavaras ja sanojen rakastaja, jonka elämää Kuolema jää hetkeksi seuraamaan.

Kirjavaras teki vaikutuksen myös toisella lukukierroksellaan, tällä kertaa erityisesti Kuolema jäi mieleeni ja etukäteen pohdinkin kuinka tämä kirjailijan hieno oivallus on saatu toteutettua elokuvaan. Tällä lukukerralla vaikutuin myös siitä, kuinka Zusak kuvasi tavallisten saksalaisten elämää sodan kuohuissa. Rintamalla miehet ehkä kuolevat, mutta silti lapset leikkivät ja nuori poika haaveilee suudelmasta. Kirjavaras onkin vaikuttava kokonaisuus kauheuksia, rakkautta ja lämpöä, lapsuutta ja uhan vääjäämätöntä lähestymistä. Kirja on koskettava mutta jollain tapaa juuri Kuolema pehmentää kertomusta ja tekee siitä helpomman lukijalle lähestyä. Oman mainintansa ansaitsevat kirjasta löytyvät piirrokset sekä Lieselille kirjoitettu kuvitettu satu - mahtavia!

Kirja sai minut miettimään samoja teemoja kuin Monuments Menkin, nimittäin kulttuuria ja historiaa, jotka sodan jaloissa tuhoutuivat. Ihmisten järjestelmällinen tuhoaminen on järkyttävää mutta myös ajatus ihmisten ajatusten ja luovuuden hedelmien tuhoamisesta tuntuu todella pahalta. Kuinka jonkun elämän työ, ylpeys, tarina palaa savuna ilmaan...

Kirja perustuu tositarinaan, nimittäin Markus Zusakin omien vanhempien sotakokemuksiin. Pidän ajatuksesta että kirjavaras on todellinen henkilö, ehkä meidän vuosituhannellamme hän olisi kirjabloggari?

Sain kampanjan mukana myös liput Kirjavaras-elokuvaan, jonka aion ehdottomasti käydä katsomassa jahka se leffateatteriimme rantautuu, erityisesti mainion Geoffrey Rushin roolisuoritusta. Siitä luvassa siis luvassa raporttia myöhemmin!

EDIT: Nyt on leffakin katsottuna ja kelpo pätkähän tuo oli, olkoonkin että kirja teki tässäkin tapauksessa voimakkaamman vaikutuksen. Elokuva on kaunis ja koskettava, näyttelijäkaartikin oivallinen. Arvasin että Geoffrey Rush ja Emily Watson tekisivät hyvää jälkeä mutta totta puhuen suuren osan elokuvasta ihastelin nimiroolissa olevan Sophie Nélissen lautasen kokoisia silmiä ja kauniita kiharoita. Kirjavarkaan viesti on vahva ja tärkeä - sodissa aina vastapuolellakin on ihmisiä, ihan tavallisia ihmísiä.

Otava, 2014
Sivuja: 558
Alkuteos: The book thief
Suomentanut Pirkko Biström
Saatu arvostelukappaleena

Kirjavaras / Markus Zusak

Joistain kirjoista melkein tietää jo etukäteen että ne ovat surullisia. Silti ne haluaa lukea. Niinkuin nyt Kirjavaras - Natsi-Saksa toisen maailmansodan aikaan, pieni tyttö lukemassa tarinoita kellariin piiloutuneelle juutalaiselle, eihän näistä aineksista voi mitään kovin iloista syntyä? Eikä synnykään, mutta jollakin tapaa Kirjavaras on kuitenkin toiveikas kirja, loppujen se oikeastaan ylistää elämää ja rakkautta.

Kirjavarkaan kertojana on Kuolema, mielestäni tämä aika mielenkiintoinen veto. Kuolema on kaiken näkevä ja oikeastaan aika lempeäkin hahmo, joka sylissään kuljettaa menehtyneiden sielut pois. Kaunis mielikuva. Toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa Kuolemalla on kiireitä, mutta hän ehtii silti seurata Lieseliä, tarinamme päähenkilöä, jonka elämää kuolema sivuaa kolmasti tarinamme aikana. Tarinan alussa Liesel on 9-vuotias tyttönen, jonka veljen Kuolema vie matkalla ottovanhempien luokse. Veljensä hautapaikalta lukutaidoton tyttönen löytää elämänsä ensimmäisen kirjan, Haudankaivajan käsikirjan ja rakkaus kirjoihin alkaa. Elämä uusien vanhempien luona ei ole helppoa, mutta hopeasilmäinen ottoisä Hans tekee kaiken helpommaksi. Liesel oppii lukemaan, varastaa lisää kirjoja, saa ystäviä... Erityisen hyvän ystävän Liesel saa kellariin piilotetusta juutalaismiehestä, Maxista. Kaikkea kuitenkin varjostavat Hitler ja sota.

Minut Kirjavaras tempaisi mukaansa, viimeiset sata sivua ahmin vaikka ulkona olikin kaunis päivä. Halusin vain tietää kuinka Lieselille ja hänen läheisilleen käy. Samaistuin Lieselin rakkauteen kirjoja, sanoja kohtaan. Jostain kumman syystä huomasin myös kiintyneeni kertojaan, Kuolemaan, jonka sivukommentit tarinan seassa hymyilyttivät ja toivat lämpöä synkkyyteen.

Kirjavaras oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Odotin jotakin raskaampaa, mutta yllätyin kirjassa olevasta toiveikkuudesta ja lempeydestä. Luin kirjailijan kotisivuilta, että Kirjavaras pohjautuu hänen omien vanhempiensa kokemuksiin lapsuudesta sota-ajan Saksassa ja pienistä inhimillisyyden teoista, joita ihmiset tuohon synkkään aikaan tekivät. Niinkuin leivänpalan antamisesta keskitysleiriin marssitettavalle juutalaiselle...

"Hän sanoi sen ääneen, ja sanat hajaantuivat huoneeseen, joka oli täynnä kylmää ilmaa ja kirjoja. Kirjoja kaikkialla! Jokainen seinä oli varustettu täpötäysillä mutta silti moitteettoman siisteillä hyllyillä. Maalipintaa tuskin näkyi. Mustien, punaisten, harmaiden, kaikenväristen kirjojen selkämyksessä oli kaikentyylisiä ja -kokoisia kirjaimia. Se oli melkein kauneinta mitä Liesel Meminger oli koskaan nähnyt.
Hän hymyili ihmeissään.
Että tälläinen huone oli olemassa!"