The Jungle Book, The Mowgli Stories / Rudyard Kipling

Jokunen viikko takaperin Audible tarjoili harvinaista herkkua, Rudyard Kiplingin The Jungle Book olisi ladattavissa ihan ilmaiseksi. Ajatus ilmaisen herkkupalan takana oli jalo, kirjan tuotoilla on tarkoitus ZSL:n kanssa kiinnittää huomiota uhanalaisten eläinten, kuten esimerkiksi bengalintiikereiden hätään, ja kerätä rahaa eläinsuojelutyöhön. Kyllä kiitos!

Minulle, kuten varmaan monelle muullekin, Kiplingin Viidakkokirja on tuttu ainakin Disneyn piirretystä - muistan vieläkin kohtauksen jossa susien viidakossa kasvattama orpopoika Mowgli tanssii Baloo-karhun kanssa. Vaikka Mowglin tarina ei lapsuuden suosikkeihini kuulunutkaan, uteliaisuuteni heräisi ja halusin ottaa selvää mistä tässä klassikossa oikein onkaan kyse.

Kuten niin usein aiemminkin, on tämäkin Audiblen tuottama äänikirja tyylikästä kuunneltavaa. Parituntisella kirjalla on komea ja tunnettukin näyttelijäkaarti ja mukana on myös musiikkia tuomassa lisää tunnelmaa. Mowglin tarina on kiinnostava, mutta myös yllättävän raaka lapsille suunnatuksi tarinaksi. Aikuisena kuuntelijana jäin myös pohdiskelemaan Mowglin ja ihmisten toimintaa, jossa Kipling kuvaa ennakkoluuloja, pelkoja ja sitä, kuinka julma ihminen voi olla omille lajitovereilleen. Toisaalta, luonnon iskiessä kyläläisiä vastaan, tunsin myös sääliä.

Ensimmäinen versio Viidakkokirjasta julkaistiin vuonna 1894 ja voin kuvitella kuinka intialaisen viidakon eläimet ovat lumonneet ilmestyessään lukijoiden verkkokalvoilla ensimmäistä kertaa. En ehkä rakastunut tähän kirjaan mutta oli hyvä tutustua Disney-version jälkeen siihen aitoon ja alkuperäiseen. Koska kirjalla on jo kunnioitettavasti ikää, pokkaan sillä myös pisteen Kirjan vuoden lukuhaasteessa kohdasta yli 100 vuotta vanha kirja.

Audible, 2015
Kesto: 2h 33min
Lukija: Bill Bailey, Richard E. Grant, Colin Salmon, Tim McInnemy, Bernard Cribbins, Celia Imrie, Martin Shaw

Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus (Vish Puri #4) / Tarquin Hall

Nyt on taas aika tehdä kirjamatka Intiaan Tarquin Hallin Vish Puri-sarjan muodossa! Tykkään kovasti näistä cosy mystery -kirjoista, joissa rikosten pyörteissä voi pikkuisen naureskellakin. Vaikkeivät Vish Purit ole ehkä unohtumattomia kirjoja, kuluu aika näiden kirjojen parissa mukavasti. Kelpo välipalakirjoja!

Vish Puri, Mitä yksityisimmät etsivät -toimiston tähtidekkari, on juuri lähdössä matkalle perheensä kanssa kun hänen avustajansa Kasvovoide pyytää häneltä apua epäsäätyisten rakastavaisten auttamiseen, sulho nimittäin näyttää olevan siepattu ja vaarassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas luvassa eikä Rumpi ja äiti-Jin matka ihan ongelmitta suju.

Vish Puri -kirjat ovat minusta leppoisia dekkareita joiden parissa on helppo viihtyä. Tarquin Hallin luoma yhdistelmä toimii, on hassuhko mutta nokkela etsivä (olenko muuten ainoa jonka mielestä Vish Purissa on hiukan poirotmaisia piirteitä?) persoonallinen lähipiiri, muutama arkkivihollinen ja taustana mausteinen, eksootinen ja värikäs Intia.  Kaltaiselleni nojatuolimatkaajalle Intian rooli kirjoissa onkin tärkeä, pieni todellisuuden pako välillä vain virkistää!

Vielä sananen kirjojen kansista, pidän niistä nimittäin paljon. En onnistunut löytämään kannen suunnittelijan nimeä mutta mielestäni kannet erottuvat mukavasti ja niiden värikkyys kuvaa hyvin kansien sisältä löytyvää tunnelmaa.

"Puri ei ollut niitä miehiä, joilla on tapana tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Hänen isänsä oli painottanut hänelle jo varhain, että koskaan ei pitänyt olettaa mitään. Kerää tosiasiat ja punnitse mahdollisuudet ennen kuin päättelet mitään, hän sanoi aina - ja neuvo oli osoittautunut sekä arvokkaaksi että viisaaksi."

Gummerus, 2015
Sivuja: 377
Alkuteos: The case of the love commandos
Suomentanut Tero Valkonen

Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus/ Tarquin Hall

Tarquin Hallin Vish Puri -sarja on päässyt jo kolmanteen suomennettuun osaansa ja alan vähitellen kiintyä tähän komeaviiksiseen pullukkaan joten luonnollisestikin nappasin myös Kohtalokkaan Voikanan tapauksen luettavakseni Bestseller-hyllystä. Kanneltaan varsin näyttävä teos oli mukava matkakumppani kesäisellä automatkalla, vauhdissa pysyi tauoistakin huolimatta ja väsynyttä matkaajaa jaksoi välillä ihan naurattaakin.

Vish Puri, tuo Intian lahja maailman selvittämättömille arvoituksille, saa tällä kertaa vastaansa kaksi varsin kimuranttia tapausta, nimittäin varastettujen viiksien mysteerin sekä krokettipelissä tapahtuneen murhan, jossa voikana-annos osoittautuu kohtalokkaaksi. Jälkimmäinen rikos herättää muistoja myös Purin tomerassa äidissä ja pian sekä äiti että poika jahtaavat murhaajaa Pakistanissa.

Vanhusseikkailut tuntuvat olevan kovin in nykyisin, siitä loistavana esimerkkinä on mm. Minna Lindgrenin mainio Ehtoolehto-sarja. Trendissä mukana on myös Vish Puri, sillä tämän kirjan ehdoton sankaritar on Vish Purin äiti-ji, hahmo joka on ilahduttanut minun mieltäni jo sarjan ensimmäisestä osasta saakka, siinä määrin nokkela ja sitkeä tämä vanharouva on. Sanoisinpa melkein että sarjan naishahmot luovatkin mukavan kontrastin miehen täydelliseen hahmoon.

Kokonaisuutena Vish Puri -kirjat tarjoavat sinällään ihan kiintoisan ja humoristisen kurkistuksen nykyajan Intiaan, jonka nykyaikaiset call centerit, uusrikkaat ja köyhät ovat ihan yhtä paljon läsnä kuin menneisyyskin. Vannon edelleen Mma Ramotswen nimeen näissä leppoisissa dekkareissa mutta ihan mukavaa on käväistä välillä Intiassakin.

PS. Voikana on muuten suosikkini intialaisista ruoista, toki itse nautin siitä mieluiten ilman myrkkyä... Kirjan lopusta löytyy ilokseni parin muun reseptin ohella voikana-ohje jota pitää kyllä jossain vaiheessa testata!

Mitä sitä paitsi etsiväntyöhön tuli, suuri Vishwas Puri ei koskaan kuunnellut äiti-jitä. Mitä Vish olikaan sanonut hänelle, kun oli saanut tietää, että hän harrasteli pientä harmitonta avioliittotutkimusta muutaman naapurin nimiin? "Yksityisetsivät eivät ole äitejä"! Hah!

Gummerus, 2014
Sivuja: 377
Alkuteos: The Case of the Deadly Butter Chicken
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta

Kaima / Jhumpa Lahiri

Kaima oli ensitutustumiseni Jhumpa Lahirin kirjoihin eikä se varmastikaan jää viimeiseksi - nimittäin taisin pikkuisen hullaantua tähän kirjaan. En voi muuta kuin ihastella sitä kuinka taitavasti kirjailija on kertomuksensa luonut, kuinka sinällään arkinen tarina on hänen käsissään muuttunut kauniiksi ja kiinnostavaksi, säilyttäen silti tavallisuutensa. Ei mutantteja, sarjamurhaajia tai elämää suurempaa rakkautta, ihan vain pienten ihmisten pientä elämää.

Kaima on kertomus Gangulin perheestä. 1960-luvulla bengalilaiset Ashima ja Ashoke avioituvat ja muuttavat Bostoniin. Sinne rakennetaan uusi koti ja siellä syntyvät lapset, jotka kasvavat lainatätien ja -setien keskellä. Tarinan keskiössä on esikoispoika Gogol, joka tempoilee kahden kulttuurin välillä: hän ei ole täysin amerikkalainen, mutta Intiakin tuntuu vieraalta.

Kaimasta kirjoittaminen vei aikaa, koska koin etten oikein osannut kuvata kirjan vaivattomuutta: Gangulin perheen nahkoihin on niin helppo päästä ja tarina koukuttaa vaikka kuvaakin vain arkea. Tiedän tämän koska luin Kaiman päivässä. Kotona, bussimatkalla, odotellessani miestä kaupasta, leipää paahtaessani ja kynsiä lakatessa (suttuinen lopputulos selittynee sillä että Kaima kiinnosti kynsiä enemmän) - pyöräretkelle en sitä sentään voinut raahata mukanani.

Kaimassa on jotakin surumielistä mutta silti vetoavaa ja viehättävää. Sen kuvaama maahanmuuttajaperheen arki tuntuu todelliselta ja uskottavalta, silti myös helposti lähestyttävältä. Lahiri tekee ymmärtämisen helpoksi. Aihe itsessäänkin on minulle kiinnostava, sukupolvien kulttuurieroja ovat kirjoissaan käsittelleet mainiosti myös Amy Tan ja Anne Tyler, suosittelen näitäkin!

"Elämä ulkomaalaisena, alka Ashima käsittää, on eräänlainen raskaus - jatkuva odotuksen tila, ainainen taakka, loppumaton huono olo. Se on pysyvä kuorma, poikkeus arkisesta elämästä, joka kerran oli, kunnes eräänä päivänä saakin yllätyksekseen havaita, että entinen elämä on kadonnut ja tilalle on tullut jotain monimutkaisempaa ja vaativampaa. Kuten raskaus myös elämä ulkomaaalaisena, näin Ashima uskoo, on tila joka herättää uteliaisuutta tuntemattomissa, saman sekoituksen sääliä ja kunnioitusta."

Tammi, 2005
Sivuja: 413
Alkuteos: The Namesake
Suomentanut Kersti Juva

The Accidental Apprentice / Vikas Swarup

The accidental apprentice tuli napattua kirjastosta mukaani kun tajusin kirjailijan olevan sama heppu, jonka kynästä on lähtenyt myös ihana Slummien miljonääri. Kirjaa en ole lukenut, mutta leffa oli mainio ja siinä silmänräpäyksessä päätin että nyt on aika tehdä tuttavuutta Vikas Swarupin kanssa. Ihailen ihmisiä jotka laativat lukulistansa rauhallisesti ja ajatuksella, minun tyyli näyttää olevan enemmänkin "hei, tässä on tämmöinen kirja/kirjailija, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta kansi/nimi/joku muu juttu on kiva - luetaan tää". Puolustuspuheekseni haluaisin kuitenkin sanoa, että joskus tämä metodi tuo eteeni aivan oivallisia lukulöytöjä, joihin en ehkä muuten olisi tullut törmänneeksi. Ja joskus ei.

The accidental apprenticen päähenkilö on parikymppinen Sapna, nuori intialaisnainen, joka elättää sairaalloista äitiään ja kuvankaunista pikkusiskoaan. Sapnan elämä ei ole herkkua, hänellä on työpaikka vailla mainittavaa tulevaisuutta elektroniikkakaupan myyjänä, paljon laskuja maksettavanaan sekä kaukorakkaus komeaan naapuriin. Kaikki kuitenkin muuttuu kun miljoonien arvoisen yritysryppään omistava Vinay Mohan Acharya päättää että juuri Sapna saattaa olla hänen pitkään etsitty seuraajansa. Sapnan tulee kuitenkin läpäistä seitsemän koetta ennen toimitusjohtajan pestiä...

Kirjan aihe vaikutti minusta ensi alkuun lupaavalta, pidin myös siitä että Swarup oli nimenomaan valinnut päähenkilökseen naisen, sillä saatoin jo kuvitella minkälaisia mutkia matkaan aiheuttaisi intialaisen suuryrityksen johtajaksi noussut nuori nainen. Näihin tapahtumiin kirjassa ei kuitenkaan pureuduta, sillä pääpaino The accidental apprenticella onkin nimenomaan testeissä, jotka Sapnan tulee läpäistä.

Kirja saattaisi olla lajityypiltään chick-litiä, joskin romanssien vähyys ja ikävän väkivallan määrä hieman arveluttavat. Minä kun miellän chick-litin miellyttävän kevyeksi luettavaksi jossa onnellinen loppu on taattu ja tämä kirja tuntui ajoittain suorastaan masentavalta, sillä Swarup tuntuu vyöryttävän melkein kaikki ikävät asiat lukijansa kauhisteltavaksi. Sapna kohtaa mm. lapsityövoiman väärinkäyttöä, pakkoavioliittoja, ahdistelua ja happohyökkäyksiä, minun makuuni tässä on ehkä jo vähän liikaakin pureskeltavaa ja kokonaisuus alkoi tuntua suorastaan laskelmoidulta ja siksi myös ärsyttävältä. Tämä Vikas Swarupin kirja melkein tuntuukin teokselta, joka ei osaa päättää mitä on ja siksi epäonnistuu. Siitä puuttuu chick-litin kepeys ja se on liian keinotekoinen onnistuakseen shokeeraamaan lukijaansa.

"In life you never get what you deserve: you get what you negotiate.
That was the first lesson he taught me."

Simon & Schuster, 2013
Sivuja: 436

Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus / Tarquin Hall

Olin etukäteen kuullut Vish Puria luonnehdittavan etniseksi cozy mysteryksi, verrattiinpa kirjaa jopa ihanaan Mma Ramotsweenkin, joten sormenihan alkoivat suorastaan syyhytä. Myös kirjan kansi oli omiaan luomaan hauskaa tunnelmaa.

Kirjassa tavataan ensimmäistä kertaa 51-vuotias Vish Puri, jota Pullukaksikin kutsutaan. Puri on Intian kuuluisin etsivä ja vallan menestynyt kansainväliselläkin skaalalla. Suurimmaksi osaksi Mitä yksityisimmät etsivät -niminen toimisto hoitaa avioliittoasioita tutkien morsioiden ja sulhasten taustoja, mutta sitten Puri saa hoidettavakseen murhajutun. Arvostetun herra Kasliwatin palvelijatar on kadonnut ja herraa syytetään tytön murhasta ja melkein samaan syssyyn Puria myös ammutaan! Selviteltävää riittää ja sekaantuupa etsivän äitikin juttuun  - äiti-mokoma kun ei lainkaan tunnu tajuavan ettei nainen voi olla etsivä!

Ensimmäinen Vish Puri -tuttavuuteni oli vähän hämmentävä, sillä Tarquin Hallin eteeni luoma maailma tuntuu hetkittäin suomalaisittain niin epätodelliselta että epäilin lukevani parodiaa. Oli asiallisia lehti-ilmoituksia joissa perhe hakee lapselleen kumppania samaan tapaan kuin meillä ehkä etsittäisiin asuntoa tai autoa. Oli hurjan tuntuista eriarvoisuutta, juomavesi- ja kiinteistömafiaa ja vaikka mitä!

Itse Vish Puri toi mieleeni Hercule Poirotin, jopa viiksiä, dieettiä ja tietynlaista suuren etsivän egoa myöten. Ilman taustajoukkojaan Pullukka olisi itseriittoisuudessaan melkein raivostuttava tapaus, mutta onneksi Hall on kirjoittanut hänelle myös värikkään ja kiinnostavan lähipiirin, joka omalla tavallaan tasoittaa Purin täydellisyyttä. Omaksi suosikikseni nousi Purin äiti, joka osoittautui varsin nokkelaksi vanhaksi rouvaksi.

Rikosten ratkomisen ohella kirja sisälsi yhteiskuntakritiikkiä, on saasteita, lahjontaa ja eriarvoisuutta. Köyhyys, keinottelut ja unelmat paremmasta elämästä puskevat rivien välistä lujasti ja vähän alkoivat vähän ahdistaakin. Intia tuntuu tulevan lähelle myös monien termien ja sanontojen kautta, jotka värittävät mukavasti tekstiä. (Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää, kirjan lopusta löytyy myös sanasto.) Kokonaisuutena kirja oli kiinnostavaa ja koukuttavaakin luettavaa, joten uskon vielä palaavani Vish Purin seuraan.

Jos kaikki tämäkään ei riittäisi... no, työssään kuolemaa silmästä silmään katsonut yksityisetsivä oli muuttunut hitusen fatalistiseksi. Kuten hän usein sanoi: "Me olemme kaikki vain yhden henkäyksen päässä seuraavasta elämästä."

Gummerus, 2012
Sivuja: 360
Alkuteos: The case of the missing servant
Suomentanut Tero Valkonen