maanantai 31. elokuuta 2015

Elämää elokuussa


Elokuu on eräs lempparikuukausistani ja tänä vuonna se on tuntunut erityisen mahtavalta.
Ehkä se johtui kylmästä alkukesästä, ehkä kesälomasta, mutta olen imenyt jokaisen aurinkoisen hetken ihooni suurella kiitollisuudella. Ja se on tuntunut HYVÄLTÄ! Pitkän ja ankean talven ja kevään jälkeen tuntuu siltä kuin mojoni alkaisi palata, olen lukenut ilolla ja blogiin alkaa syntyä juttuja vaivattomasti.

Loma vierähti nopeasti, tie vei tällä kertaa Maltalle jossa ihastuin - taas - mereen ja purjehtimiseen. Malta on niitä paikkoja joissa menneisyyden läsnäolon voi aistia hyvinkin helposti ja varsinkin keskiaikainen Mdina vei sydämeni (kuvassa). Aivan mielettömän kaunis kaupunki! En ihmettele lainkaan sitä että näitä maisemia on nähty paljon elokuvissa. Yritin harjoitella hiukan vbloggaamista reissullani ja saatanpa laittaa tuloksia tännekin. (Maisemia tosin ei ole luvassa mutta jotain pientä kirjallista kylläkin...)

Elokuussa tulin kokeilleeksi jotain uuttakin, lainasin lifestyleblogeista idean Bloggaajan viikosta, eräänlaisesta päiväkirjasta. Postausten kirjoittaminen oli hurjan hauskaa vaikka hetkittäin epäilinkin itseäni. Ketä nyt kiinnostaisi lukea siitä, kuinka minä luen tai millaisia kirja-ajatuksia ajattelen?! Mutta kokeilu oli sen verran kiva että taidan tehdä joskus toistekin saman moisia tempauksia, vaikkapa muutaman päivän kerrallaan.


Elokuun luetut

Elokuun blogattujen kirjojen lista on tässä kuussa harvinaisen lyhyt: luettua toki tuli.  Luin 14 kirjaa ja viisi sarjakuvaa mutta kirjabloggaajan viikon takia piti pikkuisen tiivistää tahtia ja tehdä muutama kimppa- ja lyhytpostaus. Kuukauden TOP3:een ylsivät tällä kertaa Vanessa Lafayen vaikuttava Summertime, Rip Kirbyn nostalgiset seikkailut ja tyylikäs China Rich Girlfriend. Valinta oli tällä kertaa vaikea sillä vaikka lukulistallani olikin monta ns. luottonimeä joiden voimaan uskoin. Läckberg, Atwood ja Harper Lee - luotin teihin!


Luetut, ei blogatut

Tove Jansson: Moomintroll and the end of the world (Tigertext Ab/Ny Tid, 2008), 87s.

Tämä kirja osui hyppysiini kirjaston sarjishyllyä penkoessani, enkä voinut vastustaa Janssonin ensimmäisen muumi-sarjakuvan lukemista. Esipuheen maininnat kauan kadoksissa olleesta sarjakuvasta nostivat odotukseni melko korkealle ja taisin hiukan pettyä tajutessani että tarina on mukailee lähes täysin Muumipeikkoa ja pyrstötähteä vaikka muumien piirrokset tässä versiossa ovat vielä hieman esiasteella. Muumien pariin on toki aina mukava palata, mutta pientä hankaluutta aiheutti myös kieli. Kirjailija on itse tekstannut tarinan kuvitukseen ruotsiksi ja julkaisija taas on tarjonnut englanninkielisen käännöksen sarjakuvan alla - eikä pieniaivoinen lukija enää osaa päättää mitä kohtaa lukisi! Sinällään oli kyllä mukavaa oppia tuttujen hahmojen nimiä muilla kielillä, vaikka Muddler/Rådd-djuren ja Snork Maiden/Snorkfröken eivät ihan minun suuhuni istukaan.

Jonathan Kellerman: Motive (Ballatine Books, 2015), 336 s.

Huh. Kellermanin Alex Delaware -sarja on edennyt jo 30. osaansa ja tekstissä tykittää edelleen varsin mukavasti. Motive oli kirja johon vaihdoin takuttuani pidempään Lou Berneyn kanssa ja tuntui oikein vaivattomalta sujahtaa takaisin Alex Delawaren tutkimuksiin. Tällä kertaa muuten jahdataan murhaajaa, joka tappaa ujoja ja eristyneitä naisia ja vaikkei luvassa nyt varsin unohtumatonta menoa olekaan niin kelpo dekkarimeininkiä kuitenkin.

J.K. Johansson: Venla (Tammi, 2015), 204 s.

J.K. Johanssonin (salanimi) kirjoittama Palokaski-sarjan ensimmäinen osa, Laura, nappasi mielenkiintoni hiukan Twin Peaksia henkivällä tunnelmallaan mutta valitettavasti fiilis ei jatkunut Noora-teoksessa. Kaksi kirjaa lukeneena halusin kuitenkin selvittää miten nuorten naisten katoamisista kertova rikossarja loppuu joten nappasin Venlan luettavakseni heti tuoreeltaan. Teksti on kyllä sujuvaa mutta tuntui vuoden tauon jälkeen hiukan sekavalta. En myöskään oikein innostunut loppuratkaisusta joka kolmen kirjan jälkeen tuntui hiukan hutaistulta. Jäinkin miettimään olisiko sittenkin ollut parempi ratkaisua mahduttaa koko Palokaski-sarja yhteen kirjaan ja karsia muuta turha rönsy pois?

S.K. Tremayne: The Ice Twins (HarperCollins, 2015), 373 s.

The Ice twins tuli ladattua hätäkirjana Overdrivestä kun matkalla tajusin että varaamani kirjat olivat loppumassa kesken ja ko. kirja sattui löytymään hyllystä. Takakansiteksti lupaili hyytävää menoa mutta petyin. Tarinan keskiössä on äiti, jonka identtisistä tyttäristä toinen on puoli vuotta sitten kuollut onnettomuudessa mutta kumpi tyttösistä menehtyikään? Plussaa annan jylhistä maisemista jotka valokuvista päätellen ovat kirjailijalle tuttuja ja rakkaita.

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi (Bazar, 2015), 304 s.

On ilo juoda teetä kanssasi vaikutti todella sympaattiselta kirjalta, jossa juodaan teetä, luetaan kirjoja ja ollaan herttaisia ja persoonallisia. Ja oikeaan osuin, tätä kirjaa kuvaa mielestäni parhaiten juuri sana sympaattinen, valitettavasti kuitenkin kokonaisuus jäi minulle jokseenkin vaisuksi. Ihan mukavaa, mutta helposti unohtuvaa.

Kesken jääneet

Lou Berney: The Long and Faraway Gone (William Morrow Paperbacks, 2015), 464 s.

Berneyn kirja vaikutti Goodreadsin arvostelujen perusteella todella kiinnostavalta mutta liekö kyseessä ollut väärä lukuhetki vai väärä lukija mutta en oikein tahtonut innostua tarinasta ja jätin lopulta päivien takkuamisen jälkeen kirjan kesken puolivälissä, tajutessani että elämä on aivan liian lyhyt pakkolukemiselle. Berneyn kirjan perusasetelma on kiehtova, siinä kaksi pikkukaupungin tregediassa särkynyttä ihmistä yrittää vuosien jälkeen selvittää mitä tapahtui ja miksi.


Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaaste etenee mielestäni mukavaa tahtia, vain viidennes haasteesta on lukematta. Jei!

Entäs ensi kuussa

Ensi kuussa on luvassa ainakin kömpelöitä vbloggausyritelmiä ja #dekkari-festivaaleillekin tekisi mieleni.

lauantai 29. elokuuta 2015

Summertime / Vanessa Lafaye

Kesähelteiden alkaessa tulin sortuneeksi ale-hullutuksiin: Audiblessa nimittäin on päivittäinen tarjous jossa vaihtuva äänikirja on tyrkyllä pikkurahalla. Summertime veti ensin puoleensa nimensä perusteellla mutta juonikuvaus kuulosti siinä määrin vetävältä että kirja tuli ostettua silmänräpäksessä. Hyvä niin, tuli nimittäin vahingossa törmättyä taas onnistuneeseen lukukokemukseen!

Kirja sijoittuu Florida Keysiin vuonna 1935. On hurrikaanikausi, seudun väki valmistautuu itsenäisyyspäivän piknikkiin. Helteisessä yhteisössä on monenlaisia paineita jotka vain odottavat purkautumistaan. Missy on odottanut sotaan lähtenyttä Henryä vuosia, Kincaidien ja Campbellien avioliitot taas natisevat liitoksissaan ja lähistölle siltaa rakentamaan tulleet sotaveteraanit pelottavat ja ärsyttävät kaupunkilaisia.

En oikein tiennyt edes mitä Summertimeltä odottaa, olisiko se rakkaustarina, rikosmysteeri vaiko kenties katastrofikertomus? Kaikkia kolmea ja vielä muutakin - totesin myöhemmin. Kirjalla on useita päähenkilöitä mikä teki aluksi kuuntelemisen työlääksi, sillä vaikka kukin henkilöistä kiinnostava olikin, oli aluksi vaikea pysyä kärryillä siitä kuka kukin oli, etenkin kun kuuntelee kirjaa pätkissä. Vähitellen henkilöt tulivat kuitenkin tutuiksi, jopa tärkeiksi. Ja kun painajainen alkaa, oli luvassa todellakin huolestuneita kuunteluhetkiä, aivan kuin pelkäisin ystävieni puolesta.

Takana on siis jälleen kerran yksi onnistunut lukukokemus. Vaikka aluksi pelkäsinkin ostaneeni kirjallisen sillisalaatin mutta Vanessa Lafaye onnistui kokoamaan osaset toimivaksi kokonaisuudeksi joka pelotti ja kosketti. Ymmärtääkseni tarina pohjautuu osittain myös todellisiin tapahtumiin mikä järkytti, mutta Summertime onnistuu kuitenkin välttämään tyypilliset selviytymistarinan karikot. Myös Adjoo Andoh tekee kirjan lukijana hienoa työtä herättäen melkoisen nipun erilaisia henkilöitä eloon.

Orion Publishing Group, 2015
Kesto: 11h 13min
Lukija: Adjoo Andoh

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pari kirjaa Pohjois-Koreasta: Diktaattorin keittiömestari ja Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Tunnustetaan: minulla ei ole mitään lukusuunnitelmaa (oikeilla bloggareilla on exceleitä!), juttuni ovat täysin fiilispohjaisia ja olen kirjaston Bestseller-hyllyn johdattelema lammas. Tällä kertaa löysin kaksikin kirjaa Pohjois-Koreasta joten luonnollisestikin tästä seurasi omaperäinen ajatus kirjojen kimppapostauksesta.

Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari

Kenji Fujimoto (salanimi) toimi 13 vuoden ajan Kim Jong-ilin kokkina. Sisäpiiriläisenä hän pääsi osallistumaan eliitin ylelliseen elämään, joka tuntui koostuvan herkuista, juhista ja monenlaisista etuisuuksista. Mutta diktaattorin läheisyydessä on myös vaaransa, se on liekki joka voi myös polttaa.

Fujimoton kirjan vetovoima on ehdottomasti sen aiheessa: on kiinnostavaa päästä kurkistamaan diktaattorin elämään josta kerrotaankin yksityiskohtaisesti, aina erilaisten tapahtumapaikkojen pohjapiirroksia myöten. Kirjailijan tekstissään käyttämä sävy herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia: minullekun on Kim Jong-ilistä muodostunut jokseenkin negatiivinen kuva, mutta kirjassa hänestä puhutaan ihailevaan sävyyn, on selvää että diktaattorilta saadut kehut ovat merkinneet paljon Fujimotolle. Muutoinkin Kenji Fujimoton elämä Pohjois-Koreassa tuo mieleeni Liisan seikkailut ihmemaassa, sillä jokseenkin samaan tapaan mies katoaa Kim Jong-ilin luomaan erikoiseen maailmaan unohtaen Japanin elämänsä, vaimon ja lapset.

Diktaattorin keittiömestari ei ole tajunnanräjäyttävä lukukokemus, ehkei sen tarvitsekaan olla, se herättänee tunteita ja ajatuksia joka tapauksessa. Omat tunnelmani lukemisen aikana vaihtelivat hämmästyksestä ja huvituksesta aina kiukkuun saakka. Muistin lukeneeni Pohjois-Korean nälänhädästä ja ylimystön mässäily tuntui tuota taustaa vasten erityisen ikävältä. Fujimoto puhuu useampaan otteeseen myös maan nykyisestä hallitsijasta, Kim Jong-unia, jota kirjailija pitää isäänsä modernimpana ja rennompana hallitsijana. Uskaltaisiko uskoa?

Gummerus, 2014
Sivuja: 230
Alkuteos:  Kimu Jon'iru no ryorinin: machika de mita dokusaisha no sugao
Suomentanut Markus Mäkinen

Eunsum Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Eunsum Kimin kirja tarjosi minulle hieman tutumman näkökulman Pohjois-Koreaan. Kirja on nyt 27-vuotiaan Eunsumin ja hänen perheensä selviytymistarina. Tarina alkaa surullisesti kuvaamalla kuinka 11-vuotias Eunsum tekee kuolemaa Pohjois-Korealaisessa pikkukaupungissa. Hän on kotoisin alueelta jota 1990-luvun nälänhätä kurittaa erityisen ankarasti ja Eunsumin perheenjäsenet ovatkin yksi toisensa jälkeen kuolleet heikkouteen, jäljellä ovat vain perheen äiti ja Eunsum siskoineen. Sisukas äiti yrittää pelastaa lapsensa aloittamalla epätoivoisen paon kotimaastaan.

Eunsumin tekstin sävy on keskusteleva, nuoren naisen ääni on selvästi kuultavissa. Tarina on luonnollisestikin täynnä vaaroja ja koskettava mutta minulle mielenkiintoisimpia osuuksia olivat luvut jotka kuvasivat aikuisen Eunsumin elämää ja ihmettelin tämän perheen sinnikkyyttä. Mielenkiintoisena detaljina mainittakoon muuten se, että kirjassaan Eunsum mainitsee lukeneensa Kenji Fujimoton kirjan ja järkyttyneensä siitä. Ihmekös tuo?

Eunsum Kimin kirja on melko tyypillinen selviytystarina - koskettava ja traaginen, muttei kenties kirjallisesti kovin syväluotaava. Päälimmäikseksi kirjasta jäi mieleen kirjailijan suru ja huoli Pohjois-Korean kansasta, niin kuin varmasti tarkoitus olikin.

Siltala, 2014
Sivuja: 194
Alkuteos: Corée dy Nord. 9 ans pour fuir l'enfer

maanantai 24. elokuuta 2015

The Quality of Silence / Rosamund Lupton

Jokunen vuosi sitten tutustuin Rosamund Luptonin kirjoihin ja hurahdin, Sister ihastutti ja Afterwardskin osoittautui sitten lopuksi kelpo kirjaksi. Kirjailijasta jäi hyvä muisto ja kun Audiblesta löysin kirjailijan tuoreimman teoksen, The Quality of Silencen, kulutin empimättä kuukauden krediittini siihen.

The Quality of Silencen pääosissa ovat Yasmine ja Ruby, äiti ja tytär, jotka lähtevät epätoivoiselle matkalle Alaskan jääteille. Matt, perheen luontokuvaajana toimivat isä, on joutunut traagisen onnettomuuden uhriksi eikä kukaan usko miehen enää olevan elossa. Paitsi Yasmine ja Ruby.

The Quality of Silence oli kinkkinen kirja kesälomalla kuunneltavaksi, se nimittäin sijoittuu hyiseen kylmään ja pimeään Alaskaan. Ihan näihin mielikuviin ja tunnelmiin en olisi kylmänäkään kesänä halunnut palata. Toisaalta kirjan tapahtumapaikka on trillerin kannalta aivan huikea: Alaskan kylmyys ja luonnon voima ovat jopa pelottavampia kuin yksikään murhaaja. En ole koskaan katsonut televisiossa pyöriviä jäätien rekkakuskeista kertovia sarjoja ja kuunnellessani harmittelin sitä, olisi ollut hienoa jos minulla olisi ollut jonkinlainen käsitys maisemista joissa Yasmine ja Ruby liikkuivat, ne nimittäin luullakseni ovat vaikuttavia.

Kirjassa on Alaskan ohella mielenkiintoisena elementtinä myös Rubyn kuurous, joka nostaa esiin monia kiinnostavia näkökulmia ja se tekee 10-vuotiaan tytön seikkailusta Alaskassa vielä enemmän hermoja raastavan. Huolimatta oikein lupaavista osasista, äänikirja kuitenkin lähti varsin hitaasti liikkeelle sillä kirjan alkupuolella on useampia, sinällään vallan herttaisia kohtia, joissa Ruby kertoilee Alaskan eläimistä. Söpöä mutta äänikirjan kanssa hiukan tuskastuttavaa, kuuntelija kun odottaa innokkaasti pääsevänsä takaisin seikkailemaan. Lukijat Rachel Atkins ja Harriet Carmichael toki hyvää työtä mutta jäin miettimään olisiko tekstin rakenne toiminut sittenkin paremmin perinteisessä kirjassa. (Jos ääninäytteet kirjasta kiinnostavat, niitä löytyy mm. The Quality of Silencen kotisivuilta, joilla mm. kartta Rubyn  ja Yasminen seikkailuista äänikirjakatkelmineen.) Kirjan loppu kuitenkin oli hyytävä, useammalla kuin yhdellä tavalla...

Hatchette Audio UK, 2015
Kesto: 9h 9min
Lukijana: Rachel Atkins, Harriet Carmichael
Kirjan kotisivut: The Quality of Silence

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: sunnuntai

Sunnuntai-aamuna aurinko näyttää taas paistavan ja mieli tekee kuntoilemaan. Aamupalalla mietiskelen kulunutta viikkoa bloggauksineen. Kokemus on ollut oikeasti hauska (siis minusta) mutta luulen että luettavana päiväkirjani voi olla vähän yksitoikkoinen, pyrin kuitenkin lukemaan ja bloggaamaan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Päiväkirja ehkä paljastaa sen minkä jollain tasolla tiesin jo itsekin - olen haahuileva lukija. Minulla voi olla kirja kesken yläkerrassa, toinen alakerrassa, fillarilenkkejä varten äänikirja ja kenties vielä yksi käsilaukussakin. Ns. iltakirjakseni säästän kuitenkin ne, joista uskon nauttivani eniten joten jonkinlainen pään sisäinen ranking system on olemassa. Uskonkin iltalukuhetkeni olevan laadukkainta lukuaikaa, ympäristökin on rauhallinen ja vailla muita ärsykkeitä (vrt. työmatkalukeminen).



Havahdun mietteistäni siihen että aurinko on melkein mennyt jo pilveen eikä kuntoilua ole edes aloitettu. Ylös, ulos ja lenkille! Keli osoittautuu parhaimmillaankin vaihtelevaksi, ensimmäiset sadepisarat tipahtavat maahan samaan aikaan kun kaarran takaisin kotipihaan. Mukanani lenkillä on ollut Rosamund Luptonin The Quality of Silence ja nyt alan jo vähitellen tempautua kirjaan mukaan. Epätoivoinen retki Alaskan jääteillä tuntuu hurjalta ja harmittelen sitä etten ole koskaan tullut katsoneeksi telkusta tulevaa tosi tv -sarjaa alueen rekkakuskeista - olisi mahtavaa nähdä millaista ympäristö ihan oikeasti on!

Meillä oli alunperin tarkoituksena lähteä tänään metsään mutta kelin epävakaisuuden takia suunnitelma muuttuu ja pyörähdämme ostoskeskuksessa katsomassa alejen tarjontaa. Stockmannin kirja-aleissa on monenlaista kivaa mutta päädyn lopulta ostamaan vain Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin joka on ollut hankintalistallani jo tovin. Vaatekaapin järkeistäminen tekisi hyvää ja itse kirjahan on söpö kuin karkki - hyvä ostos siis!


Illalla havahdun siihen että Kirjan vuoden lukuhaastetta varten lainaamani Rouva Oraakkeli on edelleen lukematta ja laina-aika loppuu jo pian. Tiedän Atwoodin tekstin yleensä olevan makoisaa mutta kyseessä vuoden 1993 painos ja jostain syystä kirjan vanhahtava olemus on saanut minut nihkeilemään - entäs kansien välissä oleva tavara onkin ohittanut jo parhaan myyntipäivänsä?! Pakottaudun kuitenkin avaamaan kirjan koska ymmärrän että moiset ennakkoluulot ovat typeriä ja muutaman luvun jälkeen olen myyty. Kansista viis kun rouvan kertojanlahjat ovat tätä luokkaa!

lauantai 22. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: lauantai

Nukun pitkään ja herättyäni jatkan loppuun Rip Kirbyn seikkailujen parissa. On ihanaa kun saa lojua rauhassa sängyssä lukemassa sarjakuvia. Kirbyssä viehättää sekä nostalgia että juonet ovat oikeastaan kohtuullisen hyviä. Pohdiskelen aikani Kirbyn ja Honey Dorianin suhdetta, Honey kun selvästi on rakastunut mieheen mutta mestarietsivä itse ei tunnu tajuavan. Varsinainen mestarietsivä!


Aamupalan jälkeen alan tehdä muistiinpanoja postausta varten, teksti tuntuu tulevan vaivattomasti mutta sitten muistan taas pitkään odottaneen juttuni Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä ja päätän ottaa itseäni niskasta kiinni. Tuntia myöhemmin olen saanut puserrettua tekstin ulos ja ryhdyn kuvatalkoisiin. Olen koko viikon ajan yrittänyt kuvata myös "kirjahetkiäni" kirjabloggaajan viikkoa varten ja nyt olisi aikaa siirtää kuvat koneelle, muokata ja liittää postauksiin. Kivaa hommaa, mutta yllättävän aikaa vievää...

Lauantaipäivä on touhua täynnä, mutta ehdin muutamassa rakosessa lukemaan hieman toista Rip Kirby -kirjaani. Olisi kiva tietää vähän enemmän millainen kuvio Ripin, Pagan Leen ja Honey Dorian välillä on. Juuri kun aikataulussa olisi kuntoilun mentävä aukko, huomaan että taivas on mennyt pilveen ja alkaa ripottaa vettä. Katson Netflixistä hiukaan The Bletchley circle - sarjaa joka kertoo joukosta naisia jotka ovat toisen maailmansodan aikana työskenneet koodinmurtajina. Sodan päätyttyä kukin jatkaa elämäänsä tahoillaan kunnes sarjamurhaaja saa naiset yhdistämään voimansa uudelleen. Toimii.


Päästän lopulta mieheni katsomaan sotaleffaansa ja vetäydyn sänkyyn Jarkko Sipilän kanssa. Tuntuu vähän hankalta orientoitua nykypäivän Suomessa tapahtuvaa poliisijännäriin kun on viettänyt suurimman osan päivästään 1950-luvulla! Mies kuumasta osoittautuu tuttuun tapaan toimivaksi tekstiksi, joskin vähän ihmettelen kirjassa esiintyvien historiallisten yksityiskohtien määrää. Muistelisiko Suhonen oikeasti Jäähallin edessä seistessään hallin historiaa ja sitä, kuinka "kausilla 1965-1967 Helsingistä ei ollut mestaruussarjassa yhtään joukkuetta"? Tai pubissa istuessaan sen historiaa ja perustamisvuotta? Luulen että ei.

perjantai 21. elokuuta 2015

Kirjabloggajan viikko: perjantai

Perjantaiaamu alkaa dramaattisesti ukkosmyrskyllä - onneksi herään vain viisi minuuttia normaalia herätystäni aiemmin. Sataa kuin saavista kaataen, jyrisee ja rakeitakin tulee, olen todella iloinen siitä ettei tänään tarvitse lähteä tarpomaan kohti bussipysäkkiä. Etäpäivät <3. Tuijottelen pitkään sadetta, sitten keitän itselleni kupillisen lakuteetä ja lueskelen Sophia Kinsellan Finding Audreytä. Pääsin kirjan makuun eilen illalla ja kirja on hauska vielä aamun harmaassa valossakin. Kikatan hiukan kohtaukselle jossa Audreyn äiti haluaa kieltää television käytön kodissa koska sieltä tulee vain roskaa. Kunnes isä muistuttaa Downton Abbeystä...



Lounastauon päätteeksi päädyn lukemaan eilen lataamaani Rory Clemensin Martyr-kirjaa. Tuntuu ihanan vaivattomalta palata vaihteeksi historiallisen fiktion pariin, etenkin kun kuningatar Elisabethin hallituskaudella on tullut seikkailtua vähän vähemmän. Martyrissä päästään pian tositoimiin ja olen juuri lukemassa keskittyneenä Mary Stuartin mestauksesta kun työkaverin pentele keskeyttää minut soittamalla lukulaitt... siis kännykkääni. Mur!

Päivän päätteeksi pitää kuvata kansikuvia blogia varten. Paras valo näyttää olevan olohuoneessa, joten päädyn käyttämään läppärin kantta alustana. Varaukseni Jarkko Sipilän Mies kuumasta näyttää olevan noudettavissa joten päätän suhata Nopsan kanssa kirjastoon. Sarjishyllystä löytyy nippu muistoja, nimittäin kaksi kirjaa ukkini lempisarjakuvasta, Rip Kirbystä. Näitä (ja Tex Willereitä ja Korkeajännityksiä) minä lueskelin sateisina kesäpäivinä mummolassa.


Perjantai on usein taloudessamme leffailta - tänään päädyimme katsomaan Kätyrit-piirrettyä, tiukan työviikon jälkeen on joskus kiva päästä nauramaan. Siippaani odotellessa korkkaan jo ensimmäisen sarjakuvakirjan ja tarina yllättää olemalla yllättävän monipuolinen - ja pitkä! Jään mietiskelemään Kirbyn ikää, lapsena hän tuntui aika vanhalta (kenties silmälasien takia) mutta nyt en ole enää niin varma. Nukahdan lopulta sarjiksien kanssa sohvalle ja havahdun herra Norkun saapuessa. Leffaan!

Illalla luen Sophia Kinsellan Finding Audreyn loppuun. Kirjan tunnelma sopii perjantai-illan hassuttelufiiliksiin. Finding Audrey on tuttuun tapaan vaivatonta ja hauskaa luettavaa, mutta kylläkin melkein liiankin heppoista. Sopivaa luettavaa juuri tähän aivottomaan oloon siis.

torstai 20. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: torstai

Aamulla heinänuha on hiukan rauhoittunut mutta olo on asianmukaisen kurja. Ajattelen aloittaa Sophia Kinsellan Finding Audreytä, sillä uskon sen olevan hauskaa ja kepeää luettavaa mutta totean parin sivun jälkeen etteivät aivoni ole aivan lukutilassa. Ehtiihän sitä myöhemminkin...

Työpäivästä selvitään vaikka nenä vuotaakin - onneksi toimistossa olo hiukan helpottaa, jotain iloa siitäkin että on töissä keskellä suloisinta suvea. Kotiin päästyäni nappaan lisää lääkettä, silmät kutittavat edelleen. Väsyneen päivän jälkeen tekisi mieli kuunnella äänikirjaa ja päätänkin piristää itseäni tekemällä visiitin Audibleen. Rosamund Luptonilta näyttää ilmestyneen uusi kirja: The Quality of Silence ja päädyn hankkimaan kirjan. On aika löhöillä sohvalla ja maistella uutta herkkupalaani.

Tunnin rentoilu tekee hyvää mutta en ole ihan varma Luptonista. Tarina vaikuttaa kiintoisalta mutta tapahtumat sijoittuvat Alaskaan ja kirjan kuvailema arktinen kylmyys tuntuu todella vastenmieliseltä juuri tähän aikaan vuodesta. Pitäisiköhän tämä kirja säästää talveen?!

Bloggaamattomien kirjojen lista on ennallaan ja se painaa hiukan mieltä. Oloni on melko laiska, saan kuitenkin aikaiseksi kerätä kyseiset kirjat pinoon ja katsella niitä. Ehkä, jos jätän pinon näkyville kirja-ajatukset tulevat ja kirjoitusinspiraatio iskee?


Tuntia myöhemmin kirjoitusinsipiraatio ei suoranaisesti ole iskenut, mutta Kesäkirjan postaus on kuitenkin jotenkin ilmestynyt ruudulleni. Seuraavaksi yritän manata esiin ajatuksia Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä, postaus tuntuu vaikealta sillä vaikka tavallaan pidinkin kirjasta, se ei juurikaan herättänyt kovin voimakkaita ajatuksia. Kaikkein vaikeinta on juuri kirjoittaa sellaisesta kirjasta joka on "ihan ok" eikä sen enempää...

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: keskiviikko

Keskiviikkona tie vie taas kohti bussipysäkkiä, kuulokkeissa jälleen tuttu The Silent Sister. Kirjan loppu alkaa lähestyä ja homma alkaa muuttua kiinnostavammaksi, tosin päähenkilön tuuliviirimäisyys aiheuttaa taas akuutin silmienmuljauttelukohtauksen. Bussissa vaihdan takuuvarmaan Janssoniin ja luen Kesäkirjan loppuun. Viimeisen sivun jälkeen tulee hyvä, mutta vähän kaihoisa olo. Mieleen tulvii roppakaupalla muistoja lapsuudenkesien uimakallioista, mummin kesäkeittiössä paistetuista muurinpohjaletuista ja pitkistä huolettomista päivistä. Ja mummista. Luulen että tulen palaamaan Kesäkirjan pariin uudestaankin, aina kun tarvitsen annoksen lapsuuden nostalgiaa.


Kotimatkaa kaipaan kotimatkaa varten Helmetin Overdrive-kokoelmista itselleni lisää luettavaa. Muistelen että Ja kaikkea muuta -blogissa on luettu kokoelmista löytyvää Rory Clementsin John Shakespeare -sarjaa jonka ensimmäinen kirja näyttää olevan lainattavissa. Historiallinen fiktio kelpaa melkein aina, joten klikkailen bussia odottaessani itselleni kirjan luettavakseni. Aika ihanaa!

Kotiinpäästyäni kurkkaan blogin puolelle: tänään on järjestetty Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta -tempaus ja on kiva lukea muiden kirjastoajatuksia. Samalla tunnen pienen syyllisyyden piston, koska minulla on jokunen ... ööh... neljä bloggausta rästissä. Se tuntuu aika paljolta. Meneillään näyttää kuitenkin olevan yksi kesän harvoista kauniista päivistä, joten koneella istuminen saa ainakin vielä odottaa.


Lähden kesäniityille kävelylle ja kuuntelen samalla loppuun The Silent Sisterin. Tuntuu hyvältä saada kirja loppuun, varsinkin kun lukukokemus ei ollut ihan parhaasta päästä. Loppulenkin ajan mietin kuuntelemaani ja päähän alkaa putkahdella ajatuksia blogijuttua varten. Kotiin tultuani huomaan kehittäneeni heinänuhan - kylläpä onkin mukavaa olla luonnossa! Päädun nessujen kanssa koneelleni kirjoittelemaan ja naputtelen samalla puhtaaksi muistiinpanojani aiemmista kirjabloggaajan viikko -postauksista. Tämä tyyppisen päiväkirjan pitäminen on (minusta) hauskaa ja rikkoo tavallista bloggausrutiinia mutta epäilen kiinnostaako ketään lukea jaaritteluani.

Nuha vie lopunkin virran ja päätän lopulta mennä ajoissa nukkumaan/lukemaan China Rich Girlfriendiä. Ehkä järjettömän rikkaiden ihmisten päättömät toilailut piristäisivät tukkoista oloa? Kirja tuntuukin kurjassa olotilassani jotenkin lohdulliselta ja päädyn lukemaan sitä puolille öin. Kirja loppuu oikein herkullisesti ja tulee sellainen olo että Kwanilla taitaa olla jatkoakin vielä tekeillä. Oikein hyvä.


tiistai 18. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: tiistai

Tiistaina on vuorossa päivä pääkonttorilla eikä rauhalliselle aamun lueskeluhetkelle ole siksi aikaa. Saatuani itseni jokseenkin ihmisolentoa muistuttavaksi lähden äänikirjani (Diane Chamberlain: The Silent Sister) kanssa talsimaan kohti bussipysäkkiä. Matkalla alan kuitenkin ärsyyntyä kirjaan, tuntuu että kirjailija antaa aivan liian selviä vinkkejä tulevasta. Nähtäväksi jää ovatko tulkintani oikeita. Päästyäni bussiin päätän ottaa hiukan etäisyyttä Chamberlainiin ja kaivan laukusta varakirjani, Tove Janssonin Kesäkirjan, jota luen blogini Kesäkirjaviikkoa varten.


Kesäkirja osoittautuu hyväksi valinnaksi, löydän monta lausetta jotka vievät minut merenluodolle HSL:n bussin sijaan. Kirja tuntuu Tovelta ja lapsuuden kesiltä mutta heinäkuisen tyhjä bussi ajaa aivan liian nopeasti ja lukeminen on pakko lopettaa. On aika hypätä kyydistä ja aloittaa työt.

Kahdeksan työn täyteistä tuntia myöhemmin on aika hypätä bussiin uudelleen ja jatkaa Kesäkirjalla nautiskelua. Kirjan nimi tuntuu napakympiltä, pidän hirmuisesti kirjan arkisuudesta ja Janssonin syvällisestä kepeydestä. Tai kepeästä syvällisyydestä? Olen löytäväni viitteitä muumien maailmaan mm. tarinasta, jossa Sophian isä kohtaa merirosvot ja päätän myöhemmin lukea lisääkin Toven tuotantoa. Viime talven aleista ostettu Kuvanveistäjän tytär taitaakin odotella jo hyllyssäni.


Illalla aurinko näyttäytyy pilven takaa ja päätän lähteä fillarilenkille The Silent Sisterin kera. Poljen reilun tunnin ja tänä aikana selviää että kolme neljästä veikkauksstani juonen suhteen pitää paikkaansa. En enää jaksa ärsyyntyä asiasta ja onhan toki mukavaa olla oikeassa vaikka lukemiseltani kaipaisinkin jotain vähemmän itsestäänselvää. Fillarilenkki hurahtaa kuitenkin ihan itsestään ja näen vaihteeksi sadepilvien sijaan auringonlaskunkin. Kevyeksi iltapalaksi nautinkin kuitenkin muutaman luvun verran ökyrikkaiden kiinalaisten toilailuja (Kevin Kwan: China Rich Girlfriend).



maanantai 17. elokuuta 2015

Kirjabloggaajan viikko: maanantai

Lifestyle-blogeissa vilahtelee silloin tällöin ns. viikko bloggaajan elämässä -sarjoja, joiden lukemisesta pidän, sillä minusta on mielenkiintoista kurkistaa jonkun toisen arkeen. Tästä lähti liikkeelle ajatus kirjabloggaajan viikon kuvaamisesta, oman arjen tarkastelusta sekä blogin ja kirjojen osasta siinä. Millainen on sinun viikkosi? Muistuttaako se omaani?

Maanantai

Heinäkuu hellii mutta allekirjoittaneen loma ei ole vielä koittanut. Herääminen kyllä tuntuu joka aamu aina vain vaikeammalta, mutta onneksi on vuorossa etäpäivä joten ehdin nauttia aamulla rauhallisesta tee - ja lukutuokiosta. Luettavana on Kevin Kwanin chick-lit -kirja China Rich Girlfriend, joka on sekä kaunis katsella että hauskaa luettavaa. Lukiessani siitä, kuinka eräs tiikeriäiti keskeyttää poikansa häät laskeutumalla helikopterilla hääpaikalle, alkaa tuntua siltä että päivästä ei ehkä sittenkään tule hullumpi. Samainen kohtaus naurattaa myös herra Norkkua lounastauollamme.


Kun päivän työt ovat pulkassa, suhaan uljaalla Nopsallani kirjastolle, tarkoituksenani hakea pari varausta ja mahdollisesti ottaa muutama kuva Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta -tempausta varten. (Kävin kuvaamassa jo lauantaina, mutten ollut täysin tyytyväinen ottamiini kuviin.) Kirjaston puistossa on kuitenkin piknikillä porukkaa joten jätän kuvaamisen ja haen varaukseni jotka osoittauvat sattumalta värikoordinoiduiksi. Lainaan myös God is Dead -sarjiksen, joka tulee lukaistuksi herran Norkun laittaessa iltapalaa. Kyseinen sarjis ei ollut ihan minun juttuni mutta huomaan että mieli tekisi lukea lisääkin sarjakuvaa. Pitääkin muistaa kaivella netistä lukuvinkkejä!


Iltapalan jälkeen vuorossa on laskujen maksua ja pyykin pesua. Sekä fillarilenkki. Kotoa lähtiessäni aurinko näyttää pilkahtelevan pilvien välistä joten innostun. Kuuntelen fillaroidessani äänikirjoja, tällä kertaa vuorossa on Diane Chamberlainen The Silent Sister. Muutama asia juonessa tuntuu jo tässä vaiheessa (olen puolivälissä) aika itsestäänselvältä ja pyörittelen välillä silmiäni - onneksi keli on mitä on ja vastaantulijoita ei juuri lenkillä ole. Kaiken kukkuraksi koko ajan hiukan ripsuu vettäkin. Urheilusuoritukseni osoittautuu laiskanlaiseksi mutta tulinpa kuitenkin lähteneeksi.


Illalla palaan vielä Kevin Kwanin kimppuun, luen vartin verran ennenkuin teksti alkaa hämärtyä silmissä.

lauantai 15. elokuuta 2015

Leijonankesyttäjä (Fjällbacka #9) / Camilla Läckberg

Lykkäsin tovin Camilla Läckbergin uusimmasta Fjällbacka-kirjasta kirjoittamista. Olen ahminut sarjan kaikki kirjat, joidenkin kohdalla suorastaan sukat jaloissa pyörien. Leijonankesyttäjääkin odotin innolla ja ehkä suuret odotukset olivatkin syynä siihen miksi pienoinen pettymys iski. Kovin mieluusti kirjoittaisin innostuneena ja ylisanoin, mutta näin tällä kertaa.

Leijonankesyttäjä sijoittuu jälleen kerran pikkuiseen Fjällbackaan, joka taitaa tällä menolla olla väkilukuun suhteutettuna jo yksi Ruotsin vaarallisimmista kylistä. Tällä kertaa tapahtumat käynnistyvät kun paikkakunnalta kadonnut teinityttö löytyy vakavasti vahingoitettuna. Tyttöjä on kadonnut useampiakin ja Patrickin tehtävänä on löytää tekijä ennen uutta murhenäytelmää. Patrickin vaimo, kirjailija Erica taas tutkii erästä vanhaa rikosta mutta päätyy sotkeutumaan jälleen kerran miehensä murhatutkintaan.

Jospa aloittaisin positiivisista. Läckberg kirjoittaa vetävästi ja kirjan juoni on tehokas sekoitus jo tutuksi käyneitä ja toimivia elementtejä: menneisyyden haamuja yhdistettynä tämän päivän pahuuteen. Kokonaisuus on mielestäni ihan hyvä, uskoisin että moni dekkariystävä saa aikansa kulumaan mukavasti kirjan parissa. Ongelma on ehkä kuitenkin odotuksissani, sillä Leijonankesyttäjä ei ole - minun mielestäni - yhtä loistava kuin jotkut edeltäjänsä. Juoni tuntuu jollain tapaa toistavan tietynlaista kirjoissa olevaa kaavaa ja valitettavasti tekijäkin oli jokseenkin selvä juttu kirjan alusta saakka.

Oma lukunsa on sitten Erica, joka sai minut miettimään sitä kuinka oudolta tuntuisi jos vaikka Jarkko Sipilän Takamäki joutuisi vähän joka mutkassa väistelemään innokkaan puolisonsa tutkimusyrityksiä...

Gummerus, 2015
Alkuteos: Lejontämjaren
Sivuja:442
Suomentanut Outi Menna

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Rouva Oraakkeli / Margaret Atwood

Kirjan vuoden lukuhaasteeni on edennyt nyt kohtaan jossa pitäisi lukea omana syntymävuonna julkaistu kirja. Tuskailtuani aikani vanhuuttani, päätin lopulta lukea lisää mainiota Margaret Atwoodia, jonka teos Rouva Oraakkeli on nimittäin julkaistu (englanniksi tosin, onko tämä fuskua?) syntymävuonnani. Suomenkielinen versiokin oli ulkoasultaan kovin 1990-lukulaisen oloinen ja kenties siitä syystä lykkäsin kirjaan tarttumista tovin. Hölmöä kenties, mutta osoittaneen kannen kuvituksen voiman sillä ilman Atwoodin nimeä laadun takeena olisi kenties tämäkin kirja jäänyt lukematta.

Rouva Oraakkeli on tarina Joan Fosterista, joka kirjan alussa suunnittelee kuolemaansa. Joanin tarina on samaan aikaan koskettava, mieltä lämmittävä ja surullinenkin kehityskertomus. Kirjan juonesta on oikeastaan vaikea kertoa tarkemmin, sillä perinteistä juonta ei tarinalla ole. Se ei myöskään ole suosikkini Atwoodin kirjoista vaikka kirjailijan nokkela terävyys on toki kirjassa vahvasti läsnä. Erityisen koskettavaa luettavaa on kirjan alku, jossa tukeva pikku Joan saa mm. esittää tanssikoulun esityksessä - koipalloa. Ihmisten ajattelematon julmuus...

Atwoodilla on tällä kertaa siis sanottavaa naiseudesta ja siihen liittyvistä paineista mutta viesti jää kuitenkin melko laimeaksi. Siitäkin huolimatta Rouva Oraakkeli oli nautittavaa luettavaa joka tuli suorastaan ahmaistua ja tästä syystä Atwoodin kirjailijanlahjoja, tämä nainen kun on kirjailijana sitä luokkaa että lukisin luultavasti onnellisena jopa hänen kirjoittamaansa kauppalistaakin!


Gummerus, 1993
Alkuteos: Lady Oracle
Sivuja: 409
Suomentanut Marja Haapio
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja joka on julkaistu syntymävuonnasi

maanantai 10. elokuuta 2015

Rip Kirbyn seikkailuja 1, 2 ja 3 / Alex Raymond

Teki mieli lukea sarjakuvia ja penkoessani kirjaston hyllyjä tuli vastaan muisto lapsuudestani, nimittäin Rip Kirby. Vuosikausia Helsingin Sanomissa seikkaillut etsivä oli ukkini suosikkeja ja muistan kuinka hän säästi minulle Hesarista leikkaamansa Ripit silloin kun emme olleet yhdessä. Monta hyvää ja haikeaa muistoa tulvahti kerralla mieleen...

Niille, joille Rip Kirby ei ole entuudestaan tuttu, kerrottakoon että tämä hieman Clark Kentiä muistuttava etsivä selvitteli erilaisia rikoksia hovimestarinsa Desmondin ja malliystävättärensä Honey Dorianin kanssa. Sheikkejä, salakuljettajia ja villikkoperijättäriä - Rip selviää melkein mistä tahansa.

Lukemieni kirjojen sarjakuvat ovat vuosilta 1948-1954 ja tarjolla onkin mukava nostalgiapläjäys. Alex Raymondin kynänjälki on kaunista ja miellyttää silmääni vaikka osa ensimmäisen kirjan sarjoista olikin minun makuuni hieman liian tummia. Tarinat ovat toimivia ja aihepiireiltään sellaisia, että ne kenties on kirjoitettu vetoamaan myös seikkailunhaluisiin naislukijoihin, ainakin mukana on kyllin koruja, muotinäytöksiä ja rakkautta.

Rakkaudesta puheenollen, näin aikuisena jäin kovasti pohdiskelemaan Ripin ja Honey Dorianin suhdetta. Honey nimittäin useammassakin sarjassa antaa ymmärtää että rakastaa Ripiä joka puolestaan kohtelee naista kovin toverillisesti. Mielenkiintoinen asetelma, etenkin tämän aikaakauden sarjakuvassa! Viihdyin sarjan kanssa mainiosti ja haluan lukea lisääkin Kirbyjä. Olisi mukavaa ainakin selvittää mitä Ripin, Honeyn ja parannuksen tehneen Pagan Leen välisessä kolmiodraamassa lopulta kävi - kenties Rip jättää molemmat neitoset huomiotta?!

Rip Kirbyn seikkailuja 1
HS Kirjat, 2010
Sivuja: 162

Rip Kirbyn seikkailuja 2
HS Kirjat, 2011
Sivuja: 170

Rip Kirbyn seikkailuja 3
HS Kirjat, 2012
Sivuja: 174

lauantai 8. elokuuta 2015

Mies kuumasta (Takamäki #15)/ Jarkko Sipilä

Kesä ei ole lämmöllään hellinyt, mutta onneksi on sentään uusin Jarkko Sipilän dekkari joka tuo mukanaan hiukan tunnelmia Espanjasta. Pidän tässä kirjasarjassa sen rosoisuudesta ja aitoudesta, tuntuu siltä että Jarkko Sipilä tuntee pääkaupunkiseudun varjoiset kadut ja niiden elämän.

Mies kuumasta vie komisario Takamäen ryhmän tutkimaan rahan väärennöksen ja kansainvälisen terrorismismin maailmaan. Tarinassa on tällä kertaa Takamäkiä ihan kaksittainkin, sillä nyt tarinassa on mukana myös poliisiammattikorkeakoulun harjoittelussa oleva Joonas Takamäki. Ihan mielenkiinnolla odotan sitä, nähdäänkö Joonasta jatkossa hiukan ennemmänkin.

Kirja on taattua Sipilää. Teksti on sujuvaa, poliisityö uskottavaa ja kaiken puolin kiinnostavaa, Takamäen tiimi tuntuu jo 15 kirjan jälkeen kuin vanhoilta tutuilta. Pidin kuitenkin siitä, että tutuksi käynyttä kaavaa pyritään rikkomaan mm. tuomalla Takamäki junior mukaan kuvioihin, jotka ehkä pidemmän päälle alkavat toistamaan itseään. Myös Salmelan uusi ura toyboyna nauratti ja hiukan yllättikin, olen itse kuvitellut miehen enemmänkin iäkkäämmäksi ja jollain tapaa elämän kuluttamaksi tapaukseksi mutta näemmä olen ollut aivan väärässä!

Jos jotain kritiikkiä kirjasta antaisin, puuttuisin ehkä tekstissä vilahteleviin "tietoiskuihin" pubien tai jääkiekkohallien taustoista. Ne eivät tunnu sopivan rosoiseen katumeininkiin enkä oikein usko esimerkiksi Suhosen juurikaan mietiskelevän sitä oliko vuosina 1965-1967 jääkiekon mestaruussarjassa Helsingistä joukkuetta.

Crime Time, 2015
Sivuja: 235

keskiviikko 5. elokuuta 2015

China Rich Girlfriend / Kevin Kwan

Kevin Kwanin aasialaisesta öky-chick litistä on näemmä tulossa kesäinen perinteeni, viime kesänä nimittäin herkuttelin sarjan ensimmäisellä osalla, Crazy Rich Asians -kirjalla. Tämä aikuisten saduksi tituleeraamani kirja jäi sen verran mukavasti mieleeni että seuraavakin osa, China Rich Girlfriend, piti laittaa varaukseen. Ihan  ensimmäiseksi ihastelin kirjan ulkoasua joka kaikessa kultauksessaan toimii vallan mainiosti.

China Rich Girlfriend vie lukijansa takaisin hullunrikkaiden kiinalaisten pariin. Tapaamme jälleen Rachel Chun, jonka taloustieteen professorina toimiva sulho, osoittautui edellisessä kirjassa erään aasialaisen mahtisuvun vesaksi - ja nyt Nick ja Rachel ovat menossa naimisiin, Nickin äidin mielipiteistä välittämättä. Toisaalla hämminkiä aiheuttaa myös oivalliset naimakaupat solminut saippuaoopperatähtönen, Kitty Pong, joka yrittää vimmasti ostaa tiensä sisäpiiriin.

Pidän hirmuisesti tästä sarjasta, tarjolla on niin tuhkimotarinaa kuin rikkaiden elämään kurkisteluakin ja Kevin Kwan osaa myös pitää hauskaa Aasian miljonäärien (vai biljonäärien?!) kustannuksella. Kirjassa on mm. kohtaus jossa Nickin äiti tilaa helikopterin keskeyttämään poikansa häät ja kokonaisuus on mielestäni aivan hulvaton! Tässä vasta varsinainen tiikeriäiti! Lisää hauskuutta tuovat kirjan alaviitteet, joissa on mm. käännetty jokunen kiinan kielinen kirous, melkoisia daameja nuo pienet rouvat käsilaukkuineen!

Kirjassa vilisee henkilöitä, lähes koko Nickin lähisuku pääsee tavalla tai toisella ääneen - ratkaisu joka ihastuttaa tai vihastuttaa. Minusta Kwanin henkilögalleria on todella herkullinen, joku toinen kenties ahdistuisi henkilömäärästä. Todellisuudenpako onnistui ainakin minun kohdallani oivasti, jos kaipaat ylellisiin lomakohteisiin tai shamppanjalle hotellien marmorisiin auloihin minibudjetilla, on tässä kenties sinun kirjasi!

DoubleDay, 2015
Sivuja: 378

maanantai 3. elokuuta 2015

Kaikki taivaan linnut / Harper Lee

Kaikki taivaan linnut oli ehdottomasti yksi minun kirjavuoteni odotetuimpia tapauksia. Harper Leen klassikkoteos Kuin surmaisi satakielen on minulle - ja varmasti monelle muullekin - Tärkeä kirja ja tuntui hurjalta kuulla että yli 50 vuoden jälkeen kirjailijalta ilmestyisi uusi teos joka käsittelisi jälleen Finchin perhettä. Hurjan ihanaa ja samalla pelottavaakin, kun jokin on niin merkityksellinen saakin jatkoa. Murtuuko taika? Säilyykö Atticuksen ja Scoutin paikka sydämessäni jos opinkin heistä jotakin uutta?

Kaikki taivaan linnut -kirja sijoittuu Maycombiin, Alabamaan vuosia Satakielen tapahtumien jälkeen. Scout - Jean Louise - asuu New Yorkissa mutta palaa kotiseuduilleen sukuloimaan ja miettimään elämänsä suuntaa: lapsuus ja  elämä jumaloidun isän kanssa on tärkeä mutta aikuisuus tuo mukanaan myös ristiriitoja.

Tässäpä kinkkinen kirja blogattavaksi, Satakielen kaltaisen klassikkoteoksen tasolle kun on vaikea yltää. Kirjat muodostavat muutenkin hämmentävän kokonaisuuden, en oikein tiedä kuinka suhtautua vanhenneen Atticus Finchin mielipiteisiin ja Scoutin tavoin minäkin koin jonkinlaisen uskonkriisin. Käsittääkseni Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu myös ennen Kuin surmaisi satakielen -kirjaa mikä tuo hiukan toivoa.

Kirja tuntuu ennen kaikkea Scoutin kasvutarinalta, nuoren naisen yrityksiltä löytää oma tiensä Maycombin pienessä ennalta-arvattavassa maailmassa. Kaikki taivaan linnut ei valitettavasti oikein jaksa yltää jatko-osansa tasolle ja jää enemmänkin miellyttäväksi mutta ei kovin syvälliseksi lukukokemukseksi. Siinä on hienoja ja oivaltavia kohtia, pikkukaupungin tunnelmaa ja se on myös aihepiiriltä valitettan ajankohtainen maailmassa jossa vieläkin kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeenkin keskustellaan yhä rasismista.

PS. Rakastan kirjan ulkoasua - se on kaunein pitkään aikaan näkemäni. Kannen on suunnitellut Jenni Noponen, hyvää työtä!!
"En halunnut että minun maailmaani kajotaan, mutta halusin kuitenkin murskata juuri sen miehen, joka yrittää säilyttää tämän maailman minua varten. Halusin talloa jalkoihin kaikki hänen kaltaisensa. Kaiketi se toim:toimii vähän niin kuin lentokone: he ovat jarru ja me olemme liike-energia, ja yhdessä me saamme koneen lentämään. Liikaa energiaa, ja nokka painuu, liikaa jarrua ja pyrstö painuu - kysymys on tasapainosta."
Gummerus, 2015
Alkuteos: Go set a watchman
Sivuja: 286
Suomentanut Kristiina Drews

lauantai 1. elokuuta 2015

Finding Audrey / Sophie Kinsella

Sophie Kinsellan kirjat ovat yksi salaisista paheistani. (No joo, eivät ne ehkä kauhean salaisia ole kun ihan blogiinkin niin kirjoitan, mutta tajunnette tarkoitukseni...)  Jokunen viikko sitten huomasin kirjailijan uusimman teoksen ilmestyneen ja sehän tietysti putkahti lukulistalleni, kesään kuuluu ehdottomasti kepeä ja hauska hömppä!

Audreyn vaikea puhua vieraille ihmisille tai katsoa heitä silmiin. Kouluun - tai vaikka Starbucksiin - meno on myös tällä mahdotonta, rajusta koulukiusaamiskokemuksesta johtuvan trauman takia. Terapiassa hän saa tehtäväkseen kuvata videopäiväkirjaa perheestään ja elämästään, johon alkaa kuulua myös Frank-veljen pelikaveri, Lukas...

Kinsellan kirja oli tuttua tavaraa, kepeää, helpohkoa ja viihdyttävää. Kirja on hyvinkin nopealukuinen mikä toisaalta sopii hyvin kesäkirjalle mutta tekee myös teoksen melko heppoiseksi sisällöltään. Esimerkiksi kiusaamisen traumaattisuus jää jokseenkin kevyeksi kokemukseksi josta selvitään kohtuullisen helposti, mutta toisaalta kyseessä on viihdekirja jonka tarkoituksena on myös huvittaa joten tietynlaisia rajanvetoja joudutaan tekemään.

Audreytä ja Lukasta kiinnostavampaa seurattavaa on Audren pähkähullu mutta silti arkisen uskottava perhe: Land of Conquerors-peliin hurahtanut veli Frank, äiti joka on vakuuttunut että Frank kärsii nettiaddiktiosta ja isä, joka on kaiken keskellä. Etenkin äidin ja Frankin välinen "nettisota" on oikeasti hauskaa seurattavaa ja odotinkin kaikkein juuri näitä herkkupaloja. Monesti hauskimmat jutut syntyvät juuri todellisista tilanteista ja siksi hekottelinkin erikoisesti kohtaukselle jossa äiti aikoo kieltää myös television katselun sieltä tulevan mieltä saastuttavan roskan takia, kunnes isä muistuttaa häntä Downton Abbeystä ja The Killingistä... Hih, osui ja upposi.

Kirja ilmestyy suomennoksena lokakuussa 2015 nimellä Kadonnut. Audrey. Sen on kustantanut Otava.

Doubleday, 2015
Sivuja: 280