Hakekaa kätilö! / Jennifer Worth

Olen kevään ajan seurannut TV1:ltä tulevaa ihanaa sarjaa Hakekaa kätilö, joka kuvaa kätilön työtä 1950-luvun Lontoossa. Sarja koukutti mainiolla yhdistelmällä lempeyttä ja rosoista ihmiseloa ja kun kuulin sen perustuvan tositarinaan, halusin kovasti lukea kirjankin.

Kirjan kertoja on Jenny, nuori kätilö, joka pakenee sydänsurujaan työhönsä, nunnien johtamaan Nonnatus-taloon. Työ köyhällä satama-alueella tuo nuoren tytön eteen rankkoja kokemuksia ja koko elämänkirjon, kirjaimellisesti kohdusta hautaan saakka. Samalla Worth valottaa myös mielenkiintoisella tavalla mm. terveydenhuollon ja köyhäintalojen historiaa.

Kirja oli nopealukuinen, mutta en luonnehtisi tätä välipalakirjaksi, sen verran vaikeita nieltäviä osa kohtaloista oli. Lukuintoani hiukan himmensi se, että tv-sarja oli kovin uskollinen kirjalle, mikä toki on erittäin hyvä asia, mutta tarkoittaa myös sitä ettei kirjassa ollut paljoakaan sellaista mitä ei telkun puolella jo olisi kerrottu. Voimakkaimmat tunne-elämykset olikin siis jo koettu, mikä vähän harmitti. Oma vikani tietysti, mutta minkäs teet...

Suurimman vaikutuksen kirjassa tekivät nunnat, jotka vaikuttivat aidosti kiehtovilta henkilöiltä erilaisine taustoineen ja persoonoineen. Heidän kertomuksensa liikuttivat ja naurattivat ja tunsin ihailua näitä naisia kohtaan, jotka olivat taatusti vaikuttaneet omalla pyyteettömällä työllään monen ihmisen elämään. Miten mainion kokoelman ihmisiä Worth onkaan urallaan kohdannut! Jos jotakin henkilöissä kritisoisin, olisi se päähenkilön oma vakavuus, sillä kirjan Jenny tuntuu melkoiselta tosikolta ja hiukan kuivalta hahmolta muihin värikkäämpiin persooniin verrattuna. Tämä toki selittynee sillä että kyse on elämäkerrasta!

Kutsukaa kätilö lienee hyvä lukukokemus tv-sarjan uskollisimmille faneille, itse toivon että olisin lukenut ensin kirjan ja sitten vasta etsiytynyt telkun puolelle.

(Köyhäintaloon joutuneen rouva Jenkinsin tarina oli ehkä kirjan koskettavin.)"Hän seisoi hiljaa liikumatta usein minuuttien ajan katsellen jalkakäytävää pitkin kumarassa eteenpäin laahustavaa vanhaa hahmoa. Minäkin katselin rouva Jenkinsiä ja huomasin, että hän laahusti, koska hänellä ei ollut voimia nostaa kenkiä irti maasta. Katsoin uudelleen sisar Juliennea, ja minua hävetti. Ei sisar Julienne rouva Jenkinsin kenkiä katsonut, vaan tunsin, että hän katsoi 70 vuoden ajan kestänyttä kipua, kärsimystä ja sietämistä ja piti rouva Jenkinsiä äänettömästi lausumassaan rukouksessa Jumalan suojeluksessa."

Otava, 2012
Sivuja: 415
Alkuteos: Call the midwife
Suomentanut Eija Tervonen