Kirjaa kerrotaan kahdessa eri tasossa, päähenkilöinä ovat amerikkalainen Trudy ja hänen saksalaissyntyinen äitinsä Anna. Trudy on historian professori, joka suorittaa tutkimusta sodan ajan saksalaisten elämästä ja mielipiteistä. Ennen kaikkea hän haluaa tietää, miten tuon ajan saksalaiset suhtautuivat natsien hirmutekoihin. Tarinassa palataan ajoittain ajassa taaksepäin sotavuosiin, jolloin Anna kertoo oman - ja Trudien - tarinan.
Lukukokemuksena Those who save us ei ole niin huikea kuin esimerkiksi Näkymätön silta eikä minusta tunnu reilulta verrata näitä kahta toisiinsa, koska Blumilla on selkeästi ollut aivan oma tavoitteensa tälle kirjalle. Hän pohtii kirjassaan kuinka holokausti pääsi tapahtumaan, miksi ihmiset sallivat sen. Kysymys ei ole helppo, sillä syitä on varmasti monenlaisia. Juutalaisten varaus Saksan lamavuosina lienee herättänyt kateutta, ahneus näytellyt omaansa ja epäilemättä pelollakin on ollut oma roolinsa. Ja oli niitäkin jotka yrittivät auttaa.
Those who save us kertoo sotavuosista tarinan, jota ei usein kuule. Se ei ole tyypillinen sankaritarina eikä läheskään niin surullinen kuin monien muiden kohtalot. Se on tarina selviämisestä. Kun edessä on todellinen pakkotilanne, joutuu valitsemaan kumpaa enemmän rakastaa - moraaliaan vai lastaan. Ymmärrän sen ettei näistä kohtaloista puhuta paljon, ehkä osittain siksikin että selviämistapaan liittyy häpeää ja aika on tuonut ihmisille uusia näkökulmia menneeseen. Niinkuin kirjassa Trudyn haastattelema henkilö sanookin puolustuksekseen: "Ajat olivat silloin toisenlaiset".
"Oh, Anna, Mathilde says abruptly. Her little voice wavers. What will become of us? After the war, maybe you'll marry. The child will need a father. And me, I guess I'll go on running the bakery. But it'll never be the same, you know? The world has gone crazy. To burn people in the ovens... That we talk about this the same way we used to talk about - about - whether Irene Schultz's husband was going to leave her, or the price of turnips, or the the weather - "Canongate, 2006
Sivuja: 482
So American: Jewish-American Experience, osavaltio Kansas
Ikkunat auki Eurooppaan: Saksa
Ehkä kaikki ovat joskus miettineet, miten itse olisi toiminut natsi-Saksassa. Vaikka kuinka haluaisin väittää, että puolustaisin heikompia ja tekisin kaikkeni auttaakseni muita, en varmaankaan tekisi niin, mikäli se asettaisi omat lapset vaaraan...
VastaaPoistaTämän kirjan vähän valtavirrasta poikkeava näkökulma kiinnostaisi kovasti. Täytyypä taas laittaa muistikirjaan nimi ylös.
Maija, minulla on ihan samat ajatukset ja siksi pidinkin tästä kirjasta, se pakotti minut vähän tarkistamaan omia kuvitelmiani. Kyllähän jokainen haluaisi ainakin teoriassa olla sankari, mutta toisaalta omista läheisistä ja omasta hengestä välittäminen on niin inhimmillinen reaktio.
Poista