keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden vikat

Vihdoinkin ollaan vuoden viimeisessä päivässä. Takanani on melkoinen vuosi, eikä ihan pelkästään positiivisessa merkityksessä. Viime syksyn ajan elämässäni hektistä eikä energiaa ole aina blogin puolelle tahtonut riittää. Lukeminen kyllä maittaa, mutta kirjoittamista varten tunnun tarvitsevan hyvän viretilan ja rauhaa. Tunnollisena tyttönä olen myös soimannut itseäni siitä, ettei postauksille löydy vanhaan tapaan energiaan - hölmöä eikös vaan?! Nyt yritänkin opetella ottamaan rennommin, se olkoon myös yksi uuden vuoden lupauksistani: ei enää turhaa stressaamista!

Joulukuun luetut

Joulukuussa luin 15 kirjaa, kirjakasaan mahtui muutama sarjakuva ja äänikirjakin. Kuukauden parhaisiin lukukokemuksiini kasaan Shardlake-sarjaan kuuluvan hienon Sovereignin (Tudor-tyttöjä kun olen!), Byattin komean Riivauksen ja Atwoodin vaikuttavan Nimeltään Gracen; näitä kelpaa kyllä peukuttaa. Himoshoppaaja-sarjan 7. osaan ja Maze Runner-trilogian päätösosaan en sen sijaan oikein ollut tyytyväinen: ensimmäinen toisti liiaksi aiempia sarjan osia, jälkimmäinen taas jätti harmittavasti asioita auki.


Luetuksi joulukuussa tuli myös bloggaamisen jalosta taidosta kertova Miki Toikkasen jaNoora Kanasen Blog by the Book (Tammi, 2014). Kirja on oikein soma ja kokonaisuus lienee sopiva aloittelijalle, itse en valitettavasti saanut juurikaan löytänyt näiden rivien välistä uusia ahaa-elämyksiä. Kirja on lienee suunnattu aloitteville muoti- tai lifestyle-bloggaajille sillä kirjassa esitellyistä 17 eturivin bloggaajasta leijonanosa edustaa tätä genreä. Kuten herra Norkku kirjaa selaillessaan asian tiivisti: ovatko Suomen eturivin bloggaajat todella kaikki nuoria naisia? (Eivät ole, kirjan mukaan joukkoon mahtuu myös yksi mieskin.) Laajempi läpileikkaus blogimaailman eri alueista olisi ollut kiinnostavaa luettavaa, veikkaan että esim. ruokabloggaajan valokuvaushaasteet eroavat muotiblogien asukuvien ottamisesta tai vaikkapa perheblogia pitävien haasteista.

Haasteiden tilanne

Tämän kuukauden myötä taidan pistää purkkiin myös etananvauhtia etenevän maailmanvalloitukseni. Ehkäpä uusi vuosi tuo mukanaan uudet haasteet, toisaalta ajatus ihan omien periaatteiden mukaan ja syiden mukaan lukemisesta tuntuu sekin melkoisen mukavalta.

Entäs ensi kuussa?

Tammikuussa on luvassa vuoden tilastotuokio ja norkkumaista lukuhaahuilua fiiliksen mukaan. Harrastuksesta en halua turhia paineita ottaa, tämän homman pitää olla hauskaa ja tulla sydämestä!

Mainiota ja menestyksekästä uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Orange is the new black: vuosi vankilassa / Piper Kerman

Tutustuin Orange is the New Blackiin ensi kerran samalla tavalla kuin varmaankin suurin osa kirjan lukeneista - Netflixin mainion tv-sarjan myötä. Kakkoskauden ahmittuani oli pakko hakea helpotusta kirjan kautta ja vaikka kirjaston jonotusaika olikin pitkä kuin nälkävuosi sain lopulta kirjan hyppysiini.

Piper Kermanin tarina vetoaa varmastikin moneen keskivertolukijaan, siinä kiltti, koulutettu kasvissyöjänainen joutuu vankilaan nuoruudessa tehdystä rikoksesta. Vankilassa mukavan keskiluokkaista elämää elänyt nainen kohtaa varsin ankean todellisuuden mutta myös mielenkiintoisia persoonallisuuksia ja lämpöä.

Kermanin kirja mukailee kirjaa jonkin verran mutta silti on helppo huomata että sarjan käsikirjoittajat ovat tehneet uutterasti työtä. Paljon draamaa on lisätty ja tutut henkilöt ovat saaneet jopa uudet nimet, yksi suosikeistani sarjassa on venäläistaustainen Red, kovanaamainen keittiön kunkku, jonka nimi kirjassa nimi onkin Pop.

Lukiessani huomasin etten ollut aivan ilman ennakko-odotuksia liikkeellä - tv-sarja itsessään on mainio enkä ehkä siksikään osannut tai halunnut heittäytyä kirjan maailmaan yhtä ennakkoluulottomasti kuin normaalisti. Tutut henkilöt olivat nyt vähän vääränlaisia, laimeampia ja draamaakin oli vähemmän. Vasta kirjan keskivaiheilla todellisuus iski minuun - kirja on tarina oikean Piper Kermanin ajasta vankilassa oikeiden ihmisten keskellä, tv-sarja taas on dramatisoitu, televisioon muokattu versio todellisuudesta. Ymmärrän että Kermanin motiivina kirjan kirjoittamiselle lienee ollut naisvankien olojen parantaminen ja kuten kirjan lopusta selviääkin, on kirjailija mukana mm. Women's Prison Associationin toiminnassa.

Otava, 2014
Sivuja: 461
Alkuteos: Orange is the New Black
Suomentanut Oona Timonen

lauantai 27. joulukuuta 2014

Name of the Game / Will Eisner

Matkani Will Eisnerin vinkeään maailmaan jatkuu - tällä kertaa kirjastosta lähti mukaan Name of the Game, joka käsittääkseni pohjautuu löyhästi Eisnerin vaimon suvun vaiheisiin eikä tarina tietenkään ole ihan siitä onnellisimmasta päästä. Kirja suomii ihmisiä, joille ulkokuori ja näennäinen kunniallisuus ovat elämässä tärkeintä, myös avioliitto ja perhearvot ovat jokseenkin kyseenalaisessa asemassa tässä saagassa.

Kirjassa mielenkiintoista oli se, kuinka Eisner kuvaa sukupolvien aikana tapahtuneita muutoksia perheissä ja esim. naisten käytöksessä. Osviittaa antaa jo kannen kuvitus, jossa taustalla on jähmeä ja toisilleen etäisen oloinen pariskunta 1800-luvulta kun taas etualalla riitelee tulisesti nykyaikaisempi pari - onkohan kumpikaan näistä liitoista onnellinen?!

Name of the Game ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Eisnerin aiemmat teokset vaikka toki sekin oli lukemisen arvoinen. Koin tarinan ehkä liiankin mustavalkoisena, mm. tarinan keskiössä oleva Conrad tuntuu olevan vailla minkäänlaista moraalia tai positiivisia ominaisuuksia enkä oikein osannut samaistua hänen elämänsä naisiinkaan jotka tuntuivat joko olevan tahdottomia tallukoita tai sitten muuten vain mahdottomia tyyppejä. Sukukertomus itsessään on toki mielenkiintoinen, varsinkin jos pohjautuu todelliseen tarinaan, mutta ehkä kirjaan olisi kuitenkin tarvittu selkeämpi punainen lanka tai motiivi sillä nyt sen viesti jäi minulta ymmärtämättä. Ellei kirjailijan tarkoituksena ole sitten sanoa ettei raha tuo onnea tai että onnellinen liitto on harvinaista herkkua? Jospa seuraavaksi lukisin jotain hiukan vähemmän kyynistä?


DC Comics, 2001
Sivuja: 168

torstai 25. joulukuuta 2014

The Death Cure (Maze Runner #3) / James Dashner

Pari viikkoa takaperin elämääni tuli äänikirjan mentävä aukko, johon hain helpotusta tuttuun tapaan
Overdrivestä, mikä muuten, jos en vielä muistanut kertoa, on ihan mahtava palvelu. Olen nyt onnistunut johdattelemaan työkaverinikin sen hellään huomaan mikä on muuten ihan mahtavaa, paitsi että nyt edelläni varausjonossa on vielä yksi tyyppi lisää... Niin, se kirja. Päädyin palaamaan takaisin James Dashnerin Maze Runner -trilogian pariin, siitä kun oli vielä kuuntelematta viimeinen osa ja edellisten kanssa oli kovin jännää (The Maze Runner-postaukseni löytyy täältä ja The Scorch Trials taas täältä). Dystopiaa siis pukkaisi taas!

Kirjasta on aika vaikeaa kertoa mitään spoilaamatta kovasti edellisiä kirjoja, mutta paljastettakoon että ainakin Thomas sekä osa muusta Labyrintin jengistä ovat edelleen hengissä. Ja koska Dashnerin kirjoissa meno on aika kovaa, se onkin jo jonkun sortin saavutus! Kuten kirjan nimestä voi päätellä nyt keskiössä on parannuskeinon löytäminen sillä tilanne ulkomaailmassa viruksen suhteen alkaa olla jo huolestuttava. Jäljellä on enää viimeinen testi mutta pelastuuko ihmiskunta sittenkään?

Koska kyseessä on trilogian päätösosa, odotin luonnollisesti saavani vastauksia kysymyksiini? Onko Wicked oikeasti hyvä? Mistä virus on lähtöisin? Tapaavatko pojat koskaan enää perheitään? Mikä on tarina Thomasin ja Theresan taustalla? Onko Thomasilla ja Theresalla tulevaisuudessa säpinää? Isoja kysymyksiä nämä...  Homma alkoi ja jatkui tuttuun tapaan räminällä mutta kirjan edetessä alkoi jo hiukan huolettaakin - paljon kun olisi saatava selville ja minuutit kuluivat sukkelaan. Varoituksen sanana siis kerrottakoon että ihan hirveästi ei Dashner menneisyyden verhoa raota, ilmeisesti  paukkuja on säästelty trilogian esiosaan, joka kulkee nimellä The Kill Order joka palaa aikaan ennen Wickediä ja labyrinttiä.

Itse tarina on melko tuttua Dashneria, menoa piisaa ja Thomas ei pääse helpolla. Minua hieman häiritsivät Theresa ja Brenda, jotka sarjan lähes ainoina naisina kuulostavat ehkä liiankin samanlaisilta, aivan kuin he olisivat samasta muotista valettuja. Vaikkei kirja ollutkaan tajunnanräjäyttäjä, pimeitä työmatkoja aamuruuhkassa kirja kyllä piristi.

Listening Library, 2011
Kesto: 8h 55min
Lukija: Mark Deakins

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulutarinoita ja kylmiä väreitä / Useita eri kirjoittajia

Joulutarinoita ja kylmiä väreitä putkahti tietoisuuteeni etsiessäni luettavaa kirjabloggaajien joulukalenterin luukkua varten. Halusin lukea joulun aikaan sijoittuvaa dekkarikirjallisuutta ja mielessäni oli hatara muistikuva eräästä kotimaisesta kirjassa jossa perheen/suvun jokseenkin jännitteinen joulunvietto katkeaa murhaan. Valitettavasti ihan näillä avuilla en onnistunut tuota kirjaa löytämään, jos sellaista nyt oikeasti onkaan, mutta sen sijaan silmiini osui tämä antologia jossa herkutellaan ainakin sangen kovilla nimillä. Kirjailijakokoonpano on hyvin pitkälti pohjoismainen, varsinkin Ruotsi näyttää olevan komeasti esillä. Sitä en tiedä miksi suomalaiskirjailijoista on mukaan kelpuutettu vain Leena Lehtolainen, mieluusti olisin toisenkin kotimaisen joulutarinan lukenut.

Kokoelma sisältää 11 kertomus, joiden punaisena lankana on joulu. Kokonaisuutena kirja oli mukavan letkeää luettavaa, sopivaa vaikkapa kinkun sulattelun kaveriksi. Yhtenäistä linjaa on kertomuksista ehkä hivenen hankala löytää: psa tarinoista on joulu on selkeästi osa kokonaisuutta (tästä pidin!), osassa se on lähinnä rekvisiittaa, vain ajankohta johon tarina sattumalta sijoittuu. Mukana on niin rehtejä rikostarinoita kuin humoristisempaakin kertomusta ja tällä lukuistumalla mielistyin eniten juuri jälkimmäisiin.  Ingólfssonin Joulukuusen ryöstö esimerkiksi kuvasi jouluangstin oikein mainiosti ja kirvoitti jopa naurut, Nesserin Shit happens -tarinan komisario Burmania taas kävi melkein sääli. Ainakin mustan huumorin ystävälle rohkenen edellä mainittuja suositella!

Kirja sisältää tarinat:
Leena Lehtolainen: Valkoinen prinssi
Viktor Arnar Ingólfsson (suom.Juha Peura) : Joulukuusen ryöstö
Anne B. Radge (suom. Veera Kasiki): Yksi pistooli sinne tai tänne...
Arne Dahl (suom. Katriina Savolainen): Delta
Leif Davidsen (suom. Katriina Savolainen): Joulukortti menneisyydestä
Anna Jansson (suom. Katriina Savolainen): Joulusinkku
Håkan Nesser (suom. Katriina Savolainen): Shit happens
Fredrik Skagen (suom. Katriina Savolainen): Mustaa magiaa
Jostein Gaardner(suom. Katriina Savolainen): 15. joulukuuta
Åke Edwardson (suom. Martti Puukko): Jääkausi
Jorn Riel (suom. Katriina Savolainen): Jouluhanhi

Helmi-kustannus, 2006
Sivuja: 194
Oikein mainiota joulua kaikille!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Will Eisner's New York / Will Eisner

Tähän on tultu, raahasin taas kotiin pari paksua kirjaa täynnä sarjakuvia. Innokkaimmat ehkä haluaisivat jo muistuttaa bloggaajaa siitä, että maailmasta löytyy myös muita lahjakkaita sarjakuvan tekijöitä kuin Will Eisner mutta mummoni tapasi sanoa että silloin on taottava kun leka on lämmin joten näemmä ahmin Eisnerin kirjoja kunnes kyllästyn tai ne loppuvat kesken - kumpi nyt sitten ensin sattuukaan tapahtumaan. Tällä kertaa hyppysiini osui New York: Life in the Big City -kokoelma jossa yksiin kansiin on kerätty neljä maestron kirjaa: New York, The Building, City People Notebook ja Invisible People.

Kirjat ovat eroavat rakenteeltaan, mm. New York ja City People Notebook sisältävät paljon lyhyempiä strippejä, nopeita karikatyyrejä kaupungista, sen ihmisistä ja hetkistä. The Building ja Invisible People taas sisältävät useita pidempiä tarinoita, monet surumielisiä tai traagisiakin. Kokonaisuus kuitenkin toimii yllättävän hyvin ja suurkaupungin tunnelma ja ilmiöt välittyvätkin hienosti juuri tästä moninaisuudesta. Aivan kuin kaupingin kaduillakin tulee ohittaneeksi päivittäin lukuisia ihmisiä joilla varmasti olisi kiinnostava tarina kerrottavanaan, käy näin myös Will Eisner's New Yorkissa. Strippien aiheisiin mahtuu kaikkea elämän mullistavista kokemuksista aina arjen pieniin ilmiöihin, viemäreihin pudonneista aarteista aina yksinäisyyteen, kiireeseen ja lähes veriseen taistoon rakkaudesta. Mukavan runsas ja monipuolinen kirja siis!

Eisnerin piirrosjälki miellyttää kovasti silmääni ja se hetkittäin myös keventää kirjan muuten surumielistä tunnelmaa, aivan kuin kirjailija haluaisikin lukijan myös hymyilevän hänen oivallukseen, olipa se aiheeltaan kuinka synkeä tahansa. Ehkä voimakkaimman vaikutuksen minuun teki Invisible People -kirjan tarina Sanctum, jossa kerrotaan pienestä, huomaamattomasta miehestä nimeltä Pincus Pleatnik. Hän eli hiljaista elämää, häiritsemättä ketään, tyytyväisenä yksinäisyytensä kunnes eräänä päivänä Daily Newsin muistokirjoituksissa oli kohtalokas virhe ja pian Pincus huomaa että näkymättömyydessä on myös haittansa. Tarina on yksinkertaisuudessaan mainion toimiva ja uskottava - ainakin meikäläisen mielikuvitus lähti jälleen vilistämään!


W.W. Norton & Company, 2006
Sivuja: 423

lauantai 20. joulukuuta 2014

Kybermyrsky / Matthew Mather

Kybermyrsky oli niitä kirjoja joilta en etukäteen odottanut muuta kuin viihdettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Luettuani hakkeri-legenda Kevin Mitnickin elämäkerran Ghost in the Wires sekä joitain uutisia Ukrainasta, aloin ymmärtää kuinka hauras yhteiskuntamme on ja kuinka pelottavaa kybersodankäynti saattoikaan olla - kelpo materiaalia jännityskirjallisuudelle siis! Oletin Matherin kirjan olevan jonkinlainen jenkkivastine Ilkka Remeksen romaaneille ja yllätyin varsin mukavasti siitä, että tarinassa olikin maanläheisempi ote.

"Kaikki käyttävät nettiä, mutta kukaan ei ole vastuussa siitä."

Kybermyrskyn päähenkilö on Mike Mitchell, Manhattanilla vaimonsa ja pienen poikansa kanssa elävä insinööri. Hän huomaa joulutohinan keskellä pahenevia häiriöitä tietoliikenneyhteyksissä ja logistiikkaohjelmissa. Mediassa huhutaan kiinalaisten tietoverkkohyökkäyksistä ja tunnelma kaupungissa muuttuu vähä vähältä ahdistavammaksi kun suuri lumimyrsky iskee kaupunkiin samoihin aikoihin kun sähköt katkeavat.
"Pelko on varsinainen vihollinen", hän sanoi mietteliäästi ja katsoi kattoon. Hetkeä myöhemmin hän lisäsi: "Pelko ja tietämättömyys".
Kuten sanottua, mainiointa tässä kirjassa oli tavallisen ihmisen näkökulma, Mike nimittäin ei ole supermies tai agentti vaan tavallinen perheenisä, joka selviää pääasiassa oman ja läheistensä neuvokkuuden takia. Tästä syystä tarinaan on helppo samaistua ja ajauduinkin nopeasti miettimään sitä kuinka itse selviäisin vastaavassa tilanteessa. Huonosti kaikesti, sähkö se pyörittää täällä elämää. Myös ihmisten epätoivo ja raadollisuus välittyi kirjassa mainiosti, voin hyvinkin kuvitella millaisia luonteenpiirteitä muutama viikko kylmää ja nälkää toisi esiin...
"Olettamukseni on, että meitä vastaan hyökätään tahallisesti ja että tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon vahinkoa."
Matherin kirja osoittautui siis mukavan nopeatempoiseksi ja koukuttavaksi luettavaksi - se tuli ahmaistua yhden leppoisan sunnuntain aikana. Miksi imuroida kun voi lukeakin?! Tässä siis kelpo viihdettä vaikkapa välipäivien kinkkua sulatellessa, kunhan vain sitä sähköä piisaisi...

Like, 2014
Sivuja: 448
Alkuteos: Cyberstorm
Suomentanut ?

perjantai 19. joulukuuta 2014

Suloinen huijari (Heist Society #1) / Ally Carter

Suloinen huijari päätyi luettavakseni haahuillessani Helmetin Ellibs-kokoelmassa. Kirja sattui olemaan vapaana juuri kun elämässäni oli e-kirjan mentävä aukko eikä ajatus huijaritytöstäkään tuntunut pöhkömmältä. Suomeksi sanottuna: klikkasin kirjan luettavakseni ihan vaan hetken mielijohteesta. Koska se oli siinä.

Suloinen huijari on kirjan päähenkilö on 15-vuotias Katarina Bishop, tyttö joka jättää paikkansa rikosliigassa päästäkseen kouluun. Kovin kauaa Kat ei tosin ehdi opiskella sillä kotijoukot tarvitsevat apua. Rikollispomo nimittäin syyttää Katin isää varkaudesta jota ei tämä ei ole tehnyt ja jotta isukki saisi pitää henkensä, on Katin löydettävä taulut kahdessa viikossa. Melkoinen soppa!

Suloinen huijari oli oikein mukava uusi tuttavuus. Carterin teksti oli sujuvaa ja huijariporukan touhuja ja kansainvälistä jetset-eloa oli virkistävää seurata. Katin tiimi on mukavan värikäs, hahmot kutkuttavat sopivasti uteliaisuutta. Kyseessä on kirjasarjan ensimmäinen osa ja veikkaan että tuosta porukasta saadaan irti jatkossakin oivallisia käänteitä. Pieni kolmiodraaman poikanenkin taitaa olla kehitteillä... En tiedä ovatko huijariteinit täysin uskottavia aikuisen silmissä, mutta viihdyttäviä he ainakin ovat!

Kirjasarjan toinen osa onkin ilmestynyt jo englanniksi nimellä Perfect Scoundrels ja odotan mielenkiinnolla saako suomenkielinen sarja jatkoa.


Bazar, 2012
Sivuja: 303
Alkuteos: Heist Society
Suomentanut Tytti Träff

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Nimeltään Grace / Margaret Atwood

Minulla oli hamassa nuoruudessani innokas Atwood-kausi, jonka aikana useampi kirjailijan teoksista tuli ahmittua. Palasin tänä vuonna Atwoodin pariin Sokean surmaajan kautta ja jäin miettimään miksi olen laiminlyönyt näitä hienoja kirjoja niin pitkään. Siispä päätin uudistaa suhteemme palaamalla ensin vanhojen, kelpo tuttujen pariin, ensimmäiseksi luettavakseni valikoitui Nimeltään Grace, vanha tuttu sekin. Mielikuvani kirjasta ovat hatarat mutta positiiviset - Grace Marksin, tosielämän murhaajattaren elämä taatusti kiinnosti jo tuolloinkin.

Nimeltään Grace rakentuu kahden kertojan varaan, toisaalta äänessä on vankilassa tuomiotaan istuva Grace, toisaalta Simon Jordan, lääkäri joka yrittää haastattelujen kautta kartoittaa ihmismielen saloja ja selvittää oliko Grace mieleltään sairas tehdessään rikoksensa.

Lukiessani vakuutuin jälleen kerran siitä, kuinka hieno kertoja Margaret Atwood onkaan. Etenkin Gracen ääni on uskottava ja tekee vaikutuksen, Atwood piirtää upeasti kuvan nuoresta tytöstä joka on yksin 1800-luvun kovassa maailmassa, yrittäen jotenkin löytää tien turvasatamaan. Gracen tarina pohjautuu osittain tositarinaan ja kirjaan onkin liitetty myös katkelmia käsittääkseni aidon oikeudenkäynnin pöytäkirjoista - yksityiskohta joka nivoutuu hienosti vähäeleisen ja alistuneen Gracen henkilökuvaan. Kiehtova tapa herättää kappale historiaa eloon!

Mielenkiintoinen kirja, koskettavaa ajankuvaa, taitavaa kerrontaa ja murhakin - Nimeltään Grace oli oikein toimiva kokonaisuus. Atwoodin teksti on vahvaa ja ainakin näissä kahdessa hiljattain lukemassani teoksessa myös näkökulmat ovat erilaisia ja kutittelevat mukavasti harmaita aivosolujani, kirjailijan tuotantoon tutustumista pitää siis ehdottomasti jatkaa! Mitä seuraavaksi? Orjattaresi?
"Syy miksi he tahtovat nähdä minut, on että olen maineikas murhaajatar. Niin ainakin on kirjoitettu. Minä hämmästyin kun luin sen ensimmäisen kerran - sanotaanhan sitä että joku on maineikas laulaja tai maineikas runoilijatar tai maineikas spritualisti tai maineikas näyttelijätär, mutta mitä maineikasta on murhaamisessa? Oli miten oli, murhaajatar on raju määritelmä ihmiselle. Sillä sanalla on ominainen tuoksu - tunkkainen ja masentava, niin kuin kuolleilla kukkasilla maljakossa."
Otava, 1997
Sivuja: 646
Alkuteos: Alias Grace
Suomentanut Kristiina Drews

maanantai 15. joulukuuta 2014

China Dolls / Lisa See

Kirjablogin kirjoittamisessa on eräs oivallinen tai ehkä hiukan kiusallinen puoli, sen kautta nimittäin oppii huomaamaan mitkä aiheet tai tyylilajit ovat omaa kiinnostusaluetta. Nyt joudun toteamaan että Tudoreiden ohella taidan myös olla jokseenkin fiksaantunut kiinalaisuudesta kertoviin teoksiin. Ihmeelliset ovat ihmisen aivot, samat varpaat kirpistyvät ilosta lukiessaan Henrik VIII:n vaimoista tai Chop Suey Circuitista! Lisa Seen uutuus, China Dolls, päätyi siis kuunnetavaksi pitkälti outojen pakkomielteiden takia. Koittakaa kestää...

China Dolls sijoittuu 1930-1940-lukujen San Franciskoon ja keskityy kuvaamaan tuon ajan nuorten amerikankiinalaisnaisten elämää. Tarinan kertojina vuorottelevat kolme ystävystä, joilla jokaisella on omat salaisuutensa: kotoaan väkivaltaista isäänsä paennut Grace, syntyperäänsä salailevat kovapintainen Ruby ja hillitty ja perinteisiin tukeutuva Helen. Sattuma tutustuttaa naiset toisiinsa heidän hakiessaan tanssijan työtä kaupungin uudesta ja kuumasta yökerhosta, Forbidden Citystä. Luvassa on siis glamouria, suuria tunteita ja särkyneitä sydämiä sekä tietysti toinen maailmansota.

Luvassa on siis eräänlainen maahanmuuttotarina, sillä vaikka Grace, Ruby ja Helen ovatkin syntyperäisiä amerikkalaisia, ovat he silti perusväestön silmissä "orientaleja", joihin eivät aivan samat oikeudet ja mahdollisuudet eivät ylety, minulle esimerkiksi tuli yllätyksenä se, että valkoisten ja aasialaisten avioliitot eivät olleet sallittuja 1940-luvulla. Suvaitsevuus tuntuu sitten edistyvän, tosin hitaasti mutta silti varmasti.

China Dolls sisälsi monia minua miellyttäviä elementtejä: aikakausi, yökerhomaailman kimallus ja jännitys, pienet historian palaset ja ihmiskohtalot mutta näistä huolimatta kirja ei noussut suosikikseni Lisa Seen tuotannosta. Syynä taisi olla se, etten oikein jaksanut aina uskoa naisten ystävyyteen, joka tuntui hetkittäin olevan aika heppoista. Kirjassa on muuten mukana Suomi-väriäkin: Gracea nimittäin kiusaavat koulussa suomalaistaustaiset siirtolaistytöt, jotka mm. juhlivat pikkujoulua ja syövät Janssonin kiusausta.

Bolinda Publishing, 2014
Kesto: 15h 13min
Lukija: Jodi Long

lauantai 13. joulukuuta 2014

Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage (suom. Värittömän miehen vaellusvuodet) / Haruki Murakami

Minkä oudon kirjan Haruki Murakami onkaan taas kirjoittanut?! Olen lukenut Murakamin maagisen kummallisista tarinoista vain kaksi; Kafkan rannalla ja 1Q84:n, joissa molemmissa oli yhdistävänä tekijä kummallisten tapahtumien luontevuus ja tavanomaisuus joka yhdistelmä on niin erilainen että se on pakko olla jotain hienoa! Olen lukenut Murakamin kirjoja pohtien sivutolkulla mistä tässä oikein on kyse, ollen silti lumoutunut. Tästä syystä myös kirjailijan uusin teos, näpsäkästi nimetty Colorless Tsukuru Tazaki and his years of pilgrimage oli ihan pakko lisätä lukulistalle. (Luonnollisesti vaakakupissa painoi myös se, että Murakamin sankari seikkailee myös kotoisessa Suomessamme - uteliaisuudella odotin mitä tämä kirjailija keksisikään sanoa maastamme?)

Ollessaan nuori, Tsukuru Tazaki, oli onnekas ja kuului neljän muun nuoren kanssa kiinteään ystäväporukkaan. Ryhmän muut jäsenet olivat jokainen omalla tavallaan lahjakkaita ja jopa heidän nimissään oli jokin väri edustettuna. Vain Tsukuru oli ainoa "väritön" ja ainoa keskitien kulkija. Yliopistoon mentäessä Tsukuru ryhmän ainoa kotikaupungista pois lähtevä, silti yhteys ystävyys säilyi aina erääseen kummalliseen ja kohtalokkaaseen päivään saakka. Päivään, jolloin Tsukurun ystävät lyhytsanaisesti hylkäsivät hänet ilman selitystä.

Tsukurun tarina jätti minut kahden vaiheille. Kirja on toki taattua Murakamia, arjen kummallisuudet ja kerronta ovat edelleenkin viehättäviä elementtejä mutta Kafkasta ja IQ84:sta tutut maagiset elementit puuttuvat ja jäin kaipaamaan niitä. Tarina on ... normaalimpi kuin aiemmin lukemani ja se tuntui hiukan heppoisemmalta. Toki Tsukurun suru ystävien menetyksestä on suuri ja kirjailija kuvaa hänen tunteitaan sekä teon seurauksia hienosti, ero jättää Tsukuruun pitkäksi ajaksi syvät haavat mutta olisin silti kaivannut jotain lisää loppuratkaisuun.

Kelpo kirja on silti kysymyksessä ja varsinkin fantasiaa arastelevien on taatusti helpompi lähteä tutustumaan Murakamin maailmaan juuri tämän kirjan kautta. Henkilökohtaisesti huomaan itse ajatuksissani kaipaavani taivaalta satavia kaloja tai outoja rinnakkaismaailmoja.
"It's like my life came to a halt at age twenty, Tsukuru Tazaki thought, as he sat on the bench in Shinjuku Station. The days that came forward had no real weight or substance. The years passed by, quietly, like a gentle breeze. Leaving no scars behind, no sorrow, rousing no strong emotions, leaving no happiness or memories worth mentioning."
PS. Tätä kirjoittaessani kuuntelen minäkin Lisztin Le Mal du Paysia, joka muuten tosiaan sopii kirjan tunnelmaan upeasti!


Harvill Secker, 2014
Sivuja: 298
Alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi

torstai 11. joulukuuta 2014

Pieni jouluyllätys Sinulle, blogikamuni!

Pinnallista mutta totta, minusta eräs joulun mukavimpia piirteitä on lahjojen antaminen. Enkä nyt tarkoita sitä hikistä jumppaa täpötäydessä tavaratalossa kun yritetään väkisin löytää jotakin krääsää kuusen alle vaan sitä prosessia kun yrittää asettua lahjan saajan kenkiin ja löytää jotakin joka ilahduttaisi ja vetäisi suun hymyyn. Tästä syystä päätin myös osallistua Blogatin ja Elisa Kirjan kirjalahjarinkiin, jossa arvotaan osallistujille kanssabloggaaja jolle voi Elisa Kirjan runsaista valikoimista valita kivan sähköisen jouluyllätyksen.

Minä tonttuilin Boktok73-blogin Marikalle. Marika on minulle uusi tuttavuus. Onneksi kuitenkin elämme internetin ihmemaailmassa jossa aloitteleva tonttu voi hiukan vakoilla lukulistoja ja selvitellä kohteen kirjamakua! Minun laillani myös Marika tuntuu pitävän dekkareista ja siksi lopulta päädyin ehdottamaan hänelle Harlan Cobenin kirjaa Sex år, jonka parissa ainakin itse vietin vauhdikkaita hetkiä, toivottavasti lahja on mieluinen!

Blogiringissä ovat mukana ainakin Kirsi ja Linnea.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 9 - synkkää joulua!

Joulukalenterin yhdeksännestä luukusta löytyy: rikos! Joulu kuvataan kirjallisuuden usein nostalgisina
onnenhetkinä perheen ja kimaltelevien hankien keskellä. Aikana, jolloin maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Tämä idylli tarjoaa myös mielenkiintoisen lähtökohdan jännityskirjallisuudelle - entä jos varjoissa ei piilottelekaan kiltti tonttu? Jos sukujuhlaan tuodaan tuliaisena vanhat vihat? Jos lahjojen hankinta kurittaa liikaa kukkaroa ja paineet täydellisistä hetkistä kasvavat liian koviksi? Kuusen alta löytyy ainakin paljon kiinnostavia teemoja dekkarikirjallisuuden tarpeisiin ja siksi päätinkin tässä luukussa esitellä kolme jouluista rikosta. Kuten Nylon Beat joskus aikoinaan lauloi: "Mustan joulun mulle toit..."

Joulukalenterin seuraava luukku aukeaa huomenna Kirjasfäärissä - mitäköhän Taika on keksinyt? Mikäli missasit edellisen luukun, seuraa piparinmuruja Lumiomenan luo.

Stephanie Barron: Jane and The Twelve Days of Christmas (Jane Austen Mysteries #12)

Ihan ensiksi vietetään joulua Jane Austenin kanssa, Stephanie Barron on nimittäin kirjoittanut kokonaisen dekkarisarjan jonka pääosassa katalia kiemuroita ratkoo itse kirjailijatar Austen. Sarjassa on ilmestynyt jo 12 teosta mutta sattuman oikusta minä aloitin sarjan tuoreimmasta osasta, joka samalla sattuu olemaan joulutarina ja mikäs sen mukavanpaa kuin sukeltaa vanhan ajan joulutraditioiden pariin. Janen maailmassa kokoonnutaan mukavan seurueen kesken kartanoon pelaamaan sanapelejä yhdessä lumen tupruttaessa ikkunan ulkopuolella ja jouluhalon lämmittäessä vieraita. Oikein idyllistä siis, mutta valitettavasti joku kuitenkin saa surmansa ja kukapa muukaan asiaa lähtisi selvittämään kuin tarkkasilmäinen kirjailijatar?!

Soho Press, 2014
Sivuja: 336

Jarkko Sipilä: Hiljainen yö

Kotimaisia joulutarinoita tarjoillaan mm. James Thompsonin toimittamassa Helsinki Noir -antologiassa Jarkko Sipilän toimesta. Hiljaisessa yössä Sipilän dekkarisarjasta tutut Takamäki ja Joutsamo nimittäin päivystävät jouluaattona ja vastaan tulee tapaus, jossa joulupuu on koristeltu jollain muullakin kuin kynttilöillä ja tähtösillä. Tarina on tuttuun tyyliin karu mutta pieni musta pilkekin löytyy kirjailijan silmäkulmasta.

Like, 2014
Sivuja: 319

Camilla Läckberg: Mantelintuoksua lumimyrskyssä

Camilla Läckbergin joulutarinalla on pettävän kaunis vaikka innokkaimmat dekkariharrastajat varmasti siitä jo arvaavat mistä onkaan kyse. Alkuasetelma onkin idyllinen, joulunvietto suvun kesken saaristossa: luvassa hauskaa yhdessäoloa, upeita maisemia ja herkullista ruokaa - tai sitten murha? Nuori konstaapeli viettää kirjassa joulua ex-tyttöystävänsä Lisetten upporikkaan perheen seurassa. Vaikka maisemat ovatkin postikorttimaisen kauniit, tunnelma rikasta isoisää mielistelevän suvun kesken ei sitä ole. Perhe on pahin?

Schildts, 2009
Sivuja: 108
Alkuteos: Snöstorm och mandeldoft
Suomentanut Jaana Nikula

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Riivaus. Romanttinen kertomus / A.S. Byatt

A.S. Byattin Riivaus oli heräteostos Helsingin kirjamessuilta - miten olisin voinut kävellä jonkin näin kauniin ohi, varsinkin kun kirjaa myytiin aivan pilkkahintaan, varsinkin kun Lasten kirja oli pari vuotta sitten tehnyt minuun vaikutuksen?! Iira Oivon suunnitelema ulkoasu vei täysin sydämeni - kauniin esineen omistaminen on totisesti ilo ja vielä iloisempaa on se, että myös kansien välistä löytyy jotain upeaa!

Riivauksen päähenkilöitä ovat kirjallisuudentutkijat Roland ja Maud jotka törmäävät salaisuuteen. Rolandin löytämät kirjeet nimittäin viittaavat siihen että rakastetulla runoilijalla ja uskolliselle puolisolla, Randolph Henry Ashilla, on ollut lämpimiä tunteita aikanaan satuja ja runoja kirjoittanutta Christabel LaMottea kohtaan. Alkaa aarrejahti, jonka palkintona on salaisuuden paljastaminen.

Riivaus on huikean monitasoinen teos, kunnianhimoinen ja älykäs. Byatt haastaa ja lumoaa lukijansa, jonka eteen levittäytyy niin kirjallisuudentutkimusta, mytologiaa, satuja ja runoja, historiaa kuin se rakkaustarinakin. Se on rönsyilevä ja laaja teos kaikkine eri tasoineen ja tuo jollakin tapaa mieleeni Donna Tarttin Tiklin. Kirjassa Byatt näyttää monipuolisuutensa, romaani tuntuu koostuvan Rolandin ja Maudin tutkimuksen tapaan pienistä tiedon sirpaleista ja niiden tulkinnasta - tarinaa kuljetetaan eteenpäin niin lehtiartikkeleiden, kirjeiden, satujen ja runojenkin kautta ja hetkittäin tunsinkin lukijana olevani mukavuusvyökykkeeni ulkopuolella yrittäessäni esimerkiksi ottaa selvää monta sivua pitkän runon merkityksestä kirjan tarinan kannalta. Kirjailijan ohella myös suomentaja Marja Alopaeus ansaitseekin hatunnoston, sillä uskoisin ettei tämän varsin kunnianhimoisen romaanin suomennos ole ollut yksinkertainen tehtävä mutta lopputulos on vaikuttava. Kirjan monitasoisuus miellytti minua, luulen että tämä on niitä kirjallisia runsaudensarvia jotka voi lukea uudelleenkin ja löytää tekstistä aina jotakin uutta.
"Olen nähnyt joka yö unta Teidän kasvoistanne ja joka päivä kävellyt arkielämän katujanni Teidän poljentonne, Teidän kirjoittamienne säkeiden laulun kaikuessa aivojeni hiljaisuudessa. Olen sanonut Teitä minun muusakseni, ja sitä Te olette, tai voisitte olla, voisitte tuoda viestin jostain välttämättömästä hengen tyyssijasta, jossa syvin runous laulaa alati. Voisin vielä totuudenmukaisemmin sanoa Teitä - minun Rakkaakseni - kas niin, nyt se on sanottu - sillä minä totisesti rakastan Teitä niin monella tavalla kuin mies suinkin voi ja palavasti. Se on rakkautta, jolle tässä maailmassa ei ole sijaa - rakkautta joka ei ole eikä tule olemaan meille kummallekaan hyväksi, sanoo minun huvennut järkeni, rakkautta jolta olen ovelasti yrittänyt piiloutua ja jolta olen yrittänyt varjella Teitä kaikin nerokkain konstein, mitä olen keksinyt."
Teos, 2008
Sivuja: 709
Alkuteos: Possession. A Romance
Suomennos Marja Alopaeus, runot suomentanut Leevi Lehto

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kausaalienkeli (Jean de Flambeur #3) / Hannu Rajaniemi

Ihan alkuun kiitokset Jean de Flambeur -sarjan innokkaalle fanitytölle, Kujerruksien Linnealle, joka kehui Kausaalienkeliä niin että minunkin oli ihan pakko kirjaan tarttua. Alkutaipaleeni trilogian (aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet  Kvanttivaras ja Fraktaaliruhtinas) kanssa oli vähän kuoppainen ja voitaneen sanoa että tunsin itseni melko yksinkertaiseksi kun en aina ihan tajunnut lukemaani. Hieno kirja, mutta mitä ihmettä se tarkoitti ja mitä siinä tapahtui. Jotain kehitystä on ehkä (toivottavasti!) aivoissani tapahtunut koska trilogian päättävä osa yllättäen olikin aika selkeä. Ja toimiva. Ja jännittävä. Onpas hyvä että se tuli luetuksi!

Juonesta en juuri uskalla kertoa mitään spoilausvaaran takia mutta kerrottakoon että tarinaa viedään eteenpäin Varkaan, Mielen ja Jumalattaren voimin ja meno on varsin vauhdikasta. Kaikelle on syynsä ja kirja onnistui jopa taisi hitusen liikuttaakin mieltäni, erityisesti suomalaisesta maisemasta ammentava Mieli oli muuttunut jo yllättävän läheiseksi hahmoksi.

Rajaniemen tekstin tekeekin mielenkiintoiseksi se kaikenlaisten käsitteiden kirjo joka kirjasta pursuaa. En tiedä ovatko kyseessä eräänlaiset pääsiäismunat, pienet nokkeluudet tai viitteet muualle, jotka kirjailija toivoo lukijan hoksaavan mutta kovasti pidän niistä. Verne-kanuuna on ihan selvä juttu ja Nallekarjujen eväsretkikomppania on taas jo hulvaton juttu ja salmiakkizokusta lukeminenkin oli vallan mainiota. Kirja ei ole helpoin mahdollinen mutta toisaalta pieni aivojumppa ei ole koskaan pahitteeksi ja sen tarjoamat ahaa-elämykset olivat kyllä vaivan arvoisia. 
"Kausaalisuus on tapa jäsentää maailmaa - tapahtumille on annettu tietynlainen järjestys. Kvantittuneessa aika-avaruudessa näin ei tarvitse olla. Siellä kausaalisuus on vain yksi mahdollinen vaihtoehto, tarina lukemattomien muiden tarinoiden joukossa."
Gummerus, 2014
Sivuja: 423
Alkuteos: The Causal Angel
Suomentanut Antti Autio

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Sovereign (Shardlake #3, suom. Itsevaltias) / C.J. Sansom

Olen lukenut C.J. Sansomin Shardlake-sarjasta pari ensimmäistä suomennettua teosta(Luostarin varjot ja Musta tuli) ja tuolloin diggailin kirjojen tunnelmaa ja hiukan epätyypillistä sankaria, Matthew Shardlakehän on 1500-luvulla elelevä kyttyräselkäinen brittijuristi joka luonnollisestikin on enemmän tai vähemmän mukana kuningas Henrik VIII:n moninaisissa suhdesopissa. Aihe - ne Tudorit - on minulle rakas ja kirjailija näyttää mainiosti ammentavan tuosta runsaudensarvesta, keksien kuitenkin aika nokkelia juonenkäänteitä.

Sovereignissä Matthew kumppaneineen matkustaa Yorkiin jossa muutama vuosi sitten kapinoitiin kuninkaan toimenpanevaa uskonpuhdistusta vastaan. Nyt Henrikillä on uusi nuori kuningatar, Katherine Howard jota kelpaa kuljettaa halki valtakunnan kuninkaallisella kiertueella. Myös Matthew on matkalla mukana, hänen tehtävänään on pitää huolta siitä, että eräs vanki pääsee elävänä Toweriin saakka mutta luonnollisesti asianajajan eteen ilmestyy monta muutakin mutkaa.

Sovereign oli ensimmäinen englanniksi kuuntelemani sarjan kirja ja haluan jälleen kerran kehua sen lukijaa. Steven Crossley nimittäin vaihtelee upeasti aksentista toiseen niin että jokainen sarjan monista henkilöistä todella muuttui eläväksi ja varsinkin jännissä kohdissa huomasin melkein pidättäväni hengitystäni. Vauhtia muuten piisaa kirjassa oikein mukavasti ja Sovereign on ainakin malliesimerkki siitä, ettei murhan tarvitse olla tavanomaisen tylsä - elävä karhu on esimerkiksi murhavälineenä oikein kekseliäs.

Koen historiallisen fiktion kiehtovaksi osittain siksi, että vaikka kirjan tapahtumat olisivat pääpiirteittäin jo tutut, on mielenkiintoista lukea kirjailijan oma tulkinta ajasta ja seurata sitä, kuinka historiaa hyvin historiaa onnistutaan taivuttelemaan viihteen tarkoituksiin. Tätäkin kirjaa aloittaessani minulla oli teoria siitä millainen pääjuoni tulisi olemaan, mutta kiitos taitavan kirjailijan jouduin muuttamaan mietteitäni jatkuvasti. Minua vietiin kuin pässiä narussa ja olin oikein onnellinen siitä!

Aiheensa puolesta kirja toiminee eräänlaisena jatkumona hiljattain lukemalleni Philippa Gregoryn kirjoittamalle The Kings Curse -kirjalle mutta sanoisin Sansomin kyllä vievän Philippasta voiton. Sovereign nimittäin herätti historian hienosti eloon, mm. kuninkaan suuren kiertueen käytännön järjestelyt olivat hyvin kuvattuja ja hurjan mielenkiintoisia. Samaten peukutan sitä, ettei kirja keskity vain Henrikin jatkuviin naishuoliin vaan myös tavallisen kansan olosuhteet ja Englantia repivät sisäpoliittiset voimat tuodaan mainiosti esiin.

Sovereign ilmestyy suomennoksena maaliskuussa 2015 Otavan kustantamana, nimellä Itsevaltias. Historiallisen jännityksen ystävät - pistäkääpä kirja korvan taakse!

Pan McMillan, 2014
Kesto: 20h 59min
Lukija: Steven Crossley

maanantai 1. joulukuuta 2014

Shopaholic to the Stars (Shopaholic # 7)/ Sophie Kinsella

Tulin taannoin pyörähtäneeksi Hulluilla päivillä ja muutaman muun heräteostoksen ohella, nappasin itselleni myös uusimman Sophie Kinsellan hömppäkirjan, Shopaholic to the Starsin. Kirjassa seikkailee Himoshoppaaja-sarjasta tuttu Becky ja kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, päätyy sankaritar tällä kertaa rapakon taakse unelmatehtaaseen seikkailemaan ja sankarittaren tuntien soppahan siitä syntyy!

Shopaholic to the Stars on melko tuttua tavaraa sarjaan tutustuneille. Becky shoppailee ja toilailee ja ihan reilusti sanottuna tuntuu siltä että Kinsella toistaa samaa toimivaksi osoittautunutta kaavaa. Eikä siinä mitään, ihan kiva ja viihteellinen kirja tämäkin oli ja ymmärrän sen että tässä vaiheessa kun romanssit, häät, vauvat ja siskot on käyty läpi, alkavat aiheet ehkä olla vähissä. Oikeastaan onkin ihme, että Hollywood-teemaa on saatu odotella sarjan seitsemänteen osaan saakka. Jotain uutta sarjaan on ehkä kuitenkin tulossa, siitä antaa loppu (joka muuten sivumennen sanoen on ärsyttävä!) hiukan jo osviittaa.

Jäin kirjaa lukiessani välillä myös tuskailemaan sen kanssa kuinka itsekäs ja pinnallinen Becky osaa ajoittain olla. Välillä oikein kiristelin hampaitani tulevan julkkisstailaajan unohtaessa surutta läheisten murheet oman uran kimaltaessa silmien edessä. Tämä luonnollisesti on osa Himoshoppaaja-kaavaa mutta siltikin harmistutti. Ja silti hupsussa Beckyssä on jotain minkä takia palaan hänen pariinsa aina uudelleen. Ehkä Beckyn virheet tekevät hänestä inhimillisen ja siksi helposti lähestyttävän? Ehkä jokaisessa asuu pieni Becky Blomwood, joka pohjimmiltaan haluaa tulla huomatuksi ja ihailluksi?
"Before he can ask what I mean by that ( I have no idea), I head up the stairs, feeling all noble, like a prince about to go into battle, Which actually, this kind of is. And the point is: I have to win. This is my chance. My big, Hollywood, one-in-a-million, photo-opportunity chance.
Oh my God. What am I going to wear?"
Bantam Press, 2014
Sivuja: 393

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

On pimeässä hyvä taivaltaa eli mitä luettiin marraskuussa

Huh, marraskuu on takana ja se on oikeastaan ollut juuri sellainen kuin odotin. Pitkä, kiireinen, harmaa, pimeä, kylmä, mutainen, märkä - sellainen kuin marraskuut usein tuppaavat olemaan. Pimeydessä toki hyvänä puolena on se, että kun intoa ei ulkona samoilemiseen juuri riitä, jää ainakin aikaa lipittää glögiä sohvan nurkassa kirjaan uppoutuneena. Aurinkoa kaipaan jo nyt hurjasti mutta onneksi on sentään kirjat!

Marraskuun luetut

Marraskuuni näemmä jakautui kolmeen selkeään haaraan: tyttökirjat, historiallinen fiktio ja fantasia/sci-fi. Sarjakuvia tuli vaihteeksi luettua ja ilmeisesti kiitos Ihminen sodassa -haasteen, on meno ollut kohtalaisen ... sotaisaa, oli Ruusujen sotaa, Vietnamin sotaa, kylmää sotaa, juoksuhautoja tarjolla ihan joka lähtöön. Sattuneesta syystä (marraskuu!) luin melko paljon, 17 kirjaa ja kolme sarjakuvaakin. Kuukauden huikeimmiksi lukukokemuksiksi nousivat tällä kertaa Will Eisnerin Last Day in Vietnam, Conn Igguldenin Trinity sekä Tuomas Vimman Raksa-sarjan päätösosa, Firman mies. Peukutuksen arvoisia kirjoja kaikki! Melkein mitalisijoille ylsivät myös lapsuuteni suloiset Ursula-kirjat jotka toivat monta hyvää muistoa mieleen.
Haasteiden tilanne

Ihminen sodassa -haaste taisteltiin loppuun marraskuussa, päädyin lopulta 18 kirjaan ja kenraalin kaluunoihin. Luettujen joukossa on yhtä sun toista, tyttökirjoista sarjakuviin, Shakespearesta G.R.R. Martiniin. Luen kohtuullisesti sodasta muutoinkin joten haaste ei tarjonnut suuria ahaa-elämyksiä mutta meno oli silti asianmukaisen ajautuksia herättävää. Suosikkeinani mieleen jäivät Conn Igguldenin Trinity, jossa ruusut sotivat ja joka sisälsi varsin toimivia taistelukohtauksia ja sai miettimään sitä, mitä ihmeen mieltä sotimisessa noin ylipäätään onkaan. Haasteen ansiosta tulin myös tutustuneeksi Will Eisnerin sarjakuviin, joihin sitten hurahdinkin aivan täysin. Ah sitä onnea kun löytää uuden kiinnostavan kirjailijan!

Entäs ensi kuussa?

Joulukuussa alkaa taas kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostuva joulukalenteri ja minullakin löytyi tällä kertaa oma luukku. Kalenteri avautuu 1.12 Amman kirjablogissa jasieltä selviää myös minne seuraava luukku putkahtaa. Hauskaa joulunodotusta kaikille!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mafian naiset / Lirio Abbate

Mafian naiset tuli napatuksi kirjastosta hetken mielijohteesta. Aihe kiinnosti, oma tietämykseni mafiasta rajoittunee lähinnä Mario Puzon Kummisetään mutta ymmärtääkseni Italiassa todellinen tilanne on vähemmän romanttinen ja oikeastikin vakava.

Kirja alkaa rankasti kun kirjailija saa puhelun jossa kerrotaan mafian surmanneen hänen serkkunsa. Faktat vyöryvät vasten lukijaa, mafiasta kirjoittavat journalistit, kuten Abbadio, pelkäävät oikeutetusti henkiensä puolesta ja järjestäytynyt rikollisuus pitää otteessaan kokonaisia kyliä. Lirio Abbate tuntee aiheensa, hän on vuosien ajan kirjoittanut Italian lahjus- ja mafiaskandaaleista ja maksanut siitä kalliin hinnan, Abbaten perhe on elänyt vuodesta 2007 saakka viranomaisten suojeluksessa.
"Taivuttelukeinona mies oli vakuuttanut hänelle rakastavansa häntä hakaten samalla hänen päätään kylpyhuoneen seinään."
Mafian naisiin Abbate on koonnut tositarinoita Calabrian seudulta näyttäen palasen hieman toisenlaista, rumaa ja rujoa Italiaa, jossa vielä tänäkin päivänä naisen oikeudet ovat lähes samanlaiset kuin keskiajalla. On neidonryöstöjä, avioliittoja jotka todella kestävät kuolemaan saakka ja kunniamurhia. Teksti on yksinkertaista ja voimakasta, naisten kohtalot puhuvat puolestaan. Kirja on lyhyehkö mutta ehkä se on vain hyvä, sillä kiinnostavasta aiheestaan huolimatta se on myös raskasta luettavaa. Tämän kirjan kohdalla olisin toivonut lukevani fiktiota, mutta valitettavasti kaikki tämä on totta.
"'Ndrangheta ei anna armoa niille, jotka ovat syyllistyneet kunnianloukkauksiin. Uskotonta naista rangaistaan. Aina. Velvollisuus olla uskollinen säilyy elämän loppuun asti. Vihkikaavan lause 'kunnes kuolema meidät erottaa' on 'Ndraghetan ehdoton sääntö."
Atena, 2014
Sivuja: 216
Alkuteos: Fimmine ribelli. Come le donne salveranno il paese dalla 'ndrangheta
Suomentanut Taru Nyström

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Myrskyn silmään / Will Eisner

Taannoin alkanut tutustumiseni Will Eisnerin kanssa on osoittautunut vallan oivalliseksi päähänpistoksi, ensin törmäsin Last Day in Vietnamiin, sitten Taloon Bronxissa, jotka molemmat ovat ehdottomasti peukuttamisen arvoisia sarjakuvia. Nyt hyppysiini osui Eisnerin 1990-luvulla suomeksi ilmestynyt Myrskyn silmään joka osoittautui oikein hienoksi teokseksi.

Myrskyn silmään on omaelämäkerrallinen teos, joka liikkuu upeasti monella tasolla. Kirja kuvaa niin amerikkalaista elämää, Eisnerin ja hänen perheensä taustoja kuin juutalaisuuttakin. Tarinan rangan muodostaa junamatka vuonna 1942, jossa joukko sotilaita matkaa kohti uutta asemapaikkaa ja ikkunasta mietteliäänä tuijottelee myös nuori sarjakuvapiirtäjä Willie joka matkallaan myrskyn silmään miettii menneitä.

Myrskyn silmään oli vaikuttava lukukokemus. Vaikkei Eisnerin kynänjälki ole yhtä herkän kaunista kuin vaikkapa Ville Tietäväisen, on miehen tapa kertoa monitasoinen tarina sarjakuvan kautta todella vaikuttava. Kirjan hahmot ehkä näyttävät hauskoilta ja yksinkertaisilta mutta silti se sisältää pieniä, lähes viiltävän kipeitä väläyksiä piirtäjän elämästä ja juutalaisuudesta, mutta oivalluksia ja huumorin pilkahduksia - ihan niinkuin elämäkin. Vaikkei kirja ole esimerkiksi Spiegelmanin upean Mausin tapaan kyynelkanavia koetteleva mutta olen vaikuttunut. Ja iloinen siitä, että Eisner on uskaltautunut kirjan tekemään ja että tämä on julkaistu ihan jopa suomeksikin.

Vau.

PS. Tällä kirjalla napataan vielä viimeinen piste Ihminen sodassa -haasteesta!

Jalava, 1991
Sivuja: 208
Alkuteos: To the Heart of the Storm
Suomentanut Soile Kaukoranta

maanantai 24. marraskuuta 2014

Edge of Eternity (Century Trilogy #3) / Ken Follett

Huh. Takana on vihdoinkin noin 3000 sivua Follettia eli olen nyt virallisesti kahlannut läpi herran Century-trilogian. Ensimmäiset kaksi osaa olen saanut joululahjoina mutta koska kirjojen fyysinen koko on melko massiivinen, päädyin lukemaan sarjan päätösteoksen äänikirjana - oikein hyvä päätös, vältyin ainakin kirjan kannattelusta johtuvilta rasitusvammoilta. Ainoastaan kirjan lukija, John Lee, epäilytti heti ensimetreiltä saakka eikä ollut epäilyissäni ihan väärässä. Vaikka Leen brittiaksentti olikin miellyttävä ja monet henkilöistä saivat varsin mallikkaasti omat persoonansa taitavan ääninäyttelijän hienon työn ansiosta. Ainoastaan osa seksikohtauksista oli hieman vaivaannuttavan oloisia Leen varsin tyynesti kertoessa mitä henkilöt kiihkoissaan tekivät.

Niille, joille trilogia ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjasarja keskittyy 1900-luvun maailmanhistoriaan ja jokainen volyymi esittelee uuden sukupolven kirjan suvuista. Fall of Giants (suom. Kun suuret sortuvat) keskittyi mm. Venäjän vallankumoukseen ja ensimmäiseen maailmansotaan, Winter of the World (suom. Maailman talvi) taas Neuvostovallan alkuaikoihin, natsien valtaan nousuun ja toiseen maailmansotaan. Siispä Edge of Eternityssä eletäänkin kylmän sodan aikoja muurien molemmin puolin, marssitaan Martin Luther Kingin johdolla ja rokataan!

Sinällään kirjasarjan ajatus on hieno - ja kunnianhimoinen -  mutta olen varovaisesti myös sitä mieltä, että kenties trilogia kaatuu myös omaan haasteellisuuteensa. Kun henkilöitä ja historian vaiheita on näin paljon, jää ehkä persoonien kehittäminen vähemmälle ja mukaan mahtuu luonnollisesti myös yhteensattumia jotka ehkä ovat hiukan liiankin sopivia. Kaikki henkilöt ovat enemmän tai vähemmän tapahtumien ytimessä ja suurimmaksi osaksi hyviä, viisaita ja rohkeita vaikka Follett toki on kirjoittanut mukaan muutaman hitusen heikommankin tyypin ihan vaihtelua varten.

Parhaimmillaan kirja tarjosi huikean jännittäviä hetkiä ja mm. Kuuban ohjuskriisi vaikutti tässä versiossaan huikeasti mielenkiintoisemmalta kuin silloin aikanaan koulun historiantunnilla. Monet kirjaan poimituista aiheista kiinnostivat mutta pakko on myös tunnustaa että jossain vaiheessa aloin kyllästyä maailmanhistoriassa pomppimiseen ja poliittisiin kiemuroihin tai sitten Follettin kirja oli kuitenkin ihan vain hitusen liian pitkä.

Pan McMillan, 2014
Kesto: 36h 51min
Lukija John Lee

lauantai 22. marraskuuta 2014

Talo Bronxissa / Will Eisner

Luin taannoin Will Eisnerin Last Day in Vietnam -kirjan joka herätti innon tutkia lisää sarjakuvaneron aiempia teoksia. Kirjaston kätköistä löytyi vuonna 1982 suomennettu helmi nimeltä Talo Bronxissa. Jo kirjan kellastunut ja paljon luettu ulkoasu saivat lukutoukan sydämen pamppailemaan!

Kirja koostuu neljästä tarinasta, jotka keskittyvät pieneen taloon osoitteessa 1930-luvulla Dropsie Avenue 55 Bronxissa. Vuokrakasarmi on köyhällä, maahanmuuttajien asuttamalla seudulla ja kirjan esipuheen mukaan tarinat ovat tosia. Sarjakuvien väritys on beesi mikä sopii hyvin luomaan mielikuvaa tarinoista, jotka pohjautuvat vanhoihin muistoihin. Myös piirrosjälki on tunnistettavissa mm. Spirit-sarjasta.

Sopimus Jumalan kanssa on kirjan ehkä kirjan koskettavin tarina joka kertoo hurskaasta juutalaismiehestä, joka katsoo Jumalan rikkoneen heidän solmimansa sopimuksen kun miehen nuori tytär kuolee. Tarina on vahva ja puhutteleva kuvaus surusta ja ihmisen jumalsuhteesta ja päähenkilön tunnemyrskyyn on h elppo samaistua. Eisner itse on myöhemmissä haastetteluissaan kertonut kuvanneensa sarjakuvaan omia tunteitaan tyttärensä Alicen menehdyttyä leukemiaan 16-vuotiaana.

Kirjailijan omaan elämään pohjautuu myös Maalaisloma joka kertoo bronxilaisten kesälomatouhuista. Tarina alkaa veijarimaisesti mutta saa synkempiäkin sävyjä. Tarkkasilmäisimmät pistävät ehkä merkille nuoren teinipojan jonka nimi on Willie...

Talo Bronxissa oli oiva, joskin hitusen kirpeä lukukokemus ja olen iloinen siitä että kirja sattui tielleni. Eisner tuntuu osoittautuvan koko ajan kiinnostavammaksi kirjailijaksi joten joutunen hyökkäämään Helmetin varastoille uudemmankin kerran!

Jalava, 1982
Sivuja: 187
Alkuteos: A Contract with God
Käännös Annikki Malin

perjantai 21. marraskuuta 2014

Larger than life / Jodi Picoult

Olen diggaillut Jodi Picoultin kirjoista jo vuosia, parhaimmillaan ne saavat miettimään eettisiä kysymyksiä useilta eri kannoilta ja koskettavat, olen mm. kerran itkennyt ruuhkabussissa kun eräs Picoultin romaanin henkilö kuoli. Valitettavasti tuotteliaan kirjailijan teokset eivät ole ole ihan tasalaatuisia, hittien välin mahtuu aina muutama hutikin mikä toisaalta on ihan ymmärrettävääkin.

Larger than life on lyhyt romaani jonka tarkoitus on ilmeisesti edistää Picoultin seuraavan kirjan, Leaving Timen, myyntiä. Kirja vie lukijansa Afrikkaan jossa äiti-ongelmistaan kärsivä tutkija Alice löytää orvoksi jääneen elefantin poikasen ja ryhtyy hoivaamaan tätä. Yhteyttä Alicen oman äiti-suhteen ja elefanttivauvan hoivaamisen välillä ei ole tietysti vaikeaa vetää, mutta kirja toki tarjoaa koskettavia hetkiä ja kiintoisaa tietoutta elefanteista.

Larger than life on monella tapaa hyvin tyypillinen Picoultin teksti. Kirjailijalle tyypillistä on sirotella paljon tietoa aihepiiristä tekstin sekaan ja rakentaa hienovaraisia yhteyksiä eri tasojen välille. Näin tälläkin kertaa. Kirjassa on paljon hyvää mutta innokkaana Picoult-fanina en myöskään pääse eroon siitä ajatuksesta, että Larger than life muistuttaa teemoiltaan paljon esim. Lone Wolfia jossa vastaavia vertaavuuksia vedettiin päähenkilön isän ja hänen tutkimiensa susien välille. Lone Wolf on muuten oivallinen kirja, suosittelen tutustumaan jos esim. ihmissuhteet, eutanasia ja sudet kiinnostavat.

Kirjan kansi muuten hymyilytti minua, sillä lähestulkoon sama kuva esiintyy niin monien Afrikkaan sijoittuvien kirjojen kansissa. Kurkatkaapa lisää kansia vaikka täältä. Olisikohan kanteen voinut löytää jotain kekseliäämpääkin - vaikkapa sitten elefantin kuvan? Tyypillisten kuva-aiheiden käyttö kierrätys kansissa on kyllä mielenkiintoista, millaisia muita yhtä selkeitä tapauksia mahtaa löytyä? Chick-lit ja korkokengät?


Random House, 2014
Sivuja: 78

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

The Scorch Trials (Maze Runner #2) / James Dashner

Tutustuin lokakuussa James Dashnerin Maze Runner -trilogian ensimmäiseen osaan ja aikanaan tuli käytyä katsomassa kirjaan pohjautuva elokuvakin joka oli oikein oivallinen kokemus. Omassa muistissani kirjan käänteet olivat vielä tuoreena mielessä ja siksi rypistelin hitusen kulmiani kun kirjan ratkaisuja oli - tosin hyvistä syistä - uskallettu muuttaa. Siippani sen sijaan nautti elokuvasta täysin sydämin ja yritti koko kotimatkan tentata minulta vinkkejä siitä, mitä tuleman pitää. Ei onnistunut, koska kirjan kakkososa oli vielä lukematta! Mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi, kilttinä tyttönä klikkasin siis The Scorch Trialsin koriini kirjastossa ja jatkoin kuuntelua!

The Scorch Trials jatkaa tapahtumien seuraamista melko tarkkaan siitä, mihin The Maze Runner lopetti. Thomas ja muu Gladen porukka luulee pelastuneensa mutta kuinkas ollakaan, Wicked ja uudet yllätykset ovat ihan kulman takana. Luvassa on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä mikään ole sitä miltä näyttää!

Ensimmäinen ajatukseni The Scorch Trialsin päätyttyä oli: huh! Meno nimittäin oli hurjaa, Dashner tykittää niin kovasti että ajoittain melkein säälin Thomasia ja hänen kumppaneitaan, kovia kokeneet sankarit kun eivät tunnu millään saavan rauhaa. Äänikirjana The Scorch Trials oli melkein liiankin jännää kuunneltavaa, mm. cranksien hyökkäys oli aika pelottavaa kuunneltavaa synkässä ja pimeässä marraskuisessa metsässä. Tulipa ainakin harpottua oma lenkki tavallista nopeammin!

Varoituksen sana: jos toivot löytäväsi kirjasta vastauksia Maze Runnerin herättämiin kysymyksiin, tulet pettymään. Ainakin allekirjoittanut oli The Scorch Trialsin jälkeen ihan yhtä hämmentynyt sarjan ensimmäisenkin osan päätyttyä. Kaikesta päätellen James Dashner on päättänyt säästää kaikki paukut trilogian päätösosaan, joten kaiketi sekin on kuunneltava. Taidan kuitenkin säästää sen vähän valoisempaan ajankohtaan...

Listening Library, 2010
Kesto:10h 23min
Lukija: Mark Deakins

maanantai 17. marraskuuta 2014

Mifongin mahti (Mifonki #3) / J.S. Meresmaa

J.S. Meresmaan Mifonki-sarja on ollut oikein mainiota luettavaa ja etenkin sarjan kakkososan huikean lopetuksen jälkeen hyökkäsin innoissani Mifongin mahdin kimppuun. Erityisesti Linn oli jäänyt vaivaamaan mieltäni ja toivoin kovasti kohtaavani kipakan naishahmon uudelleen sarjan kolmannessa osassa.

Mifongin mahdissa loikataan ajallisesti eteenpäin aikaan jolloin Ardisin kaksoset, Fewrynn ja Ciaran ovat aikuisuuden kynnyksellä. Ciaranin kohtalona on seurata isoisänsä Amargon jalanjälki Merontesin valtaistuimelle mutta valtakunnassa ei todellakaan ole kaikki hyvin sillä outo kirous vainoaa Merontesin lapsia. Fewrynn-sisko jää aluksi pantterikansan pariin tutustumaan heräävään mahtiinsa mutta veljen huolet saavat Fewrynnin lähtemään maailmalle.

Tuttuun tapaan myös tämäkin Mifonki-kirja vei mukaan, koukutti ja jätti jälkeensä tukun kysymyksiä joihin pitänee saada vastauksia sarjan seuraavassa osassa. Meresmaan teksti soljuu mukavasti ja hänen luomansa maailma mahteineen ja mifonkeineen on herkullisen mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti jäin hiukan kaipaan edellisistä kirjoista tuttua jännitettä Ardisin ja Danten välillä ja vaikka kaksosilla toki onkin kiinnostavia mutkia edessään, on vaikeaa laittaa vanhoja suosikkihahmoja taka-alalle. Aika näyttänee silti saako Ardis jonain päivänä Dantensa vai olenko kaikki nämä vuodet jännittänyt ja toivonut turhaan.

Kirja näyttää hahmojen sukupolven vaihdoksen myötä myös siirtyneen toisen kustantamon leipiin. Hienoa että mifonkien matka jatkuu, kenties ainakin vielä neljännen kirjan verran- tai pidemmällekin!
"Vaikka nimet ja kasvot karkasivatkin häneltä, hän muisti jokaisen hänelle merkityksellisen ihmisen kuin painalluksena ihollaan. Mustan mahdin puristuksessa hän muisti heidän sielunsa kosketuksen ja suru oli aina yhtä tuore. Suru ja kipu olivat Nyt."
Myllylahti, 2014
Sivuja: 517

lauantai 15. marraskuuta 2014

Locke Lamoran valheet / Scott Lynch

Locke Lamoran valheet oli lokakuinen lukupiirikirjamme jonka kimppuun hyökkäsin jokseenkin innoissani. Kirjassa vaikutti olevan paljon elementtejä joiden perusteella se istuisi mainiosti juuri minun makuuni mutta kuinkas kävikään - palapelin palat olivat kyllä kivoja mutta kokonaisuus ei miellyttänytkään.

Locke Lamoran valheet kertoo herrasmiesroistojen liigasta, sen synnystä ja huijauksesta, joka on miltei kohtalokas ryhmälle. Tapahtumat sijoittuvat kiehtovaan Camorrin kaupunkiin jonka varjoissa juonittelevat Locke Lamora ja muut orpopojista kasvatetut taitavat huijarit. Locken ja kumppaneiden tarkoituksena on keventää Don Salvaron rahakirstuja ovelalla juonella mutta samaan aikaan pelissä ovat suuremmatkin voimat.

Ensin positiiviset asiat: pidin kovasti Scott Lynchin luomasta maailmasta ja kirjan kieli oli mukavan maalailevaa. Mukaan mahtui myös jokunen karkeus joiden kuvioon sopimisesta en edelleenkään ole ihan varma: kiroukset kyllä tavallaan sopivat alamaailmaan mutta toisaalta ne hiukan töksähtävät tekstissä. Kuvailua tekstistä tosin tekstistä löytyy ehkä liiankin paljon, joskus pitäisi viedä sitä juontakin eteenpäin.

Valitettavasti en kuitenkaan lukiessani saanut otetta Locke Lamoran valheista, kirjan henkilöt jäivät minun kokemuksessani kovin paperisiksi ja huomasin etten loppua kohden edes jaksanut välittää siitä mitä heille tapahtui. Tämä ehkä korostui erikoisen paljon siksi että kuuntelin samaa aikaa äänikirjaa joka todella kolahti ja jonka henkilöihin jäin kiinni, joten valitan Locke Lamora, sinä hävisit tämän vertailun. Väärä hetki, väärä lukija.
"Locke, vaikeudet ovat sattumanvaraisia. Koskaan ei voi tietää, mikä ominaisuus sinussa tai kumppanissasi on se, millä pääsette vaikeuksista yli."
WSOY, 2007
Sivuja: 541
Alkuteos: The Lies of Locke Lamora
Suomentanut Tero Valkonen

perjantai 14. marraskuuta 2014

Last Day In Vietnam / Will Eisner

Will Eisnerin nimi on minulle tuttu mutten ole aikaisemmin tutustunut tämän sarjakuvalegendan kirjoihin. Onneksi kirjastossani on kuitenkin oivallinen kokoelma josta löytää aina uutta mielenkiintoista luettavaa. Löin oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla - nappasin pisteen Ihminen sodassa -kisasta ja päivitin yleissivistystäni Eisnerin suhteen.

Last Day in Vietnam on Eisnerin viimeisiä töitä ja se perustuu miehen omiin kokemuksiin reportterina Vietnamin sodan aikana. Kirja koostuu useista lyhyehköistä tarinoista joiden keskiössä on arki sotatanteereella. On palveluksen viimeisen päivän pelkoja, taistelujen arkipäiväistymistä ja hulluja riskinottoja.

Kirjan kansi ei mielestäni ole niitä onnistuneimpia, se ei nouse herkissä väreissään esille aivan niin tehokkaasti kuin ansaitsisi eikä ehkä kyllin selvästi avaa sitä kuinka vaikuttavia asioita kansien välistä löytyy - olin jo myyty kirjan sivulla kolme vaikka aluksi olinkin epäillyt niin aihetta, piirrostyyliä kuin kirjan mustavalkoista väritystäkin. Niin se mieli muuttuu!

Kirjan vaikuttavin kertomus on ehdottomasti nimitarina, Last in Day in Vietnam, joka keskittyy sotamieheen, joka saa viimeiseksi tehtäväkseen kuljettaa siviilireportteria varuskunnassa. Mieli on korkealla ja ajatus kotiinpaluusta ja perheen näkemisestä kangastelevat jo miehen ajatuksissa. Tarina on taidokkaasti rakennettu ja kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää hienoja oivalluksia ja suuria tunteita. Olen vaikuttunut ja taidan lisätä Eisnerin muita sarjakuvia lukulistalleni heti!

Dark Horse Comics, 2000
Sivuja: 79


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Varjojen huone (Victoria Bergman #3) / Erik Axl Sund

Minulla on ristiriitaisia tunteita Victora Bergman -sarjan suhteen. Vaikka aluksi emmin sarjaan tutustumista, mutta Varistyttö koukutti. Fiilikseni hiukan laskivat Unissakulkijan kohdalla ja mietin oliko vika lukijassa vai kärsikö kirja mahdollisesti ns. trilogian kakkososan ongelmasta, sillä siinä missä Varistytössä oli enemmän napakkuutta, oli Unissakulkija sirpaleisempi ja kokonaisuutena sekavampi. Mutta entäs Varjojen huone, hitti vai huti?

Trilogian viimeisen osan juonesta on aina vaikea kertoa mitään spoilaamatta uteliaita. Sanottakoon vain että Jeannette Kihlberg metsästää edelleen murhaajia ja tapaus muuttuu hetki hetkeltä häijymmäksi. Raakutta, pahaa ja särkyneitä mieliä - niistä on Varjojen huone tehty.

Minun kohdallani Erik Axl Sund ei räjäyttänyt pankkia, sillä Varjojen huone ei oikein enää jaksanut koukuttaa. Ihan kelpo dekkari se toki on, mutta se jokin minun lukukokemuksestani puuttui. Päällimmäinen tunne lukiessani oli, että kirjassa on kaikkea liikaa. On murhia, pedofiliaa, persoonallisuushäiriöitä, uskonlahko, sotatraumoja - vaikka mitä! Ehkä tästä syystä Varistyttö onkin suosikkini trilogiasta, se on kirjoista pelkistetyin ja siksi selkein ja sen juoni olisi mielestäni riittänyt kantamaan koko sarjan läpi ilman ylimääräisiä kikkailuja. Makuja on monia, minä pidän selkeyden ja yksinkertaisuuden voimasta

Kirjojen aihepiiri on rankka mutta pysyttelee sellaisissa rajoissa, että normaali trillereiden lukija selvinnee kyllä haasteesta, esimerkiksi omalla kohdallani Marko Leinon Saasta teki järkytti huomattavasti enemmän Varistytön ollessa dekkarimaisempi. Kirjojen kannet ovat myös herättäneet keskustelua, ja aiheestakin sillä kannen kuvitus onnistuu oivallisesti välittämään viestin järkyttävällä tavalla vääristyneestä idyllistä. Toimiva ja kirjasarjalle sopiva ratkaisu vaikka erityisesti Varistytön kansi minusta tekikin pahaa. Kirjojen kansista on keskusteltu enemmän Kirjavalaassa ja Kirsin kirjanurkassa.

Erik Axl Sund -nimeä käyttävältä kirjailijaparilta on ilmestymässä helmikuussa 2015 uusi kirja, Lasiruumiit, jossa seikkailee Victoria Bergman -sarjasta tuttu Jens Hurtig. Kyseessä on uuden trilogian ensimmäinen osa, kirjan julkaisee Otava.
"Mutta kosto on kuin kakku. Sitä ei voi sekä syödä että säilyttää. Kun kosto on pantu toimeen, on jatkettava elämää tietoisena siitä karusta tosiseikasta, että nyt on annettava uusi merkitys muuten merkityksettömälle elämälle."
Otava, 2014
Sivuja: 364
Alkuteos: Pythias anvisningar
Suomentanut Kari Koski

maanantai 10. marraskuuta 2014

Firman mies (Raksa #3) / Tuomas Vimma

Olen odottanut Raksa-sarjan viimeistä osaa hartaasti. Muutaman päivän odottelin sopivaa fiilistä, viretilaa jossa varmasti ymmärtäisin Tuomas Vimman nokkeluuksien päälle. Olen huomannut suhtautuvani kirjasarjojen viimeisiin osiin sentimentaalisesti, on samanaikaisesti ihanaa ja haikeaa päästä vielä kerran tuttujen henkilöiden seuraan, toivoen että kirjailija on luonut heille ihan oikeanlaisen lopun.

Hyperboreassa ollaan varsin ajankohtaisissa tunnelmissa sillä rautainen Danika päättää aloittaa yt-neuvottelut firman tuloksen parantamiseksi. Viis siitä, että tulosta tulee mukavasti ja pääkonttorikin on juuri remontoitu varsin hulppeasti.

Eräs hieno piirre Vimman Raksa-trilogiassa on se, että jokainen sarjan kirjoista on paitsi itsenäinen teos, myös teemoiltaan hiukan erilainen. Siinä missä Raksa kurkisti remonttibisneksen perustuksiin ja Ruutukymppi television sisustusohjelmien lavasteisiin, keskittyy Firman mies enemmänkin yritysmaailman talouspuoleen: yt-neuvotteluihin ja yritysostoihin. Taas ollaan ajan hermolla ja aiheissa, joista varmasti löytää kirjoitettavaa.

Teksti on tuttuun ronskia ja värikästä, tosin Firman miehessä on ehkä hiukan aiempaa vähemmän Vimman verbaaliakrobaatiaa, josta kovasti pidän. Kirjailija saa teemoista mukavasti velmuilua irti, en epäile hetkeäkään etteikö tästäkin kirjasta joku mieltään pahoittaisi. On silti hyvä muistaa että tulkinta on lukijan, kirjailija vain kertoo tarinan.

Itse peukutan hulvattoman tekstin ohella sitä, että kirjaan on kirjoitettu vahva, lähes psykopaattia muistuttava naisrooli. Danika on kaikessa on äärimmilleen viety, silti vielä uskottava, kaikessa kieroudessaan ja rehvakkuudessaan aivan mahtava mimmi, joskin olen iloinen että oma pomoni on vähän pehmeämpää sorttia.
"Kyllä mulla on kaikki rahat tässä hevosessa kiinni. Duunarit ei ole panneet tähän mitään muuta kiinni kuin omaa aikaansa, joka ei tietenkään ole mulle minkään arvoista. Jos firma kannuttaa, ne voi hakea puuttuvat liksansa palkkaturvasta. Multa taas menee kaikki. Eli suomeksi sanotuna, niiden riski on nolla. Mä olen all in."
Gummerus, 2014
Sivuja: 244
Saatu arvostelukappaleena

lauantai 8. marraskuuta 2014

Ursula palaa kotiin, Ursula yksityishoitajana, Ursula suurkaupungissa / Helen Wells

Jokin outo vetovoima näissä vanhoissa Ursula-kirjoissa on, sillä päädyin lainaamaan kirjoja lisääkin. Ehkä kyseessä on nostalgia, lapsuuden muistot yhdistettynä kirjojen viattomuuteen ja reippauteen (kyynisyyttä et näistä kirjoista löydä!) mutta oikeastaan nautin tästä kokemuksesta. Ursulan seikkailuissa on nimittäin pilkettä silmäkulmassa, tyttöenergiaa ja vähän jännitystäkin. Tällä kertaa Ursula mm. hoitaa sotaveteraaneja, toimii yksityishoitajana ja ryhtyy kiertäväksi sairaanhoitajaksi New Yorkissa. Ja tietysti kieltäytyy muutamasta kosinnasta ja ratkaisee mysteereitä.

Romanssit ovatkin mielenkiintoisia näissä kirjoissa, kauniina ja reippaana nuorena naisena kun Ursulalla luonnollisestikin on ihailijoita ja kihlasormuksiakin tarjotaan. Nainen kuitenkin näyttää kieltäytyvän kosinnoista kerran jos toisensakin - milloin syynä on työ, milloin nuoruus tai se, ettei sulho tunnu siltä oikealta. Mielenkiintoista ja ihan piristävääkin huomata että 1940-luvun naiskuvaa edustavalla Ursulalla on mielessään jotain muutakin häät ja kotileikit - tämä tyttö pistääkin uran etusijalle!

Ursula palaa kotiin (Ursula #6)

Ursula palaa kotiin tuo armeijassa karaistuneen hoiturin kotiin ja tietysti muutaman mutkan kautta. Kauaa ei Ursula laakereillaan lepäile sillä vuorossa on komennus veteraanisairaalaan. Kirjassa suuressa roolissa ovat sodasta toipuvien miesten kohtalot ja ehkä siksi kirja on sävyiltään hieman tummempi vaikka mukana luonnollisestikin on myös aikaisemmista kirjoista tuttu jännitysmomentti. Viihdyin tämänkin kirjan parissa mukavasti ja nostan hattua Wellsille vaikean aiheen valinnasta - sotaveteraanit eivät liene helpoin aihe pirteään tyttökirjaan.
"Tässä ei riitä se, että on reipas ja että puku on juuri silitetty. Ei riitä se, että laskee viileän kätensä kuumeiselle otsalle, Ursula sanoi itsekseen. - On kysymys poikien olemassaolosta."
Tammi, 1959
Sivuja: 153
Alkuteos: Cherry Ames, Veteran's Nurse
Suomentanut Esa Brink

Ursula yksityishoitajana (Ursula #7)

Kirjassa Ursula yksityishoitaja monessa mukana ollut reipas hoitajatar on palannut kotikaupunkiinsa ja kaipaa epätoivoisesti tekemistä ja sitähän tietysti löytyy tohtori Joen, perheystävän kautta. Ursulasta nimittäin tulee yksityishoitaja ensin monilapsiseen maanviljelijäperheeseen ja sitten menestyvälle pianistille, joka tulevaisuudessa näkyy tummia varjoja. Tälläkin kertaa kirjassa oli omat jännittävät hetkensä, mutta kokonaisuus jäi ehkä vauhdikkaampien tarinoiden varjoon.
"Ursula ajatteli pettyneenä, että hän ei voinut odottaa mieheltä paljonkaan apua. Oli niin miesten tapaista nimittää "hääräämiseksi" sitä että piti huolta koko talosta, hoiti sairasta ja piti silmällä lapsia. Ursula ravisti päätään niin että kiharat liehuivat, ja purskahi sitten nauruun. Yksityishoitajana oleminen merkitsi sitä, että oli samalla kertaa oltava sekä kasvattiäiti, taloudenhoitaja että keittäjä."
Tammi, 1965
Sivuja: 144
Alkuteos: Cherry Ames, Private Duty Nurse
Suomennos Lea Karvonen

Ursula suurkaupungissa (Ursula #8)

Ursula suurkaupungissa osoittautui kirjaksi joka minulle on jäänyt voimakkaimmin mieleen ja oli ihanaa löytää uudelleen vanha ystävä. Tästä kirjasta minulle oli jäänyt mieleen erityisesti eräs Ursulan potilaista, Mary Gregory ja hänen taustansa jännittävät vaiheet, muistan elävästi kuinka henkeä pidätellen tätä kirjaa luinkaan! Sen sijaan mieleeni ei ollut jäänyt sitä että tässä kirjassahan Ursula seikkailee New Yorkissa - ilmeisesti matkakuumekärpänen ei ollut puraissut pikku-Norkkua vielä tässä vaiheessa.

Kirjan etusivulta löytyi myös mielenkiintoinen kirjoitus: "Ostin itse 30.12.1959 Sokokselta". Mukavaa ajatella että kirjan on joku pieni tyttönen ostanut ehkä joululahjarahallaan vuosikymmeniä sitten...
"He olivat vapaudenjumalattaren otsassa. Otsarivan säteiden välissä oli ikkunoita. Tytöt näkivät koko New Yorkin sataman, kuuluisan pilvenpiirtäjänäkymän ja Atlantin, jota jatkui aina Vanhaan maailmaan asti. Ursula kurottui ulos ikkunasta ja vaivalloisesti niskaansa vääntäen onnistui katsomaan ylöspäin. Korkealla hänen yläpuolellaan kohosi patsaan valtava, vapaudensoihtua pitelevä käsi. Ursulan niska oli kipeä monta tuntia jälkeenkin päin, mutta hän ei koskaan unohtaisi miltä hänestä oli tuona hetkenä tuntunut."

Tammi, 1959
Sivuja:  170
Alkuteos; Cherry Ames - Visiting Nurse
Suomentanut Heidi Järvenpää

perjantai 7. marraskuuta 2014

Taivas + helvetti / Terho Puustinen, Mika Mäkeläinen

Luen liike-elämään liittyvää kirjallisuutta mielelläni ja siksi myös suomalaisista yrittäjätarinoista koostuva Taivas + Helvetti tupsahti lukulistalleni. Jo pelkän kannen perusteella sisältö alkoi kiinnostaa: mukaan on mahtunut 18 tarinaa onnistumisista ja kolme hiukan epäonnekkaampaa tarinaa. Optimisti minussa peukuttaa positiivisten ja negatiivisten tarinoiden suhdetta: olemmehan varmasti kaikki kuulleet samat väitteet siitä kuinka vaikeaa yrittäminen on joten hyvä että esiin nostetaan myös onnistumisia.

Kirjan tarinat on kasattu mukavan monipuolisesti: mukaan mahtuu niin isoja nimiä kuin nuoria ja pieniä yrityksiäkin, yrittäjiäkin on mukana ihan kaikenlaisia. Yksi teoksen tunnetuimpia nimiä on varmasti Rovion Niklas Hed jonka kohdalla kyllä vähän kurtistin kulmiani. Tavallinen pikkuyrittäjä tuskin saa sukulaiselta aloituspääomaksi miljoonaa euroa mutta toisaalta, kirjassa ei toki pyrittykään maalaamaan kuvaa keskivertoyrittäjästä ja tavallisempiakin tarinoita onneksi löytyy kansien välistä.

Kirjan tarinat ovat lyhyehköjä ja niissä kuvataan yrittäjän taustaa sekä itse yrityksen perustamista ja toimintaa. Monella esiin nousee samantyyppisiä teemoja: oman jutun toteuttaminen ja vapaus on tärkeää, innostavaa ja hienoa, toisessa vaakakupissa on yrittäjän elämän vaativuus. Jokainen avioliitto ei kestä pitkiä työpäiviä ja synkimillään ns. hiljaisten kuukausien epävarmuus on raastavaa ja terveyttä verottavaa. Asenne kuitenkin tässä ratkaisee, mokia tehdään mutta tärkeintä on oppia niistä ja jatkaa elämää eteenpäin.

Lukukokonaisuutena kirja oli ihan mukavaa luettavaa vaikkei juuri tarjonnutkaan minulle uusia elämyksiä, olen seurannut vierestä yrittäjän elämää ja siksi monet kirjan teemoista olivatkin tuttuja juttuja. Pidän kuitenkin kirjan positiivisesta ja silti realistisesta hengestä joka ehkä innostaa alalle uusiakin yrittäjiä.

One on One Publishing, 2014
Sivuja: 339