torstai 28. kesäkuuta 2012

Sovitus / Ian McEwan

Sovitus oli minulle hankala kirja. Tartuin siihen innokkaasti, sillä se vaikutti juuri oikealta. Englanti, traaginen rakkaustarina, sota... Kirjaa on laajalti luettu blogistaniassa ja siitä on myös pidetty. Mutta minä en oikein päässyt kirjan kanssa samaan rytmiin, olin liian väsynyt, flunssainen - mitä milloinkin. Juhannuksena taas mielenkiinnostani kilpaili eräs toinen tiiliskivi... Sain lopulta pätkälukemiseni päätökseen, mutta harmikseni en löytänyt Sovituksesta sitä hienoa kokemusta, joista moni muu puhuu.

Kirja alkaa vuodesta 1935, Tallisin perheen maaseutukartanosta. Taloon on kokoontunut joukko väkeä, sukulaisia ja tuttavia. Salassa, tai melkeinpä vahingossa, perheen tytär Cecilia ja palvelijatteren poika, lääkäriksi opiskeleva, Robbie, ovat rakastuneet. Cecilian nuorempi sisar, 13-vuotias Briony, raapustelee tarinoita ja näytelmiä ja osuu todistajaksi Cecilian ja Robbien intohimolle. Kesäisen yön aikana tapahtuu ikäviä ja Briony lausuu valheen jolla on kohtalokkaat seuraukset...

Kirjan ensimmäinen osa muistutti minua Kate Mortonin Distant Hours -kirjasta, sillä samaan tapaan myös McEwanin teksti viipyi muutaman sadan sivun ajan yhden kohtalokkaan päivän tapahtumissa. Pidin kartanon tunnelmasta ja tapahtumista, mutta jossain vaiheessa aloin toivoa tapahtumien liikkuvan eteenpäin vähän joutuisammin. Kirjan toinen osa hyppääkin suoraan toimintaan - aikaa on kulunut ja seuraamme nyt Robbien elämää Ranskan sotatantereella. Kuvaukset olivat hyvin kirjoitettuja ja aidon oloisia, mutta ensimmäisen luvun piiiitkän johdattelun jälkeen olisin halunnut kuulla enemmän siitä, mitä valheen jälkeen tapahtui. Tätä toki sivutaan hienosti toisessa osassa eri yhteyksissä - minä olen kaiketi vain niin kärsimätön lukija että haluan kaiken heti ja nyt.

Pidin kirjan kielestä ja brittiläiseen kartanoelämään on aina mukava kurkistaa. McEwan on myös kehittänyt sinänsä mielenkiintoisen henkilögallerian, joista tosin oli  melko vaikea pitää. Cecilia jäi minulla kaukaiseksi ja joistain syystä muistan hänestä parhaiten ne kuvaukset joissa hänen kasvojaan mainittiin lievästi hevosmaisiksi (mutta silti viehättäviksi). Briony oli minulle Sovituksen mielenkiintoisin henkilö, pikkuvanhana ja ärsyttävänä kirjoittajanalkuna hän muistutti pikku-Norkkua, joka niin ikään kirjoitti lukuisia laadukkaita näytelmiä, joita esitettiin sukulaisille ystävien voimin pyykkitilassa...
"Tarinassa ei ollut pakko olla opetusta. Piti vain esitellä kolme eri ihmistä - kaikki yhtä eläviä kuin hän itse - jotka kaikki yrittivät käsittää, että muut olivat yhtä lailla eläviä. Eivät ihmisten surut ja murheet johtuneet vain pahuudesta ja kavaluudesta, vaan hämmennyksestä ja väärinkäsityksistä - ja ennen kaikkea kyvyttömyydestä käsittää sitä yksinkertaista tosiasiaa, että muut ihmiset olivat yhtä todellisia. Vain kertomuksen keinoin oli mahdollista tunkeua näiden erilaisten ihmisten ajatuksiin ja osoittaa, että he olivat samanarvoisia keskenään. Mitään sen kummallisempaa opetusta ei tarinassa tarvinnut olla."
Otava, 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2002)
Sivuja: 541
Alkuteos: Atonement
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Inahdus, Naakku ja kirjat, La petite lectrice, Morren maailma, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi

13 kommenttia:

  1. Minulla on tämän lukemisesta jo kauan aikaa. Näin elokuvan ensin ja se jäi voimakkaasti mieleen ja vaikutti varmaan myös lukukokemukseen, sillä minustakin kirjan alku (muistaakseni) oli aika piiiiitkä. Pitäisikin lukea tämä uudestaan, niin saisi tuoreemman mielikuvan. Kirjasta siis kuitenkin pidin. (Ja leffa on täyttä timanttia!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla varmaan vaikuttu se, että luin kirjaa pätkissä, vähän huonossa viretilassa ja sitten vielä rinnakkain vauhdikkaampien teosten kanssa. Huono tuuri McEwanilla! Leffa kyllä kiinnostaisi...

      Poista
  2. Tämä kirja on minun mielestäni ihan jo klassikko! Kirjasta tehty filmi myös onneksi palvoo kirjan henkeä. Kartanokuvaukset ovat upeat ja Briony on niin ärsyttävän typerä, kun ei osaa yhtään ajatella valheensa seurauksia, jotka ovat ainakin kahdelle kohtalokkaat. Voi olla mielikuvitusrikas ja kirjoitella kaiket vapaat, mutta mustista mustin valhe ja vain mustasukkaisuudesta. Onneksi Cecilia ei ikinä anna anteeksi ns. sisarelleen.

    Leffassa Keira Knightley ja James McEwoy tekevät upeat roolit Ceciliana ja Robbiena.


    Norkku, kokeileppa McEanilta Vieraan turva, Rannalla ja/tai Launantai. Hän ansaitsee sinulta revanssin;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kokeilla McEwania uudestaan, paremmalla hetkellä...

      Poista
  3. Kohtalotoveri! Tämä oli vain niin umpitylsä ja venytetty. Ei siinä muuta. Tarina itsessäänhän oli jännä ja kiinnostava.
    Elokuva on vieläkin katsomatta ja uskoisin sen toimivan ainakin itselleni paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, siis ainakin yksi kohtalotoveri! Uskon että elokuvana tämä ehkä olisi nopeatempoisempi ja ehkä siksi minulle toimivampi.

      Poista
  4. Minusta kirja oli tappavan tylsä ainakin puoliväliin asti, jonka jälkeen se lähti rullaamaan. Mutta minä luin tätä varmaan kaksi kukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin meni tämän kanssa aika pitkään, varsinkin sen alkuosan... Loppu oli kyllä nopeatempoisempi, mutta sitten en enää jaksanut innostua.

      Poista
  5. Elokuva on hyvin uskollinen kirjalle, eli ei sekään varsinaisesti vauhdikas ole. Minulla kun vielä on sellainen vamma, että pitkästyn lähes poikkeuksetta sotakuvauksiin, ja varsinkin elokuvaa katsoessa olin menehtyä tylsyyteen rintamajakson aikana.

    Minä oikeastaan pidin eniten siitä hitaasta alkuosasta, mutta en noin yleisesti ottaen ole kovin suuri McEwan-fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Hitaille elokuville on kyllä joskus aikansa ja paikkansa, mutta täytyy muistaa tuo hitaus.

      Poista
  6. Sovitus on ehdottomasti yksi lempielokuvistani (taidan olla vähän Keira Knightley-fani, niin monessa lempparileffassani hän näyttelee - Sovitus, Ylpeys ja ennakkoluulo, Love Actually). Kirjaa olen taannoin aloitellut, mutta se ei vetänyt minua samalla tavalla imuunsa kuin upea elokuva. Luin verkkaisesti kirjan ensimmäisen (verkkaisen!) puoliskon, ja sieltä kohtaa kirjanmerkki taitaa edelleen löytyä, kirja on ollut jo kauan kesken. Aion kyllä lukea sen loppuun jonakin päivänä, mutta ymmärrän täysin, miksei Sovitus hurmannut sinua täysin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keira on kyllä ihana! Mitkä kasvot...

      Verkkaisuus selvästi jakaa mielipiteitä, moni on ihastunut ja moni uupunut sille tielleen. :D

      Poista
  7. Minähän näin leffan ennen kuin luin tämän. Ilman leffaa olisin saattanut jättää kesken, sillä se alku oli siinä niin nihkeä jotenkin. Mutta puolivälin jälkeen olin jo uponnut niin siihen maailmaan, että loppu menikin vauhdilla :)

    VastaaPoista