Hiljaisuuden hinta / Mari Jungstedt

Mari Jungstedtin uutuusdekkari, Hiljaisuuden hinta, osoittautui oivalliseksi kesälukemiseksi. Kirja nimittäin sijoittuu juuri samaan vuodenaikaan, kaunis kesä on koittanut Ruotsissa ja lomat ovat alkamassa. Ilmassa on odotusta ihanasta kesästä kun kolme ystäväpariskuntaa suuntaavat Bergman-viikoille lomailemaan. Luvassa on A-luokan lomamatka, ei lapsia, vain kauniita merellisiä maisemia, viinilasillisia, hyvää ruokaa ja seuraa. Hauskanpito kuitenkin keskeytyy pian kun yksi ryhmän jäsenistä, tunnettu elokuvaohjaaja löytyy kuolleena...Tapahtumat pyörivät pitkälti Terra Novaksi kutsutun hienon asuinalueen ympärillä, joka on kuin Visbyn versio Wisteria Lanesta. Ja kuten Täydellisissä naisissa, ei Terra Novallakaan ole kaikki ihan sitä miltä näyttää.

Kirja on nopealukuinen ja sen kappaleet ovat melkoisen lyhyitä, useimmiten korkeintaan viisi sivua pitkiä. Kertojat vaihtelevat, vuoroin äänessä ovat kaverusporukan jäsenet, vanhat tutut Anders Knutas, Karin Jacobsson ja Johan Berg - sekä itse murhaaja. Ratkaisu mielestäni toimii tässä hyvin, lukija saa itse poimia johtolankoja poliisin tehdessä työtään ja lyhyet luvut luovat omanlaistaan tempoa kirjaan.

Rikostarinana Hiljaisuuden hinta ei ollut huikea teos, jossa sivuja olisi ollut suorastaan pakko kääntää (kuten Läckbergin upeassa Merenneidossa, huokaus) mutta kokonaisuus on silti ihan mukava. Juoni on ehkä hitusen verran liikaa ennalta-arvattava ja löysin mielestäni yhden epäuskottavankin kohdan mutta siltikin rannalla tai laiturin nokassa luettavaksi kesäkirjaksi tämä on oikein sopiva. Itse pidin erityisesti siitä, että Hiljaisuuden hinnassa palattiin erääseen edellisen kirjan paljastukseen sekä kirjan kesäisistä tunnelmista joihin oli helppo samaistua.

Ingmar Bergmanin elokuvien ystäville kirja saattaa myös tarjota mielenkiintoisia näkymiä, eräänä tapahtumapaikoista on nimittäin Bergmanin kotipaikka, Färön saari. Minulle hauska yllätys oli myös Jörn  Donnerin esiintyminen kirjassa. 

"Tummiin vaatteisiin pukeutunut hahmo etsi jotain, tunnusteli puupenkkejä, vanhaa karkeapintaista kivipöytää ja ympäröivää maanpintaa. Laskeutui polvilleen, hapuili käsillään maata, mutta ei tuntunut löytävän kadottamaansa. Jatkoi sen jälkeen alas merelle, kamppaili tuulta vastaan, joka repi ja riuhtoi puunlatvoja, aallot pieksivät kivistä rantaa. Hahmo meni läpi rikkinäisestä aidasta ja alas vedenrajaan ylösalaisin käännetylle ruuhelle, joka keikkui tuulessa hälyttävästi edestakaisin.
Hahmo aloitti raskaan ponnistelun, joka kesti pitkän tovin.
Meri tyrskysi ulvovassa tuulessa yhä enemmän.
Toinen ruuhi, jota ei voinut nähdä saaresta käsin, loittoni yhä kauemmas Färöltä."

Otava, 2012
Sivuja: 380
Alkuteos: Den dubbla tystnaden