keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Uskon asia / Donna Leon

Nuhaisen nenä kaveriksi käy loistavasti ihana, ihana komisario Brunetti ja siinä sivussa tietysti ihana Italia. Kesäkirjaksikin tämä taipuu loistavasti, sillä kirjassa Venetsia on helleaallon kourissa. Ihmiset yrittävät suojautua varjoihin, pukukoodista luovutaan ja kuumuus tuo ihmisistä uusia puolia esiin... Komisario Brunetti on lähdössä kesälomalleen, mutta viime päivinä häntä pyydetään tutkimaan tapausta, jossa oikeuden tuomari näyttää viivyttäneen jutun käsittelyä toisen osapuolen hyväksi. Ja Vianellon vanha täti taas näyttää hurahtaneen varsin hintaviin horoskooppeihin..

Nautin oikein hirmuisesti Donna Leonin Brunetti-sarjan leppoisista dekkareista. Vaikka Brunetti tutkiikin joskus varsin murheellisiakin rikoksia, on kirjoissa silti jotakin samanlaista kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotsew-sarjassa. Donna Leon nostaa usein kirjoissaan esiin yhteiskunnan epäkohtia mielenkiintoisella tavalla ja tällä kertaa osansa saa (jälleen kerran!) korruptio ja Euroopan talouskriisiäkin sivutaan.

Puhtaasti rikostarinan näkökulmasta tarinat ovat usein melko yksinkertaisia ja arkisia, sellaisia jotka voisivat tapahtua ehkä ihan oikeastikin. Raakuutta ei kuitenkaan ole, mikä tekee kirjoista turvallisen luettavan herkemmillekin. Mutta se, mikä tekee tästä sarjasta niin ihanan, ovat Donna Leonin henkilöhahmot. Guido Brunetti on kerrassaan mainio mies, omistautunut aviomies ja perheenisä, sekä nokkela ja hyvän psykologisen silmän omaava poliisi. Hänen ja pomonsa Pattan kohtaamiset ovat naurattaneen allekirjoittanutta monesti. Työpaikan henkilöistä maininnan ansaitsee ehdottomasti signorina Elettra, tuo kaikkien nörttinaisten sankaritar, joka hankkii tarvittaessa käsiinsä lähes minkä tiedon tahansa - tietysti moitteettoman tyylikkäästi puettuna.

Kaikkein eniten iloitsen kuitenkin siitä, että Donna Leonin kirjoissa on kerrankin kunnolla kuvattu lukutoukka! Brunettin vaimo, kirjallisuuden professori Paola, nimittäin on kaikkea muuta kuin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä seinäruusu, jollaisiksi lukemista rakastavia usein kuvataan...
"Oman mielipiteen puolustamisessa hänen tukenaan oli ollut Paola, joka ei piitannut minne mentäisiin: hän oli tarkka vain siitä mitä kirjoja ottaisi mukaan ja olisiko paikka tarpeeksi rauhallinen niin että hän voisi maata varjossa lukemassa.
Toisten miesten vaimot kerjäsivät päästä ulos tanssimaan, matkustamaan pitkin maailmaa, valvomaan myöhään ja tekemään kaikenlaista hullua. Brunetti oli onnistunut naimaan naisen, joka halusi sänkyyn iltakymmeneltä Henry Jamesin kanssa. Tai, kun hurja intohimo, jota häntä nolotti paljastaa edes miehelleen, oikein pakotti, Henry Jamesin ja tämän veljen kanssa."
Otava, 2012
Sivuja: 283
Alkuteos: A Question of Belief
Ikkunat auki Eurooppaan: Italia

2 kommenttia:

  1. Hih, joku asiayhteydestä vähemmän tietävä voisi pitää Brunettin rouvaa hieman erikoisena ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Niinhän sitä sanotaan että lukutoukka ei koskaan mene sänkyyn yksin ;-)

      Poista