Taivaan pilarit / Ken Follett

Pidin Näkijän tyttären keskiaikaisesta tunnelmasta niin paljon, että halusin jatkaa aikakaudessa seikkailua. Pomppasin siis Suomesta Englantiin ja aloitin Ken Follettin Taivaan pilarit. Kirja oli minulle jo entuudestaan tuttu lukukokemus, muistan lukeneeni tämän hämyisinä lukioaikoina ja rakastaneeni tämän tiiliskiven jokaista sivua. Kun kirjaan perustuva minisarja alkoi YLE1:llä, teki mieli palata kirjankin pariin. Sarja itsessään oli kohtuullisen toimiva kokonaisuus, joka kiinnosti herra Norkkuakin. Mutta siitäkin huolimatta, kyllä kirja vain on aina parempi. Ymmärrettävää sinänsä, onhan kirja täynnä yksityiskohtia jotka lukija on omalla mielikuvituksellaan kuvttanut - harva tv-tuotanto kykenee kilpailemaan moisen kanssa.

Kirja pääosassa on oikeastaan paikka, Kingsbridgen luostari katedraaleineen. Aika on myrskyisä, kuningas Tapani ja keisarinna Maud taistelevat verisesti Englannin kruunusta ja kansa kärsii kirkon ja valtion puristuksessa, lordien mielivallan alaisuudessa. Tarinan keskiössä ovat priori Phillip, Tom Rakentaja ja Aliena, Shiringin jaarlin tytär. Sekä Tom että Phillip ovat miehiä, joilla on unelma. Phillip haluaa rakentaa parempaa maailmaa jumalan kunniaksi, Tom taas haaveilee katedraalista, kauniista ja sielukkaasta rakennuksesta. Phillip saa mahdollisuutensa poliittisen pelin ansiosta ja Tomin onneksi koituu epäonninen tulipalo. Aliena taas on tarinan todellinen selviytyjä, ylhäinen neito, joka joutuu William Hamleighin raakalaismaisuuden uhriksi.

Follett pyörittää tarinaansa hyvin, minulle ei ehtinyt tulla tylsää edes kaiken rakentamisen keskellä. Tosin täällähän kyllä nautitaan kaikenlaisten keskiaikaisten linnoitusten koluamisesta muutenkin, joten voi olla että ihan täysin puolueeton en arviossani ole. Pidän henkilökategorian monipuolisuudesta, samassa kirjassa seurataan niin herraskaista kuin tavallisen kansankin elämää. Parasta kirjassa minun mielestäni olikin tavallisten keskiaikaisten ihmisten arjen kuvaus, aiheestahan saa lukea varsin harvoin, sillä useimmat kirjat keskittyvät ylimystön elämään. Kaikenlaiset pienet säännöt ja tiedonmuruset värittivät tarinaa mukavasti ja kutittelivat uteliaisuutta, esimerkiksi kirkon mahti ihmiseen tulee kirjassa selvästi esiin. Korruptio, maanviljelijöiden tuska huonojen satojen aikaan, villakauppa ja markkinat...

Pidin kovasti lukemastani, mutta kirja on toki melkoinen mötikkä ja siksi mietin oliko jokainen käänne sittenkään ihan täysin tarpeellinen, varsinkin kun juoni tuntui toistavan itseään tietyllä tavalla. Aina kun päähenkilöiden elämä alkoi tasaantua mukavasti, ilmaantui William Hamleighin muotoinen myrskypilvi horisonttiin...

Oma lukunsa onkin sitten tuo telkussa pyörivä sarja, joka sai minut suorastaan puhisemaan tällä viikolla. Ymmärrän kyllä että tuhat-sivuista möhkälettä ei noin vain soviteta televisiota varten eikä kaikkia tv-katsojia ehkä kiehdo Alienan villakauppojen synty. Mutta ainakin sarjan neljännessä osassa oli jo sen verran kirjasta poikkeavaa aineistoa että allekirjoittanutta alkoi harmittaa. Tässä vaiheessa alkaa pahasti näyttää siltä, että kirjan pääparille on tehty ihan uudenlainen tarina ja pari muutakin henkilöä tallaa jo tuntemattomia polkuja. Hmph. (Katson toki sarjan kaksi viimeistäkin jaksoa, mutta pidätän itselleni oikeuden mussuttamiseen.)

"-Sinä haluat rakentaa tämän katedraalin itse, eikö niin?
Tom epäröi. Oli viisainta olla vilpitön Phillipin kanssa; priori ei kärsinyt kiertelemistä. - Niin haluan, isä. Haluan että nimität minut rakennusmestariksi, hän sanoi niin tyynesti kuin kykeni.
- Miksi?
Tom ei ollut odottanut tuota kysymystä. Syitä oli niin paljon. Koska olen nähnyt työn tehtävän huonosti ja tiedän että minä osaisin tehdä sen hyvin, hän ajatteli. Koska käsityöläismestarille ei mikään ole tyydyttävämpää kuin käyttää ammattitaitoaan, paitsi ehkä rakastella kaunista naista. Koska jokin tällainen antaa tarkoituksen miehen elämälle. Minkä vastauksen Phillip halusi? Luultavasti priori haluaisi hänen sanovan jotain hurskasta. Huimapäisesti hän päätti sanoa totuuden. - Koska siitä tulee kaunis, hän sanoi."

WSOY, 1989
Sivuja: 1008
Alkuteos: The pillars of the earth
Kirjasta lisää: Ken Follett,  Luettuja maailmoja, Vinttikamarissa