Kirja alkaa vuodesta 1935, Tallisin perheen maaseutukartanosta. Taloon on kokoontunut joukko väkeä, sukulaisia ja tuttavia. Salassa, tai melkeinpä vahingossa, perheen tytär Cecilia ja palvelijatteren poika, lääkäriksi opiskeleva, Robbie, ovat rakastuneet. Cecilian nuorempi sisar, 13-vuotias Briony, raapustelee tarinoita ja näytelmiä ja osuu todistajaksi Cecilian ja Robbien intohimolle. Kesäisen yön aikana tapahtuu ikäviä ja Briony lausuu valheen jolla on kohtalokkaat seuraukset...
Kirjan ensimmäinen osa muistutti minua Kate Mortonin Distant Hours -kirjasta, sillä samaan tapaan myös McEwanin teksti viipyi muutaman sadan sivun ajan yhden kohtalokkaan päivän tapahtumissa. Pidin kartanon tunnelmasta ja tapahtumista, mutta jossain vaiheessa aloin toivoa tapahtumien liikkuvan eteenpäin vähän joutuisammin. Kirjan toinen osa hyppääkin suoraan toimintaan - aikaa on kulunut ja seuraamme nyt Robbien elämää Ranskan sotatantereella. Kuvaukset olivat hyvin kirjoitettuja ja aidon oloisia, mutta ensimmäisen luvun piiiitkän johdattelun jälkeen olisin halunnut kuulla enemmän siitä, mitä valheen jälkeen tapahtui. Tätä toki sivutaan hienosti toisessa osassa eri yhteyksissä - minä olen kaiketi vain niin kärsimätön lukija että haluan kaiken heti ja nyt.
Pidin kirjan kielestä ja brittiläiseen kartanoelämään on aina mukava kurkistaa. McEwan on myös kehittänyt sinänsä mielenkiintoisen henkilögallerian, joista tosin oli melko vaikea pitää. Cecilia jäi minulla kaukaiseksi ja joistain syystä muistan hänestä parhaiten ne kuvaukset joissa hänen kasvojaan mainittiin lievästi hevosmaisiksi (mutta silti viehättäviksi). Briony oli minulle Sovituksen mielenkiintoisin henkilö, pikkuvanhana ja ärsyttävänä kirjoittajanalkuna hän muistutti pikku-Norkkua, joka niin ikään kirjoitti lukuisia laadukkaita näytelmiä, joita esitettiin sukulaisille ystävien voimin pyykkitilassa...
"Tarinassa ei ollut pakko olla opetusta. Piti vain esitellä kolme eri ihmistä - kaikki yhtä eläviä kuin hän itse - jotka kaikki yrittivät käsittää, että muut olivat yhtä lailla eläviä. Eivät ihmisten surut ja murheet johtuneet vain pahuudesta ja kavaluudesta, vaan hämmennyksestä ja väärinkäsityksistä - ja ennen kaikkea kyvyttömyydestä käsittää sitä yksinkertaista tosiasiaa, että muut ihmiset olivat yhtä todellisia. Vain kertomuksen keinoin oli mahdollista tunkeua näiden erilaisten ihmisten ajatuksiin ja osoittaa, että he olivat samanarvoisia keskenään. Mitään sen kummallisempaa opetusta ei tarinassa tarvinnut olla."Otava, 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2002)
Sivuja: 541
Alkuteos: Atonement
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Inahdus, Naakku ja kirjat, La petite lectrice, Morren maailma, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi
Minulla on tämän lukemisesta jo kauan aikaa. Näin elokuvan ensin ja se jäi voimakkaasti mieleen ja vaikutti varmaan myös lukukokemukseen, sillä minustakin kirjan alku (muistaakseni) oli aika piiiiitkä. Pitäisikin lukea tämä uudestaan, niin saisi tuoreemman mielikuvan. Kirjasta siis kuitenkin pidin. (Ja leffa on täyttä timanttia!)
VastaaPoistaMinulla varmaan vaikuttu se, että luin kirjaa pätkissä, vähän huonossa viretilassa ja sitten vielä rinnakkain vauhdikkaampien teosten kanssa. Huono tuuri McEwanilla! Leffa kyllä kiinnostaisi...
PoistaTämä kirja on minun mielestäni ihan jo klassikko! Kirjasta tehty filmi myös onneksi palvoo kirjan henkeä. Kartanokuvaukset ovat upeat ja Briony on niin ärsyttävän typerä, kun ei osaa yhtään ajatella valheensa seurauksia, jotka ovat ainakin kahdelle kohtalokkaat. Voi olla mielikuvitusrikas ja kirjoitella kaiket vapaat, mutta mustista mustin valhe ja vain mustasukkaisuudesta. Onneksi Cecilia ei ikinä anna anteeksi ns. sisarelleen.
VastaaPoistaLeffassa Keira Knightley ja James McEwoy tekevät upeat roolit Ceciliana ja Robbiena.
Norkku, kokeileppa McEanilta Vieraan turva, Rannalla ja/tai Launantai. Hän ansaitsee sinulta revanssin;-)
Täytyy kokeilla McEwania uudestaan, paremmalla hetkellä...
PoistaKohtalotoveri! Tämä oli vain niin umpitylsä ja venytetty. Ei siinä muuta. Tarina itsessäänhän oli jännä ja kiinnostava.
VastaaPoistaElokuva on vieläkin katsomatta ja uskoisin sen toimivan ainakin itselleni paremmin.
Huh, siis ainakin yksi kohtalotoveri! Uskon että elokuvana tämä ehkä olisi nopeatempoisempi ja ehkä siksi minulle toimivampi.
PoistaMinusta kirja oli tappavan tylsä ainakin puoliväliin asti, jonka jälkeen se lähti rullaamaan. Mutta minä luin tätä varmaan kaksi kukautta!
VastaaPoistaMinullakin meni tämän kanssa aika pitkään, varsinkin sen alkuosan... Loppu oli kyllä nopeatempoisempi, mutta sitten en enää jaksanut innostua.
PoistaElokuva on hyvin uskollinen kirjalle, eli ei sekään varsinaisesti vauhdikas ole. Minulla kun vielä on sellainen vamma, että pitkästyn lähes poikkeuksetta sotakuvauksiin, ja varsinkin elokuvaa katsoessa olin menehtyä tylsyyteen rintamajakson aikana.
VastaaPoistaMinä oikeastaan pidin eniten siitä hitaasta alkuosasta, mutta en noin yleisesti ottaen ole kovin suuri McEwan-fani.
Hmmm... Hitaille elokuville on kyllä joskus aikansa ja paikkansa, mutta täytyy muistaa tuo hitaus.
PoistaSovitus on ehdottomasti yksi lempielokuvistani (taidan olla vähän Keira Knightley-fani, niin monessa lempparileffassani hän näyttelee - Sovitus, Ylpeys ja ennakkoluulo, Love Actually). Kirjaa olen taannoin aloitellut, mutta se ei vetänyt minua samalla tavalla imuunsa kuin upea elokuva. Luin verkkaisesti kirjan ensimmäisen (verkkaisen!) puoliskon, ja sieltä kohtaa kirjanmerkki taitaa edelleen löytyä, kirja on ollut jo kauan kesken. Aion kyllä lukea sen loppuun jonakin päivänä, mutta ymmärrän täysin, miksei Sovitus hurmannut sinua täysin. :)
VastaaPoistaKeira on kyllä ihana! Mitkä kasvot...
PoistaVerkkaisuus selvästi jakaa mielipiteitä, moni on ihastunut ja moni uupunut sille tielleen. :D
Minähän näin leffan ennen kuin luin tämän. Ilman leffaa olisin saattanut jättää kesken, sillä se alku oli siinä niin nihkeä jotenkin. Mutta puolivälin jälkeen olin jo uponnut niin siihen maailmaan, että loppu menikin vauhdilla :)
VastaaPoista