Pettävässä hiljaisuudessa palataan taas Yhdysvaltain etelävaltioihin, kun Sara Linton palaa vanhaan kotikaupunkiinsa sukuloimaan. Kaupungissa lääkärinä toiminut Sara saa pian avunpyynnön - eräs entinen potilas, nuori yksinkertainen mies, on pidätetty murhasta.
Pettävä hiljaisuus pääsee mielestäni vauhtiin melko hitaasti, kirjan alkupuoli koostuu suureksi osaksi Sara Linton -sarjasta tutun poliisin, Lena Adamsin, tuskailusta työpaikassaan ja Saran surun ja vihan läpikäynnistä. Sinällään ihan mielenkiintoisia juttuja nämäkin olivat, mutta olin kaipaillut jotain nopeatempoisempaa. Oman, vähän epätoivotun, lisänsä toi tieto siitä, kuinka tapahtumat seuraavan kirjan aikana etenevät, kirjassa nimittäin pelataan myös hiukan Willin ja Saran kemioilla ja tieto tulevasta latisti jännitteitä.
Olen näemmä tänään kriittisellä tuulella, sillä itse rikoskaan ei oikein herättänyt kiinnostustani, kirjan pääkuvio oli arvattavissa jo melko aikaisessa vaiheessa. Luulen kuitenkin että Slaughterin sarjoja seuranneille Pettävä hiljaisuus on mukava, vai sanoisinko hyytävä, tapaaminen vanhojen tuttujen hahmojen kanssa. Uskoisin kirjan myös toimivan hyvin yöttömien öiden kesädekkarina.
"Voi Jeffrey", Sara kuiskasi. Mitähän Jeffrey mahtaisi ajatella, jos tietäisi, mihin hän oli itsensä sotkenut? Mitä hän miettisi, jos tietäisi, kuinka hirveältä Sarasta tuntui palata hänen rakkaaseen kotikaupunkiinsa, jossa kaikki kohtelivat Saraa silkkihansikkain? Saran olisi varmaankin pitänyt olla kiitollinen muiden kunnioittavasta suhtautumisesta, mutta heidän säälivät katseensa puistattivat häntä.Tammi, 2012
Sara oli hemmetin väsynyt surevan lesken osaan.
Sivuja: 504
Alkuteos: Broken
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin
Saatu arvostelukappaleena.
Minä odottelen edelleen omaa kappalettani, saa nähdä mitä tuumaan sitten ;)
VastaaPoistaToivottavasti kirja maistuu. :)
PoistaNorkku, minä en tykkää kovatempoisista dekkareista, joten tämä kyllä sopi minulle. Ei tämä minulla vuoden kärkeen mene, mutta epäilen, että paras ystäväni, joka on ihan dekkarimaanikko, pitää tästä paljon. Minä pidin enemmän Fieldingin kirjasta Henkeäsalpaava, joka ihan yllätti. Jos/kun luet kirjan, tajuat, mitä huimaa klassikkoa Henkeäsalpaava muistuttaa.
VastaaPoistaOlen lukenut niin kauan Slaughtereita, että taidan olla koukussa jo ihan näihin henkilöihin...ja onhan Angie, joka tosin ei ollut livesti läsnä tässä kirjassa aikamoinen tapaus. Miten Will ikinä selviää hänestä kuiville!
Leena Fieldingillä on kyllä yleensä ollut melkoisen makoisia dekkareita. Täytyy siis laittaa tuo korvan taakse muistiin!
PoistaSlaughterin vahvuus on ilman muuta henkilöissä. Jeffrey oli minun suosikkejani ja hänen lähtönsä kyllä kirvelsi. Tässä kirjassa minua häiritsi hiukan se, että tosiaan olen lukenut jo tuoreimman sarjassa ilmestyneen ja tiedän siis jo vähän enemmän siitä mihin Slaughter tarinaansa ohjaa. Mutta enpähän paljastakaan enempää!