Valo valtameren yllä / M.L. Stedman

Valo valtameren yllä oli jäänyt mieleeni kansainvälisten kirjasivujen hehkutuksesta. Tarina, ja varsinkin sen tapahtumapaikka, yksinäinen majakkasaari Australiassa, kuulostivat aivan mahtavilta ja kirja oli pakko laittaa lukulistalle!

Kirja vie lukijansa 1920-luvun Australiaan, majakkasaarelle, jonka rantaan on juuri huuhtoutunut kuollut mies ja pieni vauva. Saarella majaa pitävät majakanvartijana toimiva rehti Tom ja hänen vaimonsa Isabel, jonka rakkaus tuntuu vielä tänäkin päivänä miehestä ihmeeltä. Vain yksi asia puuttuu pariskunnan onnesta - lapsi. Onko aaltojen saarelle tuoma lapsi vastaus pariskunnan rukouksiin?

M.L. Stedmanin kertomus on katkeransuloinen kertomus rakkaudesta. Sen teksti on todella kaunista luettavaa, Leena Perttula on tehnyt hienoa työtä käännöksen kanssa. Sanoisinkin että kirjan vahvimpia puolia ovat ehdottomasti pienet mietteliäät hetket ja tunnelmat, joiden kuvaamisessa kirjailija on taitava. Varsinkin juuri Janus Rockin maisemat lumosivat minut täysin - pääsisinpä joskus moiseen paikkaan! Ehkä vähän romantisoin mutta hetken aikaa näin itseni majakanvartijan vaimona, jylhissä maisemissa, rantakalliolla - öh - lukemassa.

Mutta palataanpa sitten itse kirjaan. Vaikka Janus Rock veikin sydämeni, kertoo kirja kuitenkin yllättävän tyypillisen tarina äidin ja puolison rakkaudesta. Muistan, hämärästi, lukeneeni joskus jonkin juoneltaan hyvin samantyyppisen teoksen ja se häiritsi lukukokemusta jonkin verran. Ja vaikka Valo valtameren yllä olikin kaunista tekstiä, se oli hetkittäin melkeinpä liiankin kaunista. Tarina nimittäin pitää sisällään myös aimo annoksen surua, vihaa ja tuskaa ja minun makuuni näiden tunteiden kuvaus oli vähän liiankin siloista. Se jokin, joka saa minut sitoutumaan kirjaan ja suorastaan hullaantumaan siihen, jäi puuttumaan. Esikoisteokseksi Valo valtameren yllä on kuitenkin vaikuttava taidonnäyte ja jäänkin uteliaisuudella seuraamaan mitä Stedman seuraavaksi kirjoittaa.

"Eristyneisyys kehrää omaa salaperäistä koteloaan. Se panee mielen keskittymään yhteen paikkaan, yhteen aikaan, yhteen rytmiin - valon pyörimisen rytmiin. Saarella ei kuulu muita ihmisääniä, ei näy ihmisen jalanjälkiä. Majakkasaarilla voi elää todeksi minkä tarinan tahansa, eikä kukaan tule sanomaan, että tarinankertoja on väärässä: eivät lokit, eivät prismat, ei tuuli."

Karisto, 2013
Sivuja: 422
Alkuteos: The light between oceans
Suomentanut Leena Perttula