maanantai 16. syyskuuta 2013

Taivaslaulu / Pauliina Rauhala

Ensin kaksi asiaa, jotka ohjaavat lukuvalintojani tutusta tuntemattomammille vesille: blogit ja kirjaston Bestseller-hylly. Niiden ansiosta olen tullut kokeilleeksi kirjoja joihin en ehkä muutoin olisi tarttunut. Omia rajoja onkin hyvä välillä vähän kokeilla! Näin kävi Pauliina Rauhalan Taivaslaulun kohdalla. Olin aluksi ajatellut ettei tämä kirja olisi ehkä ihan minua varten, mutta luettuani mielenkiintoisia tekstejä muista blogeista, alkoi uteliaisuuteni herätä. Ja kirjan löytyminen Bestseller-hyllystä oli viimeinen niitti -pakko lukea!

Kirjan juoni on oikeastaan hyvin yksinkertainen, arkinenkin. Poika tapaa tytön, he rakastuvat, tekevät suunnitelmia, avioituvat ja hankkivat perheen. Lapsia siunaantuu ja vaikka tyttö heitä rakastaakin, hän myös uupuu. Uskonto on myös yksi kirjan aspekteista (tyttö ja poika kun ovat vanhoillislestadiolaisia), mutta ydintarina voisi olla kenen tahansa.

Eräs kirjassa keskusteluttaneista ja kuohuttaneista teemoista on uskonto. Minulla ei ole kontakteja vanhoillislestadiolaisiin, enkä ole heidän uskoonsa suuremmin perehtynyt. Ehkä siksi en tullut laittaneeksi paljoakaan painoa kirjan uskontoon painottuville osuuksille. En jaksanut kauhistella tai hämmästellä, pyöritellä silmiäni.

Se, mikä minuun teki vaikutuksen, oli Aleksin ja Viljan rakkaus, sillä minä luin Taivaslaulun paitsi kuvauksena uupumuksesta, myös karun rehellisenä rakkaustarinana. Lukiessani pidemmälle Aleksin pisteet vain nousivat silmissäni kun näin avuttomuuden ja halun auttaa rakasta ahdingossaan.

Rauhalan kerronta oli kaunista ja kuvailevaa, silti miellyttävän yksinkertaista. Se ei ole tyyliltään minun tyyppistäni tekstiä ja siksi yllätyin siitä kuinka innokkaasti lukemiseni edistyi. Tarina kuitenkin veti tehokkaasti ja siksi huomaankin, että huolimatta omista kirjallisista makutottumuksistani pidin kirjasta paljon. Tämän toteaminen tuntui minusta yllättävän vaikealta, sillä Taivaslaulu tuntui valloittaneen minut vastoin tahtoani. Kummallinen ajatus, mutta ehkä se oli myös osoitus kirjan väkevyydestä.
"Aleksi mietti, mikä oli se hetki, jolloin hänestä alkoi tuntua, että hänen rakkautensa aiheutti kärsimystä. Että nainen oli uskollisena ja työteliäänä hänen vieressään, heidän kodissaan, mutta samalla hiljaa jähmettyi ja katosi."

Gummerus, 2013
Sivuja: 281

14 kommenttia:

  1. Minustakin uskonto oli tässä tavallaan aika toissijainen seikka, ja pääpaino oli niin äidin uupumuksessa kuin hienossa rakkaustarinassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki uskonto tuo lisää draamaa tarinaan mutta uupua voi vaikka yhdenkin lapsen äiti. Rakkaustarina oli kaikessa arkisuudessaan oikeasti kaunis, Aleksi todella seisoi Viljan rinnalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. <3

      Poista
  2. Lukulistalla, lukulistalla, kunhan kerkiän siihen asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, lue rauhassa vaan. Kyllä kirjat odottavat...

      Poista
  3. Tämä on hieno kirja, hieno kokonaisuus. Rakkaustarina on todella puhutteleva, Viljan ja Aleksin yhteys on kuvattu kauniisti.

    Minulle tämä toimi myös uskon ja uskonnollisuuden pohdintana. Nykykirjallisuudessa ei sellaiseen juuri törmää, ja tässä sekin oli taidolla kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, samaa mieltä: hieno kokonaisuus. Kirjassa on ilahduttavan paljon teemoja, joista jokainen varmasti löytää ne jotka itseä puhuttelevat.

      Poista
  4. Minä menin tilaamaan tämän kirjan ihan omakseni. Ihan kyllä jo syyhyttää päästä lukemaan, toisaalta saattaa olla, että kirjan ollessa läsnä, tuleekin rimakauhu!

    Uutena lukijanasi pakko sanoa, että onpa sinun blogillasi hyvä nimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, paljon hehkutetuilla kirjoilla on joskus sellainen vaikutus, joskus tosiaan alkaa jopa jännittää että pidänko tästä.

      Kiitos! Blogin nimi on napsittu suoraan arjesta, olen tainnut olla nenä kirjassa jo ... ööh.. tosi monta vuotta. :)

      Poista
    2. Eipä tarvitse enää jännittää, sillä kirja onkin loppuunmyyty, eli en saa sitä! Bestseller todellakin!

      Poista
    3. Oho! Hieno juttu varmasti kirjailijalle, aika harvoin kai esikoiskirja myydään loppuun!

      Poista
  5. Vanhoillislestadiolaisuus jäi minullakin kakkoseksi äitiyden, rakkauden ja uupumisen teemojen taakse. Hieno kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan paljon riippuu lukijastakin, mutta minusta tämä oli ennen kaikkea perheen kuvaus ja sellainen josta voi moni löytää itselleen jotain.

      Poista
  6. Minä sain kirjan juuri luettua ja minulle kieli tuotti ongelmia. En ole runollisen kielen ystävä ja tämän kirjan kohdalla sain sen jälleen todeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, sitten ymmärrän ihan hyvin että Taivaslaulu ei ehkä sinun juttusi, kieli on runollista ja metaforia piisaa.

      Poista