.jpg)
Aloitin Amy Tanin Sataa salattua aistia jo lukumaratonissa, mutta sitten kirja jäi kesäloman jalkoihin. Piti reissata, tulin lukeneeksi muita kirjoja ja ihan vaan elää elämää. Amy Tanin kirjat kolahtavat minuun useimmin mutta täytyy tunnustaa ettei Sata salattua aistia oikein lähtenyt kunnolla vetämään, siinä ehkä yksi syy "unohtumiselle".Sata salattua aistia on Tanin tuttuun tyyliin sekoitus Amerikkaa ja Kiinaa, nykyaikaa ja mennyttä. Tällä kertaa tosin kyseessä ei ole äiti-tytär -tarina vaan kertomus sisaruksista. Libby on keski-ikää lähestyvä amerikankiinalainen nainen, jonka avioliitto on hajoamispisteessä, sillä miehen entinen tyttöystävä ihan kirjaimellisestikin kummittelee yhä suhteessa. Tarinan toinen kertoja on Libbyn kiinalainen sisarpuoli, Kwan, joka näkee ja kokee sadalla salatulla aistillaan. Toinen osa kertomusta onkin tarina Kwanin edellisestä elämästä, menneiden vuosisatojen Kiinassa.
Tämän jutun kirjoittaminen oli vaikeaa, lykkäsin sitä pitkään, sillä oli vaikeaa jäsennellä ajatuksia, jotka kirja minussa herätti. Ihailen Amy Tania kirjailijana ja olen pitänyt, joskus jopa rakastanut, hänen kirjojaan. Kirjan aiheet - kulttuurierot, Kiinan historia ja sisarussuhteet - kiinnostavat. Tan kirjoittaa tavalliseen tapaansa kauniisti ja mietteliäästi ja silti tämä kirja ei toimi minulla! Oli vaikea paikka myöntää ettei erikoisemmin pidä lempikirjailijansa teoksesta mutta samalla haluan olla rehellinen itselleni. Suurin syy ryppyyn minun ja Amy Tanin rakkaudessa taisi olla Kwan, sillä hänen käyttämänsä hassuhko maahanmuuttajaenglanti yhdistettynä erikoisiin muisteloihin edellisestä elämästä oli ehkä vähän liiikaa. En aina ymmärtänyt mistä oli kyse, tai ainakaan en uskaltanut luottaa ymmärrykseeni.
Kauniin tekstin lisäksi kirjassa oli ihanaa se, että palasimme jälleen Guiliniin, joka minullekin on hyvin tuttu paikka ja muutamat kirjan kohtauksista toivatkin omat matkamuistot elävästi mieleen. Tanin kirjoissa muuten usein käväistään Guilinissa, lienevätköhän kirjailijan omat juuret sielläpäin? (Yritin hakea tietoa sekä Googlella että Guilinin kontaktien kautta, mutta valitettavasti Amy Tan ei ole tunnettu kirjailija Kiinassa.)
"Libby-ah", hän sanoo. "Minä ei jätä sinua koskaan."WSOY, 1996
Ei! minun tekisi mieli huutaa, en minä ole tehnyt mitään, älä puhu noin. Sillä aina kun hän sanoo niin, hän muuntaa kaikki petokseni rakkaudeksi, joka on korvattava. Me tiedämme aina: hän on ollut uskollinen, jonain päivänä minunkin on oltava sitä.
Sivuja: 367
Alkuteos: The hundred secret senses
Suomentanut Eva Siikarla
Minäkin jäin tämän kirjan kanssa hämmennyksiin enkä edes pystynyt kirjoittamaan arviota, kun tuntui, ettei ollut oikein mihin tarttua.
VastaaPoistaIhastuin joitakin vuosia sitten Luutohtorin tyttäreen ja kun joku täällä blogistaniassa kovasti kehui Amy Tania (sinä tai joku muu), päätin tämän kirjan lukea, mutta mulle kävi kuten sullekin eli kirja ei vain oikein toiminut. Paljon siinä on hyvää ja kiinnostavaa, mutta olikohan kirja jotenkin sekava tai epäuskottava vai mikähän siinä oikein tökki (en näköjään enää edes kunnolla muista, kun lukemisesta on jo useampi kuukausi). Aion on kyllä lukea Ilon ja onnen tarinat, kunhan vain joskus ehdin. Luulen, että se on parempi kuin tämä.
Anna, minusta Luutohtorin tytär on ihana, samoin kuin Ilon ja onnen tarinat. Tämä taas oli harmikseni sekava, minusta pääosin noiden Kwanin muisteloiden takia sillä en saanut niistä kunnolla kiinni.
PoistaOdotan innolla Tanin uutta kirjaa joka ilmestyy vuodenvaihteessa. Hän on julkaissut kirjan teemoihin liittyen jo miniromaanin Rules fro Virgins, joka vaikutti todella lupaavalta.