Äidit ja tyttäret: kirjeenvaihtoa / Maise Njor & Camilla Stockmann

Äidit ja tyttäret osui hyppysiini kirjaston palautushyllystä, mieleni teki vaihteeksi lukea jotakin kepeämpää, joka ehkä naurattaisikin - kenties chick-litiä?! Äidit ja tyttäret perustuu kahden tanskalaistoimittajan toisilleen vuoden aikana lähettämiin meileihin. Maise on juuri jäämässä äitiyslomalle kolmannen lapsensa kanssa, Camilla on taas hiljalleen vakavoituvassa parisuhteessa ja uraputkessa. Naiset eivät tunne toisiaan ja kuluneen vuoden aikana he tapaavat vain kerran, sattumalta. Silti meileissä jaetaan varsin syvällisiäkin kokemuksia, vailla turhaa kainostelua.

Äidit ja tyttäret osoittautui aika hämmentäväksi lukukokemukseksi. En tiedä ovatko tanskalaisnaiset reilusti suomalaisia rennompia tyyppejä (vai onko kirjoittamisvaiheessa räväkästi liioiteltu), mutta kirjan sähköposteissa tosiaan jaetaan asioita aika avoimesti, ihan eritteistä ja lirautteluista alkaen. Minusta nimittäin alkuperäinen idea kahden tuntemattoman naisen kirjeenvaihdosta oli mielenkiintoinen enkä oikein jaksa lämmetä feikki-paljasteluille.

Naiset vyöryttävät lukijan eteen hurjan määrän kokemuksia elämän eri alueilta, iloista suruihin, noloista vakaviin mietteisiin. Välillä ruoditaan kruununprinssin häitä, sitten perhe-elämää ja asuntolainaa. Kirjan runsaus tuntui välillä vähän lamaannuttavalta ja osa tanskalaisjulkkiksia ruotivista osuuksista meni minulta pitkälti ohi koska en ole koskaan kuullutkaan kyseistä henkilöistä. Silloin tällöin oli tylsää ja teki mieli alkaa selaamaan kirjaa eteenpäin.

Mutta. Äidit ja tyttäret -kirjalla oli myös omat selkeät hyvät hetkensä, minä pidin eniten niistä joissa Maise ja Camilla vakavoituivat. Sillä jossain siellä läpänheiton alla oli ihan oikeita, kipeitäkin ajatuksia jotka oli uskallettu jakaa. Parhaiten mieleeni on tainnut jäädä se tapa, jolla Maise pelkää tytärtensä puolesta ja paljastaa toivovansa nykyisin että hänen miehensä kuolisi ennen hänen tyttöjään. Ajatus on outo mutta samalla ymmärrettävä, sillä ennen kaikkea hän haluaa tytärtensä kasvavan ja elävän vanhoiksi.

Kirja ei siis ollut ihan niin herttaisen höttöinen tai hauska kuin olin kuvitellut mutta vietin sen kanssa hyviäkin hetkiä, jopa naurahdin joskus. En ehkä lukisi tekijöiltä toista teosta mutta en sentään jättänyt keskenkään. Ehkä oikeassa paikassa oikeaan aikaan tämä on ihan ok kirja.

"Ongelma on myös siinä miten ymmärtää vanhempia sukupolvia. Miten voisin koskaan pystyä eläytymään isoäitini tilanteeseen? Hän sanoi eräänä päivänä että kun hän tuli kylpyhuoneesta, hän tunsi itsensä 28-vuotiaaksi, mutta kun hän katsoi itseään peilistä, hän säikähti pahan kerran. Sen 28-vuotiaan peittona oli 91-vuotias."

Johnny Kniga, 2007
Sivuja: 275
Alkuteos: Michael Laudrups tænder
Suomentanut Katriina Savolainen