Rautakolmio / Leena Lehtolainen

Olen odotellut uutta Maria Kallio -kirjaa hartaasti, silä Leena Lehtolaisen Ilves-kirjat eivät purreet minuun lainkaan. Rautakolmio lähti varaukseen heti kun se oli Helmetissä mahdollista ja aika nopeasti sain kirjan jo luettavakseni. Mutta sitten kävi samalla tavalla kuin parin muunkin odotetun kirjan kanssa, eikä todellisuus ei vastannutkaan suuria odotuksiani.

Ylikomisario Maria Kallio päivystää jälleen kesätöissä muun perheen lomaillessa Euroopassa. Leppoisat kesäpäivät tosin päättyvät viimeistään silloin kun saaristosta löytyy kaksi muoviin käärittyä ruumista. Tutkinta vie Marian mm. kiekkolegendan perhepiiriin ja alkaapa vanha suolakin kesäleskenä olevaa ylikomisariota janottaa.

Luin alkukesällä Maria Kallio -sarjan ensimmäisen kirjan ja jäin silloin miettimään sitä, kuinka kirjan päähenkilö, vahva ja räväkkä nainen, ikääntyisi ja siitäkin syystä oli mukavaa saada tuorein kirja luettavaksi näin pian. Mielestäni Lehtolainen onkin onnistunut kasvattamaan henkilöhahmojaan oivallisesti, vaikka Marian nuoruuden ehdottomuus onkin kadonnut, on tilalle tuotu aikuisen, johtoasemassa olevan naisen varmuus. Plussaa täytyy siis ehdottomasti antaa mielenkiintoisen ja elävän päähenkilön luomisesta, myös kirjan alkupuolella olevat viittaukset sarjan ensimmäisiin kirjoihin ilahduttivat lukijaa.

Mutta sitten niihin risuihin... Olen usein aika huoleton lukija joka ei välttämättä tajua kompastella tekstin virheisiin, mutta tällä kertaa onnistuin pongaamaan niitä jopa häiritsevyyteen saakka! Mm. murhan uhrien sukunimet menivät sekaisin ja olipa mukana pari sellaista lausetta joista taisi puuttua sanoja, sillä sellaisenaan ne eivät olleet ymmärrettäviä. (Tai siis, ainakaan minä en niitä ymmärtänyt.) Koska pidän kovasti siitä, että kirjailija osaa yllättää tekstissään, en myöskään voi kauheasti liputtaa Rautakolmion juonen puolesta, sillä ne suurimmat "paljastukset" olivat arvattavissa jo hyvissä ajoin.

Parhaimmillaan Rautakolmio on ihan kelvollinen, sujuvasti kirjoitettu dekkari, jonka päähenkilön kanssa viihtyy, mutta parempaakin olen Lehtolaiselta lukenut.

"-Murhatutkimuksessa mikä tahansa voi olla oleellista. Kun nuo sanat pääsivät suustani, mietin kuinka monta kertaa olin ne urani aikana sanonut ja kuinka usein olin käyttänyt niitä vain eräänlaisena tekosyynä päästä urkkimaan ihmisten mieliä, ymmärtämään niiden liikkeitä."

Tammi, 2013
Sivuja: 352