lauantai 14. syyskuuta 2013

Rautakolmio / Leena Lehtolainen

Olen odotellut uutta Maria Kallio -kirjaa hartaasti, silä Leena Lehtolaisen Ilves-kirjat eivät purreet minuun lainkaan. Rautakolmio lähti varaukseen heti kun se oli Helmetissä mahdollista ja aika nopeasti sain kirjan jo luettavakseni. Mutta sitten kävi samalla tavalla kuin parin muunkin odotetun kirjan kanssa, eikä todellisuus ei vastannutkaan suuria odotuksiani.

Ylikomisario Maria Kallio päivystää jälleen kesätöissä muun perheen lomaillessa Euroopassa. Leppoisat kesäpäivät tosin päättyvät viimeistään silloin kun saaristosta löytyy kaksi muoviin käärittyä ruumista. Tutkinta vie Marian mm. kiekkolegendan perhepiiriin ja alkaapa vanha suolakin kesäleskenä olevaa ylikomisariota janottaa.

Luin alkukesällä Maria Kallio -sarjan ensimmäisen kirjan ja jäin silloin miettimään sitä, kuinka kirjan päähenkilö, vahva ja räväkkä nainen, ikääntyisi ja siitäkin syystä oli mukavaa saada tuorein kirja luettavaksi näin pian. Mielestäni Lehtolainen onkin onnistunut kasvattamaan henkilöhahmojaan oivallisesti, vaikka Marian nuoruuden ehdottomuus onkin kadonnut, on tilalle tuotu aikuisen, johtoasemassa olevan naisen varmuus. Plussaa täytyy siis ehdottomasti antaa mielenkiintoisen ja elävän päähenkilön luomisesta, myös kirjan alkupuolella olevat viittaukset sarjan ensimmäisiin kirjoihin ilahduttivat lukijaa.

Mutta sitten niihin risuihin... Olen usein aika huoleton lukija joka ei välttämättä tajua kompastella tekstin virheisiin, mutta tällä kertaa onnistuin pongaamaan niitä jopa häiritsevyyteen saakka! Mm. murhan uhrien sukunimet menivät sekaisin ja olipa mukana pari sellaista lausetta joista taisi puuttua sanoja, sillä sellaisenaan ne eivät olleet ymmärrettäviä. (Tai siis, ainakaan minä en niitä ymmärtänyt.) Koska pidän kovasti siitä, että kirjailija osaa yllättää tekstissään, en myöskään voi kauheasti liputtaa Rautakolmion juonen puolesta, sillä ne suurimmat "paljastukset" olivat arvattavissa jo hyvissä ajoin.

Parhaimmillaan Rautakolmio on ihan kelvollinen, sujuvasti kirjoitettu dekkari, jonka päähenkilön kanssa viihtyy, mutta parempaakin olen Lehtolaiselta lukenut.
"-Murhatutkimuksessa mikä tahansa voi olla oleellista. Kun nuo sanat pääsivät suustani, mietin kuinka monta kertaa olin ne urani aikana sanonut ja kuinka usein olin käyttänyt niitä vain eräänlaisena tekosyynä päästä urkkimaan ihmisten mieliä, ymmärtämään niiden liikkeitä."
Tammi, 2013
Sivuja: 352

4 kommenttia:

  1. Onpas kömpelöä tekstiä, jos henkilöiden nimet menevät sekaisin! Minua tuommoiset virheet ärsyttävät suunnattomasti. Ja kyllähän ne lauseetkin olisi kiva ymmärtää. :)

    Yhden Maria Kallion olen joskus aikoinaan lukenut, mutta se ei silloin oikein viehättänyt. Tuntuu, ettei ainakaan tämän uuden MK:n kautta kannata koettaa paluuta Lehtolaisen pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, tämä ei minusta ollut ihan sitä MK:n terävintä kärkeä minustakaan.

      Poista
  2. Minä pidin tästäkin Maria Kalliosta, odottelu on toki ollut aivan liian pitkä edellisestä kirjasta, varsinkin kun aloin lukea niitä vasta muutama vuosi sitte ja eikä ole tarvinnut aiemmin odotella kuin parin uuden julkaisua. En itse muuten bongaillut virheitä vaikka semmoiset välillä helposti osuvat silmään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, minä taas en normaalisti kiinnitä tuollaisiin huomiota mutta tällä kertaa taisin olla tavallista tarkemmalla tuulella. Eihän niitä virheitä toki mitenkään kymmenittäin ollut mutta muutamia kuitenkin, mm. uhrien sukunimet menivät jossain keskustelussa sekaisin ja taisipa yhden henkilön hiusten värikin muuttua jollen ihan väärässä ole.

      Poista