The lost days of Agatha Christie / Carole Owens

Neljänneksi lukutaitokampanjakirjakseni halusin ehdottomasti äänikirjan, sillä kelithän ovat olleet mitä mahtavimmat ja puissa hiljalleen näkyvä ruska houkuttelee ulkoilemaan. Siispä tarvitaan äänikirja, jotta voidaan lukea ulkona liikkuessakin!

8. joulukuuta 1926 kirjailija Agatha Christie katosi kotoaan Sunningdalesta, pian katoamisen jälkeen hänen autonsa löydettiin syrjäisen metsätien reunasta. Media innostui tapauksesta ja pian kirjailijaa etsittiin suurten vapaaehtoisjoukkojen avulla. Epäiltiin kidnappausta, itsemurhaa - jopa murhaa, sillä kirjailijan aviopuoliso Archie oli juuri ilmoittanut haluavansa avioeron jotta voisi avioutua rakastajattarensa kanssa. Lopulta Agatha Christie löytyi hotellista jonne hän oli kirjoittautunut väärällä nimellä ja hän väitti kärsivänsä muistinmenetyksestä. Tapaus jäi fanien mieliä kiehtovaksi mysteeriksi sillä Christie ei koskaan kommentoinut noita kadonneita päiviä.

Carole Owens on psykoterapeutti, joka halusi yrittää ratkaista arvoituksen käyttämättä ammattitaitoaan ja tulkitsemalla Christien persoonaa tapahtumia vasten. Kirja on luonnollisestikin fiktiota, vain nokkela arvaus siitä mitä noina päivinä olisi saattanut tapahtua. Sen rakenne on tosin mielenkiintoinen, sillä kirjassa 56-vuotias Christie tulee terapeutin vastaanotolle selvittämään itselleen kadonneiden päivien tapahtumia ja kirja koostuukin pitkälti Christien ja terapeutin välisestä vuoropuhelusta.

Kirjan aihe tuntui kieltämättä kiehtovalta, jopa sellaiselta josta dame Agatha olisi itsekin kirjoittanut. Owensin tapa purkaa tapausta dialogin avulla tuntui toimivalta ja sain alkuun jopa ahaa-elämyksiäkin. Lupaavaa! Kirjan lukijana toimi Wanda McGaddon, jonka brittiaksentti toi elävästi mieleeni neiti Marplen - ja tietysti Christien. Kirjan tapahtumat ovat pohjimmiltaan hyvin selkeitä ja yksinkertaisia, Owens kiertelee pitkälti muutaman keskeisen teeman ympärillä ja siksi kirjaa oli helppo seurata lenkeillä.

Viihdyin melko mukavasti Agathan ja Owensin kanssa, mieleeni nousi vain muutama mutisemisen aihe. Kirja nimittäin kattaa vain yhden istunnon ja minun oli vaikea uskoa että kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen Christielle ennestään tuntematon terapeutti tekisi läpimurron yhdessä iltapäivässä. Nillittämistä, tiedän, mutta joskus tällaiset pienet yksityiskohdat jäävät vaivaamaan. Jäin myös hiukan kahden vaiheille loppuratkaisun kanssa, todennäköisesti tosin vain siitä syystä että kuuntelemisen aikana minäkin olin jo ehtinyt muodostaa oman "kadonneiden päivien" -teoriani joka sitten lopuksi ei osunutkaan yhteen Owensin linjanvetojen kanssa.

Vaikkei Agatha Christien psykoterapiaistunto ihan tajuntaani räjäyttänytkään, oli se silti hyvä kaveri syksyn aurinkoisille kävelylenkeille. Suosittelen erityisesti Christie-faneille!

PS. Muista kirjabloggaajien ja Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjaa, lahjoittaa voit 13.9 saakka ja keräyssivuthan löytyvät täältä!

Blackstone Audio, 1995
Pituus: 3 h. 23 minuuttia
Lukija: Wanda McGaddon