torstai 24. toukokuuta 2012

Petite Anglaise / Catherine Sanderson

Petite Anglaiseen tarttuessani kuvittelin sen olevan jonkinlaista chick-litiä, kansi "Pariisissa. Rakastunut. Pulassa." -teksteineen sopi kuvaan hienosti. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin että Petite Anglaise meni sittenkin vaaleanpunaista pariisilaista hattaraa syvemmälle ja aloin kiinnostua...

Petite Anglaise pohjautuu Pariisissa asuvat brittinaisen, Catherine Sandersonin, blogiin. Hyvin suositussa blogissaan Sanderson kuvasi melko avoimestikin elämäänsä ja ihmissuhteitaan Pariisissa. Aloittaessaan bloginsa hän eli kiireistä työssäkäyvän äidin arkea tyttärensä Toukan ja miehensä Sammakon kanssa. Blogi alkoi tapana purkaa paineita, mutta suuren suosion myötä siitä tuli paljon muutakin.

Blogi on Petite Anglaisessa yllättävän suuressa osassa, mikä sopikin loistavasti Bloggaajien viikon teemaan! Jäin monesti hämmästelemään Petiten - tai Catherinen - rohkeutta jakaa niinkin suuria ja henkilökohtaisia asioita elämästään, itse en siihen kykenisi tai edes haluaisikaan. Petite Anglaisen tarina myös muistuttaa tärkeästä faktasta mm. lifestyle-blogien takana, ne kuvaavat vain sitä palasta kirjoittajan elämästä jonka hän on päättänyt lukijoidensa kanssa jakaa. Niinpä Petitekin huomaa sensuroivansa arkeaan ja ehkä kaunistelevansa muistojaan.
"Hän ei enää ollut muiden taivoin kasvoton lukija, ja halusin hänen ymmärtävän eron sen välillä, mitä petite anglaise kirjoitti ja mitä todella tapahtui, ja tajuavan, ettei yleisölle kirjoitettu päiväkirja voinut olla täysin todenmukainen. Vaikka James oli olikin astunut elämääni blogin kautta, se ei kuitenkaan korvannut oikean Catherinen tuntemista, sen, joka ohjasi näytelmän kulkua näkymättömissä ja toisinaan hämärsi toden ja kuvitellun rajaa."
Kuten monessa muussakin lukemassani blogikirjassa, myös Petite Anglaisessa nousee esiin lukijoiden tuen ja kommenttien tärkeys kyseisen bloggaajan elämässä. Alkuun suosio yllättää ja ihastuttaa mutta jossain vaiheessa se alkaa myös painaa, nokkelat postauksiin kun ei aina löydykään niin helposti aiheita. Lukijoiden ja kanssabloggareiden parista löytyy uusia ystäviä, jopa rakkauskin. Herää kuitenkin kysymys - kuinka paljon tietoa itsestään ja läheisistään oikeasti kannattaa jakaa?! Itse huomasin hetkittäin tuntevani sittenkin sympatiaa Catherinen puolisoa Sammakkoa kohtaan...
"En kuitenkaan ollut täysin rehellinen, sillä kyllä minua vähän harmitti ettei hän lukenut blogiani. Olin löytänyt mieleiseni harrastuksen. Olin luonut jotain, josta aloin syystäkin olla ylpeä. Oliko liikaa vaadittu, että hänkin olisi innostunut siitä ja välittäisi kirjoitusteni sisällöstä?"
Hyvää Petite Anglaisessa on jälleen kerran rehellisyys. Catherine ei tee itsestään pyhimystä vaan kuvaa itsensä melko aidon oloisensa naisen joka tekee virheitä, innostuu, kaatuu ja ehkä oppiikin tekemisistään. Kirja olikin yllättävän miellyttävä ja herätti jopa ajatuksiakin. Suuria kaunokirjallisia elämyksia ei ole luvassa, mutta Petite Anglaise on varmasti mainiota seuraa vaikkapa hellepäivänä.

Catherine Sanderson alkoi kirjoittaa omaelämäkerrallista Petite Anglaise-blogiaan vuonna 2004, vuonna 2006 hän solmi sopimuksen blogiin perustuvan kirjan julkaisemisesta. Sittemmin Sanderson on julkaissut myös toisen kirjan nimeltä French kissing. Sanderson menetti työpaikkansa blogikirjoitustensa takia ja kävi läpi oikeustaistelun laittoman irtisanomisen takia. Bloginsa kirjoittamisen hän lopetti vuonna 2009, poikansa syntymän jälkeen.

Tammi, 2011
Sivuja: 327
Alkuteos: Petite Anglaise
Kirjasta lisää: Petite Anglaise, Saran kirjat, Koko lailla kirjallisesti, Jäljen ääni

6 kommenttia:

  1. Hei Norkku hämmästelin myös Catherinen avoimuutta jakaa niin henkilökohtaisia asioita elämästään, mutta sellainenhan ihmisiä (lukijoita) juuri kiinnostaa! Sammakkoa kohtaan tunsin myös sympatiaa. Jännästi hän kirjassakin käyttää Sammakko ja Toukka nimiä, ei oikeita, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta kaiken kaikkiaan pidin kirjan (Catherinen) tyylistä ja se sai tosiaan itsekin bloggaajana miettimään asioita. Vaikka hän on rehellinen ja aito kuten sanoit niin sopivan hienovaraisella tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tosiaan osaisi tai haluaisi jakaa perheasioitani netissä ja riitojen kuvaaminen lukijoille tuntui minusta epäreilulta. Sammakkohan ei saanut mahdollisuutta puolustautua lainkaan! Mutta rehellisyydestä silti tulee iso plussa, en tiedä kykenisinkö itse ruotimaan omia virheitäni noin avoimesti.

      Poista
  2. Nyt jäi vaivaamaan olenkohan lukenut tuota blogia joskus. Henkilöt ja varsinkin nimet kuulostivat jotenkin tutuilta. Täytyy napata kirja mukaan jos muistan kurkata tätä kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi oli ainakin aikoinaan hirmuisen suosittu, joten voi hyvinkin olla!

      Poista
  3. Minä luin tämän tuoreeltaan suomennoksen ilmestyttyä, oliko se vuosi 2008? Se alkuperäisen painoksen kansi oli vielä chicklitmäisempi (ja kauniimpi), mutta minustakin tämä oli syvällisempi ja melankolisempi kuin odotin. Silti välipalakirja, mutta hyvä sellainen!

    Minusta henkilökohtaisten asioiden puiminen blogissa on ihan ymmärrettävää, jos kirjoittaa anonyymina, niin kuin Sandersonkin alunperin teki. En muista enää neljän vuoden jälkeen kovin tarkkaan kirjan herättämiä tunteita, mutta muistelen säälineeni aviomiestä minäkin. En välttämättä bloggaamisen takia, mutta muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi tosiaan, ainakin tässä versiossa vähän hämää ja antaa odottaa chicklitä vaikka tämä syvällisempikin onkin. Positiivinen yllätys ilman muuta!

      Minun arviooni vaikutti ehkä jossain määrin se, että lukiessani kirjaa jo tiesin että Sanderson oli tullut esiin omalla nimelläänkin ja siksi Sammakonkin henkilöllisyys on kenties helppo ottaa selville. Mutta toisaalta Petite Anglaise syntyi ehkä jonkinlaisen varaventtiilin tarpeesta ja sellaisena se varmasti toimikin hyvin.

      Poista