Libri di Lucan arvoitus / Mikkel Birkegaard

Kun kirjan takakannessa lukee: "Jos olet kuvitellut kirjahyllyjen suojissa piileskelevien kirjatoukkien olevan harmittomia, tämä kirja muuttaa näkemyksesi." Tämä lause sai minut nappaamaan Libri di Lucan arvoituksen kirjastosta mukaani, vastoin päässäni vilkkuvaa varoitusvaloa. Joskus uhkapeli onnistuu, joskus ei...

Tarinan päähenkilönä on Jon, joka tarinan alussa saa kuulla antikvariaattia pitävän isänsä, Lucan kuolleen. Lucan ystävät tavattuaan Jon saa kuulla Lettoreista, henkilöistä joilla on lukiessaan ihmeellinen kyky vahvistaa ja värittää tarinaa haluamallaan tavalla ja siten vedota kuulijan tunteisiin niin että vaikkapa hänen mielipiteensä asiasta saattaa muuttua. On myös vastaanottajia, jotka "kuulevat" mitä muut ihmiset lukevat ja kykenevät ohjailemaan lettoreita. Luca ja hänen ystävänsä ovat lettoreita ja saattaapa Jonillakin kykyjä olla. Pian käy ilmi että joku yrittää tuhota lettorit eikä Lucankaan kuolema ollut sittenkään onnettomuus...

Kirjan juoni on aika perinteistä da Vinci -koodi -huttua. (Käytän näemmä paremman puutteessa termiä da Vinci -koodi, koska se kuvaa mielestäni melko hyvin tietyn tyyppisen kirjan henkeä.) Jo alkuasetelmasta on melkoisen helppo päätellä juonen peruskuviot eikä se tarinan konna kätyreineenkään varsinaisesti piilottele. Vaikka lukeminen onkin sinänsä uusi ja ihan herkullinenkin aihe, olen kuitenkin pettynyt siihen kuinka vähän siitä loppujen lopuksi otettiin irti. Taidan olla myös vähän turhan tosikko tämän tyyppisen kirjallisuuden lukijaksi, koska olisin kaivannut parempia taustoja siihen miten lettoreiden taidot olivat ylipäätään syntyneen ja miten koko homma toimi. Pidän ajatusleikeistä mutta tunnen tarvitsevani riittävästi infoa asiasta voidakseni uskoa ja heittäytyä aiheeseen.

"Kuvittele, jos kaikki ympärilläsi lukisivat häikäilemättä", mies jatkoi, tömäytti pullon pöytään ja alkoi huitoa käsillään. "Kaikki kirjoitetut sanat ja lauseet kieppuisivat ilmassa ympäriinsä kuin lumihiutaleet myrskyssä. Ne sekoittuisivat keskenään, liimautuisivat yhteen käsittämättömiksi virkkeiksi, sitten ne hajaantuisivat ja liittyisivät taas täysin uusiksi sanoiksi ja uusiksi kappaleiksi, jotka saattaisivat sinut hulluuden partaalle. Yrittäisit epätoivoisesti saada niistä jotakin tolkkua, vaikka niissä ei olisikaan mitään järkeä."

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta Libri di Lucan arvoitus ei ollut kauhean hyvä. Ei se toki ollut luokattoman huonokaan, mutta jotain siltä väliltä. Näin jälkeenpäin mietin miksi ylipäätään jatkoin lukemista, ehkä siksi että kirjoihin ja lukijoihin liittyvissä kohdissa oli minun näkökulmastani myös tietynlaista vähän tahatonta komiikkaa. Tai mitä sanotte ajatuksesta jossa lukutoukat juonivat valloittaakseen maapallon? Lukemalla? Minun mieleeni nousi heti kuvia, jotka vetivät suuta virneeseen, olkoonkin että tämä tuskin on ollut Birkegaardin tarkoitus...

En oikein tiedä voiko kirjaa suositella jännityksen ystäville, sillä tunnelma tuntui lässähtävän kirjan puolivälin kieppeillä. Voisin kuvitella että paljon tätä genreä lukevalle tapahtumien kulku on aivan liian ennalta-arvattavaa ollakseen kiinnostavaa ja sitä "apua, kuinka he nyt selviävät" -tunnetta ei koskaan ainakaan minulle tullut. Myönnetään että Libri di Lucan arvoitus saattaa myös kärsiä siitä, että luen samanaikaisesti George R.R. Martinin Miekkamyrskyä, joka on kyllä ihan eri kalipeerin kirja.

WSOY, 2009
Sivuja: 439
Alkuteos: Libri di Luca
Kirjasta lisää: Insinöörin kirjahylly
Ikkunat auki Eurooppaan: Tanska