Minun sotani: amerikkalaissotilas Irakissa / Colby Buzzell

Minun sotani lukeminen oli ristiriitainen kokemus, toisaalta minusta mielenkiintoista päästä kurkistamaan jonkun niin itsestäni erilaisen ihmisen ajatuksiin ja Buzzellin teksti on rehellisen tuntuista, värikästä ja sujuvaa. Olen iloinen tästä Bloggaajien viikko -lukupäätöksestäni, sillä ilman tätä teemaa olisin tuskin Buzzellin kirjaan tarttunut. Ja kuitenkin kirja osoittautui mielenkiintoiseksi ja hyväksi - vaan ei aina miellyttäväksi - lukukokemukseksi.

Poimin Buzzellin kirjan lukemistooni Bloggaajien viikkojen takia. Minun sotani on nimittäin saanut alkunsa Buzzellin Irakin sodassa pitämästä blogista,  "CBFTW", "Colby Buzzel Fuck The War". Buzzellin sotablogi sai pian suurta suosiota rehelllisyytensä takia ja blogin pohjalta julkaistu kirjakin on saanut osakseen paljon kiitosta, onpa se ilmeisesti jopa kirjastojen suosituslistallakin.

Colby Buzzell ei vaikuta kovinkaan mukavalta tyypiltä. Kun tapaamme hänet ensi kertaa, hän on 25-vuotias, vanhempiensa kanssa asuva skeittari, jolla on takanaan läjä pätkätöitä ja kourallinen pidätyksiä mm. rattijuoppoudesta ja pahoinpitelyistä. Kännit hän vetää usein ja huumeidenkäyttökään ei ole vierasta. Erään kostean illan aikana pätkätöihin ja pieneen palkkaan kyllästynyt Colby päättää listautua armeijaan. Hän päättää myös nopeasti haluavansa tositoimiin, etulinjaan mieluiten Irakissa tai Afganistanissa. Ja hänen toiveensa myös toteutuu...

"Omien tekstieni näyttäminen jollekin toiselle tuntuu minusta samalta kuin jos näyttäisin jollekin omia alastonkuviani, ja jos aivan rehellisiä ollaan, en halunnut kenenkään nauravan minulle. Tuntui kuin voisin kirjoittaa netissä ja blogi-muodossa mitä haluan. Voisin lähettää tekstini nettiin ja täysin tuntemattomat ihmiset voisivat lukea sitä ilman että tietäisin, keitä he ovat, ja pysyisin täysin näkymättömänä ja nimettömänä. Jos he pitäisivät jutuistani, hyvä niin, jos eivät, ihan sama."

Alkuun Colby kirjoittelee muistiinpanojaan vihkoihin, mutta sitten hän lukee artikkelin blogeista ja kaikki muuttuu. Bloggaamisen myötä mukaan tulee myös vuorovaikutteisuutta, Colby mm. vastaa muutamaan otteeseen lukijoidensa kysymyksiin ja kommentoi uutisia paikalla olleen näkökulmasta. Hän haluaa pysytellä tuntemattomana mutta blogin suosion kasvaessa se käy vaikeaksi.

Yritin pitkään niputtaa Colby Buzzellia johonkin lokeroon, turhaan. Hän oli nokkela, suorastaan nenäkäs, mutta samalla kuitenkin rehellinen ja osoittautuu hetkittäin yllättävänkin herkäksi, siis kaiken sen machoilun alla. Hän mokailee muttei pyri pelkästään naurattamaan, mukaan mahtuu paljon myös tositoimia joista leikinlasku on kaukana. Hän nauraa armeijalle, hetkittäin kritisoi Bushin hallintoakin, kuitenkin näyttää siltä että armeija sopii tälle miehelle.

Herra Norkku -kertoimenkin testasin lukemalle joitakin juttuja ääneen. Buzzellin teksti näytti uppoavan herraan täysin, aiheet selkeästi kiinnostivat ja naurattivatkin oikeissa kohdissa.

"Ajoimme mutaiselle tankkauspisteelle ja pysäköimme ajoneuvomme. Pistin ensi töikseni tupakaksi, koska en ollut päässyt polttamaan koko päivänä. Vääpeli Mayo tuli luokseni rähjäämään tupakoinnista, koska satuin seisomaan valtavan polttoainesäiliön vieressä, jonka molemmissa kyljissä luki jättiläismäisin punaisin kirjaimin "tulenarkaa". Paha moka."

Johnny Kniga, 2006
Sivuja: 373
Alkuteos: My war: killing time in Iraq
Kirjasta lisää: CBFTW