Minun harmikseni Lina Ben Mhennin kirja on lyhyt, sillä olisin halunnut tietää enemmänkin reippaasta bloggaajasta ja siitä, millaista on blogata henkestä edestä ja yrittää muuttaa maailmaa tekstin kautta. Kirjassa toki sivutaan näitäkin aiheita, mutta pääpaino tuntuu silti olevan vallankumouksella ja sen tapahtumilla. Mhennin teksti on intohimoista ja tulista, hänen taistelutahtonsa tuntuu vahvasti tekstissäkin.
"Todellinen nettiaktivisti ei tyydy tuijottamaan ruutua vaan lähtee kentälle, ottaa valokuvia, kuvaa videoita, kerää todistajien lausuntoja ja palaa sitten koneen ääreen lataamaan ne verkkoon muiden nähtäväksi. Silloin saavat hirmuhallitsijan tai sortovallan voimat tuta, ja demokratia voi nousta omin siivin lentoon."Luettuani jäin miettimään omaa sosiaalisen median käyttöäni (mm. kitinää Facebookissa hyttysistä tai pakkasesta) ja sitä, miltä tuntuisi jos näitä medioita käyttäisikin johonkin suurempaan tarkoitukseen. Onnekseni asun kuitenkin maassa jossa elämä on (pakkasesta ja hyttysistä huolimatta) melko hyvää ja suurta tarvetta tulisieluiselle taistelulle ei ole. Jäin hetkeksi miettimään sitä millaista olisi blogata ns. henkensä pitimiksi, uskaltaisinko esimerkiksi minä riskeerata oman turvallisuuteni yhteisen hyvän puolesta. Ajatus on hurja ja olen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse tehdä tuota valintaa.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö arabikeväässä on sosiaalisen median ahkera ja uudenlainen käyttö. Vaikka taistelutahto ja rohkeus ovatkin yhtä vahvat kuin ennenkin, tuo sosiaalinen media jotain uutta kokonaisuuteen. Minusta Tunisialaisen tytön teksteistä nousi vahvasti esiin ainakin se, kuinka paljon tiedonkulun nopeus edisti heidän asiaansa. Videot ja Twitter levittivät hetkessä uutiset ympäri maailmaa ja me täällä länsimaissakin näimme omin silmin mitä tapahtui. Osasikohan Mark Zuckerberg arvatakaan kehitellessään ensimmäistä Facebook-versiotaan että hänen sovelluksensa olisi joskus osallisena jopa hallitusten kaatamisessa?!
Tunisialainen tyttö lienee hyvä esimerkki blogista, josta tuli paljon jotain suurempaa kuin pelkkä kokoelma tekstejä. Sen avulla muutettiin konkreettisesti maailmaa, toivottavasti paremmaksi paikaksi. Mhenni oli myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2011 ja sai useita muita humanitäärisiä palkintoja. Vaikka kirja onkin ohuenlainen, se on silti mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä raportti vapaustaistelijoista ja heidän uusista aseistaan.
"Pitää mennä takaisin koneen ääreen. Sanon tämän vielä kerran: bloggaajan työ ei lopu koskaan."Avain, 2012
Sivuja: 63
Kirjasta lisää: A Tunisian girl, Mari A:n kirjablogi, Amman lukuhetki
Kirjallinen maailmanvalloitus: Tunisia
Saatu arvostelukappaleena.
Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta :) Kiitos kirjavinkistä ;).
VastaaPoistaOleppas hyvä! On kyllä hurjaa miettiä Lina Ben Mhennin rohkeutta kun itse näpyttelee turvallisissa oloissa kirjablogia, mutta parempi näin... :D
PoistaMinulle tuli vähän samanlainen olo kuin sinulle, että kuinka "kevyisiin" asioihin itse sosiaalista mediaa käyttääkään. Ja tuo Bloggaaja-termi synonyymina aktivistille tai vapaustaistelijalle! Mutta hyvä näin, että itse saa kirjoittaa "vain" kirjoista.
VastaaPoistaMinäkin suosittelen tätä ihan kaikille, ehdottomasti!
Minullekin tämä oli uusi näkökulma sosiaaliseen mediaan, hurjaa ajatellakin että joku tuottaa tekstiä väkivallan pelon uhatessa. Meillä taitaa olla Suomessa asiat niin hyvin ettei barrikaadeille nousemiseen, edes kirjallisesti, ole hirveää tarvetta. Hienoa myös että Lina Ben Mhennin työ sai tunnustuksen ihan Nobel-ehdokkuuden muodossa.
PoistaHS kirjoitti kiinnostavasti juuri sosiaalisen median käytöstä eri puolilla maailmaa, ihan uutisoinninkin puolelta. Esim. Ranskassa vaikutus presidentin vaaleihin oli suuri, kun muut kuin valtakunnan viralliset uutistoimistot penkoivat taustoja. Suomessa blogit yms. sivustot keskittyvät harrastuksiin, varmaankin juuri sen takia, että ei ole tarvetta poliittisiin asioihin. Vai olisiko?
VastaaPoistaMhennin teos oli kiintoisa, tosiaankin aika lyhyt (ehkä hyväkin niin?). Katsoin erään dokkarin, jossa somen merkitystä vähäteltiin, tai haluttiin huomioida, että vallankumous on elänyt pidempään maissa. Nyt tietty ihmisten kokoaminen tai videoiden levittäminen on nopeampaa FB:n välityksellä. Ja sensuuri vaikeaa.
Minä ajattelin lukiessani että olemme täällä vähän laiskistuneet, hyvissä oloissa. Kun kaikki on periaatteessa ihan ok, nin ihmiset eivät ehkä edes jaksa mölytä asioista tai ajattelevat että hoitakoon joku muu... Varmaan blogien suuntaukset täälläkin päin alkavat muuttua suuren maailman malliin.
PoistaMinulla kävi tuossa kohden mielessä myös se, että esim. Kiinassahan Facebook ja monet blogi-alustat ovat blokattuna pois ja sensuuri kovenee esim. silloin kun maassa on levottomuuksia. (Toki esim. blogeihin pääsee käsiksi joillakin kikka kolmosilla.) Ilmeisesti maan hallitus pyrkii hillitsemään tietyn tyyppisten ajatusten ja uutisten leviämistä...
Mielenkiintoinen alku teemaviiko(i)llesi :) Innolla seuraan mitä on luvassa seuraavaksi!
VastaaPoistaKiva jos kiinnostaa :) Välillä on kiva lukea jonkin teeman mukaan, löytää uusia kirjojakin.
Poista