Eletään vuotta 1873. Legendaarisen taikuri Prosperon hylätty rakastettu päättää päivänsä oman kätensä kautta ja jättää taikurilla perinnöksi pienen tyttären, Celian. Tyttö osoittaa omaansa lahjoja magian suuntaan ja siksi Prospero päättää lyödä vetoa. Prospero ja harmaapukuinen mies päättävät aloittaa uuden Pelin kunhan toisen sopivan pelaajan löydyttyä. Myöhemmin sama mies adoptoi orvon Marcon. Vuosia myöhemmin kilpailijat kohtaavat toisensa Le Cirque des Rêvesissa, Unelmien sirkuksessa ja kohtalokas peli alkaa.
Yösirkuksen kieli oli minusta kaunista, koin kirjan tekstin hyvin visuaalisena ja monesti tuntuikin siltä kuin olisin nähnyt tapahtumat ja paikat, sen mystisen sirkuksen melkein silmieni edessä. Tein hiukan taustatutkimusta ja kävi ilmi, että Erin Morgenstern onkin myös kuvataiteilija, liekö siinä syy?
Kirja on samanaikaisesti lumoava, maaginen ja pikkuisen outokin. Kirjaa rytmittävät kohtalokkaan oloiset välitekstit, joissa Morgenstern kuvaa sirkusta itseään ja sen telttoja, jotka kirjan päähenkilöt, Celia ja Marco tarinan aikana luovat. Se, ja preesensissä tapahtuva kertominen luovat osaltaan illuusiota siitä, että lukija on hänkin Yösirkuksessa, uneksijana ja sivustakatsojana. Jo kirjan kansikin on osa mustavalkoisen taikasirkuksen outoa ja kiehtovaa tunnelmaa.
Yösirkus on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.. Takavuosien mainosta mukaillen: "Niin hyvää, ettei sanotuksi saa".
"Sirkus saapuu varoittamatta.Basam Books, 2012
Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisissa lehdissä ei ole mainostusta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.
Korkealle kohoavat teltat ovat mustavalkoraidallisia. Missään ei näy punaista tai kultaa eikä lähistön puiden ja niittyjen vehreyden lisäksi muitakaan värejä. Koristeellinen takorauta-aita sulkee sisäänsä tämän värittömän maailman, lukemattomat erikokoiset ja -muotoiset teltat, harmaata taivasta vasten piirtyvät mustat ja valkoiset raidat. Ulospäin näkyvä vähä maaperäkin on maalilla, jauheella tai jollain sirkustempulla mustavalkoiseksi värjättyä.
...
Ja porttiin kiinnitettyä mustaa kylttiä, johon on maalattu valkoisin kirjaimin:
Aukeaa hämärän laskeutuessaSulkeutuu sarastuksen aikaan
Ihmiset ihmettelevät, minkälainen sirkus on auki vain öisin."
Sivuja: 400
Kirjasta lisää: Le Masque Rouge
So American: Massachutes
Jännittävää. Tämä on ollut ihan kauhean kehuttu ulkomailla, mutta kirjan aihepiiri ei ole tuntunut omalta, joten en ole sitä hankkinut. Ihana kuulla, että se oli sulle noin napakymppi! En ainakaan muista, että olisin edes tiennyt tämän jo ilmestyneen suomeksi. Jännä, että näin suuri hitti ilmestyy suomeksi noin pieneltä kustantamolta. Mutta hyvä vaan, jos käännös ja toimitus on tehty hyvin!
VastaaPoistaKieltämättä vähän mietin itsekin että on joku taikasirkus-kirja nyt minun juttuni, mutta kun kansi oli niin kaunis! Joku kirjan ilmapiirissä ja visuaalisuudessa vain lumosi, olen muutenkin huomannut että innostun kovasti kirjoista jotka tarjoavat "henkistä silmänruokaa".
PoistaVaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Pitää koettaa saada tämä kirjastosta jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaKuutar, minä ainakin lumouduin. Toivottavasti Yösirkus pysähtyy teillekin :)
PoistaVoi, nytkö tämä on ilmestynyt! Olen ihastellut kantta vaikka kuinka kauan ja haluan ehdottomasti lukea. Jotenkin tulee mieleen se Sydämen mekaniikka, josta kyllä pidin paljon, mutta odotan tämän olevan jollain lailla vakuuttavampi tai syvällisempi.
VastaaPoistaMinä en tainnut tietää koko kirjasta mitään etukäteen, kirjastossa tämä kaunokainen vain pysäytti. En ole lukenut Sydämen mekaniikkaa, joten en osaa oikein vertailla. Tämä ei ollut minun mielestäni erityisen syvällinen kirja, mutta sellainen joka ainakin minun mieleeni loi vahvan ja satumaisen tunnelman.
PoistaSait minutkin kiinnostumaan kirjasta! Täytyy tarkkailla kirjaston uutuushyllyä :)
VastaaPoistaSilmät auki vaan sirkuksen varalta ;)
PoistaVoi, sinä sait tästä kirjasta irti juuri sen tunnelman, mitä itsekin toivoin. Olen melkeinpä kateellinen, sillä minulle kirja oli pettymys..ei tarpeeksi mystinen tai eriskummallinen.. :/
VastaaPoistaJoskus se tunnelma on ihan oikeasta hetkestäkin kiinni, minulla taisi onneksi olla oikea fiilis päällä. :)
PoistaHyvin kuvailtu! Minulla on tämä parhaillaan luvussa, ja olen itsekin aika vaikuttunut. Tunnelmaltaan kirja on ihan omaa luokkaansa, ja suorastaan visuaalinen kokemus.
VastaaPoistaIhanaa! Minusta tämä oli ihana kirja joten on hienoa löytää kohtalotoveri. Kirjan visuaalisuus oli huikea juttu, liekö kirjailijan kuvataidetausta vaikuttanut...
PoistaAi tämä on ollut jo näin pitkään Suomessa! EN osannut arvata :D Itse löysin tämän kirjan vasta vähän aikaa sitten ja aluksi rakastuin jo pelkästään kanteen, että se oli pakko lainata. Ja onneksi lainasin, vielä en ole ehtinyt lukea kirjaa loppuun, mutta olen jo nyt aivan koukussa.
VastaaPoistaSe kansi onkin kyllä upea, minä lainasin koko kirjan pitkälti sen takia... Yösirkus on kyllä yksi parhaista lukemistani kirjoista tänä vuonna!
PoistaJoo kyllä itsekkin tuli valittua kirja pelkästään kannen perusteella ja kirja tosiaan vaikuttaa todella hyvältä! Toinen kirja jää kokonaan varjoon jota olin myös lukemassa :D
PoistaVoi kääk, olen tämän kanssa loppusuoralla enkä kyllä ole kovin ihastunut. Paperinohuita henkilöitä ja todella alleviivaavan helppolukuinen lukuromaani. No, palaan blogissani kunhan ehdin...
VastaaPoistaHarmi ettet pitänyt, minulle tämän kirjan visuaalisuus oli kova juttu ja innostuin varsinkin yösirkuksen ajatuksesta paljon. Helppohan tämä toki on, mutta se ei minusta ole välttämättä negatiivinen asia, joskua on kiva kun voi vain heittäytyä kirjan vietäväksi.
PoistaKirja on vielä kesken, mutta ei tule jäämään siihen tilaan. Tämän kirjan kohdalla en vain osaa päättää, lukisinko hitaammin vai nopeammin kuin yleensä. Tekee mieli nautiskella sirkuksesta hitaasti, syventyä yhteen telttaan, mutta toisaalta myös kurkistaa jokaisesta oviaukosta ja saada aavistus kaikkialta.
VastaaPoistaMinusta hahmot eivät ole ohuita; itse kuvataiteesta nauttivana näen asian niin, että huolelliset kuvaukset Celian ja Marcon työnjäljestä kertovat heistä ihmisinä paljon enemmän kuin suorat luonnehdinnat persoonallisuudesta. Myös heidän tapansa käyttää taikuutta ovat minulle tärkeitä. He ovat juuri täydellisten hahmojen rajalla - vaaka on nyt aivan tasapainossa, mutta pienikin liikahdus voisi mennä liian upeaksi ja samalla tylsäksi. Koska kirja on kauniisti kirjoitettu, annan ilomielin anteeksi hieman tavallista enemmän koristeellisuutta henkilöidenkin kohdalla. Alun kaikenkattava ihastuttavuus, joka valtaa suuren osan mielenkiinnosta, jää mielestäni sulavasti taka-alalle juonen edetessä. Tilalle tulee terävyyttä ja pehmeyttä sopivassa suhteessa, joka vaatii lukijaa olemaan tarkkana. Jos hyppäät rivin yli, voit eksyä pahasti sirkuksessa...
Taidan tarvita punaisen huivin. Tämä kertomus tulee taatusti olemaan loputtuaankin yksi ehdottomista suosikeistani, sellaisia kirjoja, joista muistaa aina sen verran, että ymmärtää palata samaan maailmaan vielä joskus. Taianomaninen tai lumoava lienevät liian kliseisiä sanoja, mutta en tiedä, uskallanko todella käyttää unenomaista ilman, että vietän loppuyön lukien...
Anonyymi, minua myös kiehtoivat eri telttojen kuvaukset, melkein näin ne silmissäni... Tämä oli minulle ilman muuta visuaalinen kirja, sellainen mikä herätteli mielikuvituksen ja maalasi ihan uusia maailmoja silmien eteen.
Poista