The Baghdad blog / Salam Pax

Salam Paxin (salanimi, tunnetaan nykyisin nimellä Salam Abdulmunem) kirjan lukeminen oli mielenkiintoinen jatkumo Colby Buzzellin Minun sotani -kirjalle, ovathan he tavallaan eri puolilla samassa sodassa. Buzzellin tapaan myös Salam vaikuttaa hyvin aidolta, hän on kärkevä, älykäs - ja vihainen. Hän tekee selväksi mielipiteensä Saddam Husseinista (temppu, jolla olisi hyvinkin saattanut tulla pidätetyksi salaisen poliisin toimesta) mutta osansa saavat myös George W. Bush ja Yhdysvallat. Hän kuvaa osuvasti tavallisen baghdadilaisen arkea ja muistuttaa, että sotatoimien kohteena olevassa Baghdadissa asuu tavallisia ihmisiä, jotka kärsivät kun tarvikkeiden, esim. lämmittimien hinnat kohoavat pilviin ja jotka eivät kuitenkaan haluaisi juhlia amerikkalaisten heille antamaa rauhaa talojensa raunioilla.

The Baghdad blog koostuu vuodesta Salam Paxin bloggauksia. Salam alkoi kirjoittaa blogiaan (nimellä Where is Raed) pitäkseen yhteyttä ystäväänsä Raediin. Vaikka blogissa esitelläänkin arkisia asioita, kuten pommitukseen sopivan soundtrackin valintaa, kääntyy keskustelu varsin pian poliittiseksi. Kun lukijat löytävät blogin, alkaa Salam käydä heidän kanssaan keskustelua.

"In the oh-the-irony-of-it-all section of my life I can add the unbelieveable bad luck that when I wanted to watch a movie, because I got sick of all the news, the only movie I have not seen a hundred times is The American President. No joke. A friend gave me that video months ago and I never watched it. I did last night. The American 'presidential palace' looks quite good. But Michael Douglas is a sad ass president."

Salamin teksti on sujuvaa ja hauskaakin, hänen huumorinsa luonnollisesti on mustaa, minkä ymmärtää hyvin - bloggaahan mies kaupungista jota pommitetaan. Kiihkeimpien iskujen ajan Salam ei pystynyt internet-yhteyden puutteen takia julkaisemaan postauksiaan, mutta mies kirjoitti säännöllisesti tekstejä koneelleen ja onnistui lopulta toukokuussa lähettämään tekstit ulkomailla asuvalle ystävälleen joka julkaisi ne hänen pyynnöstään. Tämä osuus onkin kirjan synkin ja samalla myös mielenkiintoisin, se kuvaa hyvin sitä millaista on asua ihan kirjaimellisestikin sotatantereella.

"Two hours ago we could hear the rumbling of the planes over us and it took them ages to pass. 'Afraid' is not the right word. Nervous, edgy - sometimes you just want to shout out at someone - angry. I wish the Iraqi and the American governments would stop saying they are doing this for the people. I also want to hold a NOT IN MY NAME sign."

Salam Paxin blogi on hyvin rohkea. Nostan hattua hänen yrityksilleen tuoda Husseinin ja Liittoutuneiden puristuksessa olevien tavallisten irakilaisten ääni kuuluviin. Että me muistaisimme uutisia katsoessamme että pommitetussa kaupungissa asuu ihan oikeita ihmisiä. Jostakin syystä huomasin myös ajattelevani Anne Frankin päivä kirjaa. Kenties 2000-luvun Anne olisikin pitänyt blogia ja olisimmekin seuranneet hänen tarinaansa livenä, hetki hetkeltä, niinkuin Salam Paxin tapauksessa tapahtui. Olisiko Annella ollut silloin onnellisempi loppu? Sosiaalinen media tosiaan on mielenkiintoinen ilmiö, nyt me voimme päivittäin kurkistaa jonkun toisella puolella maailmaa elävän ihmisen elämään. Parhaimmillaan solmimme tunnesuhteita ihmisiin jonka olemme tavanneet vain tekstinä - blogin kirjoittajaan, lukijoihin, kanssabloggaajiin. Huikeaa!

Salam Paxin sanotaan olleen vuosina 2003 -2004 Irakin tunnetuin bloggaaja. Suurten lukijamäärien ohella myös media osoitti kiinnostusta blogia kohtaan. Salam itse on hyvätuloisesta perheestä ja on asunut mm. Itävallassa useita vuosia. Salam lopetti Where is Raed -blogin kirjoittamisen huhtikuussa 2004. Tämän jälkeen hän on mm. opiskellut journalismia Lontoossa ja toiminut The Guardian -lehden toimittajana. Hän palasi Baghdadiin vuonna 2009 ja työskennellyt siellä mm. UNICEFin palveluksessa.

Atlantic Books, 2003
Sivuja: 204
Kirjasta lisää: Where is Raed, Salam Pax: How I became the Baghdad Blogger