Below stairs / Margaret Powell

Margaret Powell lopetti koulunkäyntinsä 12-vuotiaana. Melko varattomasta perheestä kotoisin oleva tyttö haaveili opettajan koulutuksesta mutta vanhemmilla ei ollut tähän varaa, joten Margaret joutui astumaan palvelukseen. Koska tyttö ei pitänyt ompelemisesta, päätyi hän keittiöön aputytöksi. Työpäivät saattoivat kestää aamuviidestä kahdeksaan illalla ja työnantajissakin oli monenlaisia tyyppejä - ei vain Downton Abbeystä tuttuja inhimillisiä esimiehiä.

Ajoittain Powellin kirjassa häiritsee eräänlainen keskustelevuus ja puhekielen omaisuus mutta toisaalta tämä myös jollain lailla tuo oikean Margaretin lukijaa lähemmäksi. Kun muistaa kirjoittajan taustan ja sen että hän on lopettanut koulunkäyntinsä 12-vuotiaana, turhan siloiteltu ja hienostunut teksti tuntuisi väärältä. Nyt lukiessani tuntuu siltä kuin kuulisin sen oikean Margaretin, sen sitkeän tytön joka on nuoresta saakka tehnyt pitkiä työpäiviä. Keskusteleva tyyli tuo mieleen vanhemman sukulaisen, joka muistelee sitä kuinka silloin ennen ruoassa oli makua, mutta välillä Margaretin tokaisut saavat myös hymyilemään.

Margaret ei juurikaan analysoi tai pohdiskele kirjassaan eikä sellainen tähän kirjaan kuuluisikaan. Hän keskittyy kuvaamaan omaa, varsin työntäyteistä arkeaan sen kummemmin asioita kauhistelematta ja onkin hyvä muistaa että se, mikä nyt tuntuu raskaalta tai jopa vääryydeltä, on tuolloin ollut tavallista arkea. Mutta en voi olla tuntematta sääliä sitä pikkupiikasta kohtaan, joka yritti saada keskenmenon siirtelemällä kaikkein raskaimpia huonekaluja jottei menettäisi työpaikkaansa...

Margaretin tarinan ensimmäinen osa koostuu pitkälti hänen kokemuksistaan eri työnantajien palveluksessa. Vaikka hän onkin tuolloin vasta nuori tyttö, elämä kovettaa ja ehkä katkeroittaakin. Ainakin niin minä luin kohdan jossa Margaret vertailee elämäänsä silloisen palveluspaikkansa omistajan tyttärentyttären, Miss Susanin kanssa. Tytöt olivat lähes saman ikäisiä, mutta vauraan ja koulutetun Susanin elämä oli jo muodostumassa aivan erilaiseksi kuin Margaretin.

Kirja piirtää mielenkiintoisen ja romantisoimattoman kuvan palvelijan työstä noina aikoina ja onkin siksi mielenkiintoista luettavaa, joskin tunnen itseni hiukan hemmotelluksi uupuessani vaivaisen kahdeksan tunnin työpäivästä... Kirja kattaa useita vuosikymmeniä Margaretin elämästä ja siksi maailmakin hänen ympärillään ehtii muuttua. Toinen maailmansota mullistaa niin yläluokan kuin työläistenkin elämän...

Margaretin kirja julkaistiin vuonna 1968 ja se oli tuolloin melkoinen myyntimenestys. Se kuvaa varsin koruttomasti palveluskunnan arkea ja tehtäviä ja sen kerrotaan olleen innottajana mm. Kahden kerroksen väelle ja Downton Abbeylle. Powell kirjoitti teokseensa myös jatko-osan, Climbing the stairs, joka odottelee lukupinossani...

"In my first months there I made one mistake after another. I particulary remember one day when I was doing the front door - I was a bit late this particular morning - the newsboy came with the papers. As I went to put them on the hand table, Mrs Clydesdale came down the stairs. I went to hand her the papers. She looked at me as if I were something subhuman. She didn't speak a word, she just stood there looking at me as though she could hardly believe that someone like me could be walking and breathing. I thought, what's the matter? I've got my cap on, I've got my apron on, I've got my black stockings and shoes; I couldn't think what was wrong. Then at last she spoke. She said, 'Langley, never, neverr on any occasion ever hand anything to me in your bare hands, always use a silver salver. Surely you know better than that."

Pan Books, 1968
Sivuja: 210
Kirjasta lisää: The Guardian, Blogging for a good book, Bookslut