perjantai 4. toukokuuta 2012

Blood games / Faye Kellerman

Blood gamesin lukeminen oli minulle hidasta. Kirjassa ei ollut mitään vikaa mutta aina minun ja lukemisen väliin tuli jotain, päätä särki tai jokin toinen kirja kiinnosti enemmän. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, tajusin Blood gamesin oikeastaan aika viihdyttäväksikin dekkariksi ja jäinkin miettimään mikä hommassa alunperin tökki - mitään sanomaton kansikuvako vai kenties kirjan aika onneton nimi? Kirja on julkaistu Yhdysvalloissa nimellä Gun games, joka sisällön huomioon ottaen olisi ollut sopivampi mutta kuitenkin aika tylsä ratkaisu.

Blood gamesissa tavataan jälleen Faye Kellermanin tuttu aviopari komisario Peter Decker ja hänen vaimonsa Rina Lazarus. Rina on tosin tällä kertaa lähinnä sivuroolissa Peterin ja hänen tiiminsä alkaessa selvitellä koulupojan itsemurhaa. Pojan äiti ei usko itsemurhateoriaan ja pian toinenkin saman koulun nuori tappaa itsensä. Samaan aikaan Peter ja Rina toimivat huoltajina teini-ikäiselle pianistille nimeltä Gabriel. Gaben elämää myllertävät paitsi pianonsoittoon liittyvät urahaasteet, vanhempien omituiset suhdekuviot ja persianjuutalainen, tarkkaan varjeltu Yazmine.

Kirjassa vuorottelevat poliisitutkimukset ja Gaben elämä kaikessa monimutkaisuudessaan, yllättäen tämä kokonaisuus osoittautui yllättävänkin toimivaksi ratkaisuksi. Kellerman oli päässyt hyvin sisälle teinipojan nahkoihin ja kieleen ja jotenkin tämän kautta teki lukijalle myös rikosten uhri ja heidän maailmansa, koulun, elävämmäksi. Kirjassa olikin useita kohtia joissa kuvattiin Gaben ja Yazminen chattailua ja vaikka kielen ymmärtäminen vei ensin hetkosen, huomasin tekstailuosioiden olevan oikeastaan aika virkistäviä ja aidon oloisia pätkiä.

Kokonaisuutena Blood games oli yllättävän nopea lukuinen ja kiinnostava, sen henkilöt tuntuivat aidoilta ja tapahtumat ajankohtaisilta ja uskottavilta. Vaikka lukija luultavasti osaa melko pian hahmottaa kokonaisuuden, on kuitenkin mielenkiintoista seurata miten Kellerman kokoaa tarinansa.

"He texted: i can't picture all that coloratura coming from such a small chest.
ur horrible. now i'll never sing 4u.
i didn't mean it like that. But of course, he did. He loved teasing her.
i h8 u, Yazmine wrote.
Gabe texted: 2 bad cuz I'm madly crazy 4 u.
A long pause. Then Yazmine wrote: maybe i don't h8 u.
Gabe wrote: let's kiss n make up.
kiss n make out u mean.
that, 2. A pause. i'm serious. when can i hear u sing?
never."

Faye Kellerman on dekkaristi Jonathan Kellermanin vaimo, ovatpa heidän kirjasarjojensa päähenkilöt jossain aiemmassa kirjassa jopa seikkailleetkin yhdessä. Harmikseni Fayen kirjoja on kuitenkin käännetty suomeksi vain muutamia, taidan sittenkin pitää hänen kirjoistaan enemmän kuin Jonathanin...

Harper, 2011
Sivuja: 454
So American: American crime

*****

Ja hups, tämä näyttääkin olevan blogini 300. postaus! Luku tuntuu minusta isolta, mutta nopeasti ne ovat menneet! Ajan saatossa näyttävät postaukset pidenneen, ehkäpä tässä on vähän kehityttykin!

Hauskaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Onnea tasaluvulle! Tämä on muuten ainoa Rina/Peter-kirja, jota en ole vielä lukenut... mutta totta kai luen vielä :-)

    (Minustakin Fayen kirjat ovat muuten pikkuisen parempia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä taitaa olla aika uusi herkkupala. Harmi vain että Rina on tässä niin pienessä osassa...

      Poista
  2. Onnea tasaluvulle, kohta taitaa paukahtaa lukijamääräkin tasalukuihin :)

    VastaaPoista