.jpg)
Abirachedin kirja ei aiheestaan huolimatta vaikuta kaoottiselta tai väkivaltaiselta, siinä on enemmänkin lapsuuden muistojen pehmeyttä ja nostalgiaa, silti kirja on tarkkasilmäinen. Voimakkaimmin minulle jäi mieleen sarjakuva kirjailijan isän tarpeesta kuunnella musiikkia kovaa peittääkseen sodan äänet, jotenkin noissa kuvissa kiteytyi se, että kuinka taisteluiden keskelläkin ihmiset elävät aitoa arkea ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin häivyttämään mielestään sodan edes hetkeksi. Myös se kuinka kirjan lapset kokivat sodan jollain tapaa huolettomina, kranaatin sirpaleita keräillen, herätti ajatuksia.
Kirjan kuvat ovat yksinkertaisen graafisia ja mustavalkoisia. Tekstiä on vähän, mutta silti Abirached onnistuu sanomaan kaiken olennaisen. Minä muistan on yksi niitä sarjakuvia, jotka välittävät viestinsä vahvasti ja liikuttavat tyylikkään vähäeleisesti.
PS. Muistakaa messulippuarvonta!
Like, 2013
Sivuja: 93
Alkuteos: Je me souviens
Suomentanut Aura Sévon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti