Pongasin aikanaan Linnealta vinkin Federigon haukasta ja oikeastaan jo kirjan kansikuva riitti vakuuttamaan minut siitä, että tämä piti lukea, sillä da Vincin upea Nainen ja kärppä on yksi niistä taideteoksista joita voisin katsella vaikka kuinka kauan. Lontoon matkalla Towerin linnan eläintarha oli askarruttanut mieltä ja taannoin lukemani Kristiina Vuoren kirja Siipirikko oli herättänyt uteliaisuuteni myös haukankasvatuksen suhteen, joten voitaneen sanoa Klemettilän kirjan olevan suunnattu juuri minulle.
Kirjaan ovat päässeet mukaan niin tutut koirat, hevoset ja siat kuin myös harvinaisemmat elefantit, haukat, sudet ja kärpät. Kukin luku sisältää reilusti tietoa eläinten asemasta keskiaikaisessa yhteiskunnassa, aina hoito-ohjeista mytologiaan saakka. Mielenkiintoista kyllä, rivien väleistä välittyi ajatus siitä, että eläimet olivat keskiajalla arvostetummassa ja onnellisemmassa asemassa kuin nykyisin. Jäin itsekseni miettimään sitä onko teollistuminen ja nykyaika teknisine vaatimuksineen ollut syynä siihen että ihmiset eivät enää osaa arvostaa luontoa ja eläimiä samalla tavalla. Pelkäämmekö sellaista mitä emme kunnolla ymmärrä tai hallitse vai kuvittelemmeko pystyvämme masteroimaan jopa luontoa, mene ja tiedä.
Federigon haukka oli kaunis tietopaketti, luulen että napitin
värikuvia keskiaikaisista taideteoksista vähintäänkin yhtä pitkään kuin
luin tekstiä. Visuaalisesti kirja olikin hyvin miellyttävä, mm. taitto
ja sivujen mattapintaisuus miellyttivät silmääni kovasti. Valittamista
en myöskään löytänyt tekstin puolelta, sillä Federigon haukka onnistuu
olemaan yhtäaikaa kepeä ja tiukka tietopaketti. Kepeyttä tekstiin
lisäävät erilaiset tarinat, keskiaikaiset hassuudet ja Klemettilän omat
kokemukset. Aluksi tosin näin henkilökohtainen ote tuntui minusta
oudolta tietokirjassa, mutta aikani lueskeltua huomasin ihan vahingossa
alkaneeni pitää tuosta piirteestä. Pidin kuitenkin Klemettilän tekstistä siinä määrin että lukisin mielelläni lisääkin hänen tietokirjojaan ja kirjaston tietokannasta löytyykin ritari Siniparrasta kertova teos, joka voisi olla kiintoisa...
Atena, 2013
Sivuja: 193
Luin aiemmin syksyllä Klemettilältä juuri tuon Siniparran ja tykkäsin siitä. En ole mikään tietokirjafriikki, mutta Klemettilä osasi mielestäni kiinnostavasti tuoda asiansa esille ja suhtautui sopivan kriittisesti lähteisiin. Siniparran historialla ei myöskään mässäilty eli niillä lapsenmurhilla jne. Ja Siniparrassakin on upea kansi, aivan kuten tässä Federigossakin! Jännä aihe tässä Federigossa, hieman erilainen lähestymistapa keskiaikaan.
VastaaPoistaMarika, täytyy tosiaan laittaa tuo Siniparta varaukseen, kertomasi perusteella se kuulostaa oikein lupaavalta.
PoistaPistinpäs kirjan varaukseen.
VastaaPoistaKirjoitin tähän jo pitkästi eläinten arvostuksen muuttumisesta, mutta koitankin lukea kirjan ensin ja käsittelen asiaa vasta sitten. :)
Maija, kirjasta tosiaan käy aika hyvin ilmi se kuinka arvokkaita ja arvostettuja eläimet ovat keskiajalla olleet. Toki nykyaikanakin löytyy ihmisiä jotka ostavat design-vaatteita koirilleen jne mutta jotenkin tuntuu että monet ovat vieraantuneet maatilan eläimistä jne. Pihvi on lihaa eikä se lehmä siellä taustalla edes käy mielessä.
PoistaOI, tämä kuulostaa todella kiinnostavalta. Minä olen vähitellen alkanut kiinnostua enemmän ja enemmän tietokirjoista. Pitänee tämäkin hankkia käsiini jostain.
VastaaPoistaMinna, kirja oli kiinnostava ja vielä kauniskin!
Poista