.jpg)
Odotukseni olivat jostain minulle jälkikäteen tuntemattomasta syystä korkealla kirjan Jos saat tämän kirjeen kohdalla. Tiesin etukäteen kyseessä olevan jonkinlaisen sotatarinan, jossa postineiti näyttelee kiinnostavaa roolia ja sepä osoittautui kiehtovaksi. Tärkeät viestit sotatantereelta, suuria tunteita - kiintoisa paketti!Tarina sijoittuu sotavuosiin Atlantin molemmin puolin. Amerikan mantereella on suloisen kuuloinen pikkukaupunki, jossa kuhinaa aiheuttaa paikallisen lääkärin uusi, nuori ja ulkopaikkakuntalainen vaimo Emma. Jo melkein vanhaksipiiaksi leimattu postineiti, Iris James, taasen on iskenyt silmänsä erääseen herrasmieheen ja hankkii todistuksen koskemattomuudestaan, sillä jokaisesta miehestähän olisi mukavaa saada moinen todistus luettakseeen! Lontoossa taas radiotoimittaja Frankie ajaa into raportoida uutisia.
Kirjan alku oli mukavan kujeileva ja herätti lukunälän ja kuvittelinkin hyppysissäni olevan raikkaan rakkaustarinan, mutta Sarah Blake kuljettikin tarinaansa toiseen, vakavampaan suuntaan. Alussa huomaamani pilke silmäkulmassa nimittäin katoaa kun sota alkaa muuttua naisille todellisemmaksi. Ratkaisu on ymmärrettävä, sodan ja kuplivuuden yhdistäminen lienee vaikeaa.
Kirja tarjoaa melko tyypillisiä sotaromaanin käänteitä suurine tunteineen ja juoni oli hetkittäin melko ennalta-arvattava. Vaikka harmittelenkin mukavan pilkkeen katoamista, tarjosi kirjan vakavampi osuus kuitenkin koskettavia hetkiä ja mielenkiintoisia, jopa aika visuaalisiakin hetkiä. Varsinkin Frankien toimittamat radio-ohjelmat kutkuttelevat mielikuvitustani, saatoin kuvitella ihmiset rätisevien radioidensa ääressä, kuuntelemassa ja kuvittelemassa sodan kauhuja Atlantin toisella puolella.
"Äiti veti oven auki ja astui ulos. Poika jäi seisomaan keskelle vaunuosastoa. Käytävällä äiti kääntyi ja nosti sormen huulilleen kuin sanoakseen shh, heitti pojalleen lentosuukon ja oli poissa. Poika seisoi pitkään siinä mihin äiti oli hänet jättänyt, tuijotti osaston ovea, josta äiti oli kadonnut.Bazar, 2013
Tallentimen neula olii kaivertanut levyyn tämän sydämen hiljaisen särkymisen. Kukaan ei saisi tietää, kuinka kalliiksi äidille oli tullut tuo viimeinen hymy, tuo viimeinen lohtu, jotta poika selviytyisi eron hetkestä."
Sivuja: 376
Alkuteos: The postmistress
Suomentanut Raija Rintamäki
Mielenkiintoinen kirja ja tarina, jonka luki nopeasti. MInusta tämä ei kuitenkaan ollut ennalta-arvattava, omat ajatukset laukkasivat ihan eri suuntaan, kuin kirjailijan, odottamani ei tullutkaan vastaan.
VastaaPoistaAino, minulla taisi olla ennakko-olettamana se, että miksi postineiti kirjeen piilottaisi. Ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan isommin haitannut, sillä sotakirjoissahan usein toistuvat saman tyyppiset teemat.
Poista