perjantai 15. maaliskuuta 2013

The turn of the screw and the Aspern papers / Henry James

Venetsia-viikkoni sai minut tutustumaan Henry Jamesin tuotantoon, olihan John Berendtin kirjassa Pudonneiden enkelten kaupunki useampaankin otteeseen viitattu The Aspern papers -lyhytromaaniin, joka sijoittuu kaupunkiin. Kaupanpäällisiksi sain lukea myös kirjailijan tunnetuimman kertomuksen: The turn of the screwn.

The turn of the screw kertoo nimettömäksi jäävästä opettajattaresta, joka saa tehtäväkseen huolehtia kahdesta pienestä orvosta, Milesistä ja Florasta kaukaisessa maaseutukartanossa. Lapset lumoavat suloisuudellaan opettajattaren ja hänen on hyvin vaikea uskoa että Miles on erotettu koulusta huonon käytöksen takia. Pian kotiopettajatar näkee outoja henkilöitä, joka pian tunnistetaan talon henkilökuntaan aiemmin kuuluneeksi ja nyt kuolleeksi Peter Quintiksi. Naiskummituksen arvellaan olevan lasten edellinen kotiopettajatar, kaunis ja huono-onninen Miss Jessep, joka lankesi Quintin pauloihin. Kummitukset tuntuvat tahtovan jotakin perheen lapsista, joita opettajatar parhaansa mukaan yrittää suojella.

Ihan ensimmäiseksi, The turn of the screw on siis kummitustarina ja minä olen huono lukemaan niitä, joten tarina ei ihan hirveästi innostanut. Vaikka luenkin melko paljon englanniksi, oli Jamesin kieli sellaista, jonka lukemisen koin työlääksi. Kirjan tarina sen sijaan osoittautui, kummituksista huolimatta, oikein toimivaksi mysteeriksi, jonka tulkinta jäi vaivaamaan mieltäni. Minusta nimittäin tarinan voisi tulkita muutenkin kuin kummitusjutuksi... Tarinassa on mielestäni samanlaista henkeä kuin Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjassa, joten jos pidit Watersista, voisi tämä lyhytromaanikin olla lukemisen arvoinen.

Tarinoista toinen, The Aspern papers, osoittauti minulle mieluisammaksi lukukokemukseksi. Vaikka James tässäkin kirjassa onnistuu luomaan mukavan kierotuneen tunnelman, ei luvassa sentään ole kummituksia, korkeintaan ahneutta ja muita inhimillisiä tunteita.

The Aspern Papers kertoo miehestä, jonka päähän pinttymä on hänen suuresti ihailemansa, nyt jo edesmennyt runoilija Jeffrey Aspern. Mies matkustaa Venetsiaan kuultuaan että Aspernin iäkkäällä rakastajattarella, Julianalla, saattaisi olla halussaan runoilijan kirjeitä. Juliana asuu suuressa palazzossa, seuranaaan vain sukulaisensa, vanhapiika nimeltä Miss Tina. Kertoja soluttautuu ovelasti naisten luo asumaan, tarjoten vähävaraisille vuokrarahaa. Vähitellen hän alkaa piirittää aran oloista Miss Tinaa saadakseen tältä tietoja Aspernista.

Tarina on tavallaan arkinen,Henry James oli ammentanut inspiraationsa Shelleyn kirjeisiin liittyvästä tapauksesta ja yllättävän tutulta kuulostaa myös Ezra Poundin ja hänen rakastajattarensa Olga Rutgen tapaus, jota John Berendt kirjassaan Venetsia: pudonneiden enkelten kaupunki, tutki. Päähenkilön ahneus ja häikäilemättömyys ovat oikeastaan hurjempia kuin edellisen tarinan kummitukset ja ainakin minusta myös pelottavampia. Molemmissa tarinoissa kirjan kieli osoittautui minulle hankalaksi, pitkät ja mutkikkaat lauserakenteet ja paikoittain vaativa sanasto hidastivat lukemistani ja tekivät siitä pakkopullaa. On toki hyvä lukea joskus vaikeampiakin tekstejä ja siten harjoittaa omaa kielitaitoa, mutta en siltikään oikein jaksanut innostua lukemastani. Paitsi Venetsian kuvauksista, jotka olivat upeita...
"Accordingly I spent the late hours either on the water - the moonlights of Venice are famous - or in the splendid square which serves as a vast forecourt to the strange old church of Saint Mark. I sat in front of Florian's café eating ices, listening to music, talking with acquaintences: the traveller will remember how immense cluster of tables and little chairs stretches like promontory into the smooth lake of the Piazza. The whole place, of a summer's evening, under the stars and with all the lamps, all the voices and light footsteps on marble - the only sounds of the immense arcade that encloses it - is an open-air saloon dedicated to cooling drinks and to a still finer degustation, that of the splendid impressions received during the day."
Wordsworth, 1993
Sivuja: 236

5 kommenttia:

  1. Ooh mikä väläys menneisyydestä! Tämä kuului kurssilukemistoon ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Siitä on jo niin pahuksen kauan, etten muista paljoakaan, paitsi että Turn of the Screw taisi olla aika pelottavaa luettavaa tällaiselle nössölle. Mutta oli joka tapauksessa hauskaa törmätä vanhaan tuttuun kirjaan, minulla oli juuri tuo sama Wordsworthin painos (joka taisi valitettavasti myöhemmin päätyä divariin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva törmätä kirjamuistoihin, joskus aika kultaa muistot, joskus ei. Turn of the screwssa on melkoinen horror-tunnelma mutta tuon kielen kanssa oli kyllä tehtävä työtä!

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut aika paljon englanniksi, mutta Turn of the Screw oli todella hankalaa luettavaa. Jäi vähän harmittamaan, koska tarina oli periaatteessa oli tosi hyvä, mutta lukiessa meni väkisinkin silmät ristiin kun yritti pysyä sanojen ja lauseiden perässä. Onneksi on elokuvaversio, sen voisin katsoa uudemmankin kerran. Oletko muuten lukenut Jamesin romaaneja? Mietin vain, että onkohan nekin yhtä raskaita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tarkoitan siis tietysti niitä pidempiä romaaneja, Aspern Papers taitaa mennä Screwin kanssa samaan kategoriaan kielen puolesta.)

      Poista
    2. Minäkin koin kielen haastavaksi vaikka paljon englanniksi luenkin. Olen lukenut joskus taannoisina lukioaikoina Wings of the doven, joskaan se ei (näemmä) jättänyt minkäänlaista muistijälkeä. Aspern Papers oli minusta tekstinä helpompi, vaikka lyhyt teoshan sekin on. Tosin tämän kokemuksen jälkeen ehkä arastelisin lähteä lukemaan tiiliskiveä samalta tekijältä!

      Poista