Venetsia: pudonneiden enkelten kaupunki / John Berendt

Pudonneiden enkelten kaupungin olisin ehkä lukenut jo pelkän nimenkin perusteella, se nimittäin on kaunis ja mielikuvitustani kutkuttava. Kirjan nimi juontaa juurensa tilanteeseen, jossa Harry Barin (huom! Hemingwayn kantapaikka!) omistajan päähän oli osua pala rapistuneesta kirkosta putoavaa kivienkeliä. Kuinka runollisia voivat varoitustaulut ollakaan?!

Luulin kirjan ensin olevan fiktiota kunnes ilokseni tajusin että kyseessä olikin Berendtin tekemä todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin pohjautuva kuvaus ajalta jolloin kirjailija oli juuri saapunut Venetsiaan ja kaupungin historiallinen teatteri, Fenice oli palanut poroksi. Tapahtuma järkytti venetsialaisia ja palon poliisitutkinta ja teatterin jälleenrakennusprojekti alkoivat uhkaavasti muuttua farssiksi.

Kirjoitusprosessinsa aikana Berendt tutustui moniin tunnettuihin venetsialaisiin. Kuuluisimpiin kuulunevat Ezra Pound ja hänen rakastajattarensa Olga Rutge, joiden kirjeenvaihdon omistajuus aiheutti aikanaan melkoisen skandaalin. Iäkkäältä Olgalta kun huijattiin melkoinen määrä papereita erään toisen venetsialaisrouvan toimesta. Vaikka tapahtumista saattaisi olla ainesta ihan kokonaiseenkin kirjaan, minusta tämä melko pitkä osio tuntui tylsältä ja vähän väärässä paikassa olevalta, sillä Rutgen kirjeillä ei ole mitään tekemistä teatterin palon kanssa. Tuntui melkeinpä siltä että kirjailija oli vain innostunut tuosta tarinasta ja eksynyt siksi harhateille.

Berendtin tekstiä oli miellyttävää lukea ja pääosassa oleva Venetsiakin näyttäytyi monipuolisena, kauniina ja eriskummallisena tekstissä, täynnä pieniä kuriositeettejä ja salaisuuksia. Olin aluksi hyvinkin ihastunut kirjaan, jota luin säästeliäästi ja makustellen, yrittäen painaa kiehtovia pieniä detaljeja ja paikkoja mieleeni. Matkalukemiseksi kirja oli oivallinen, se päästää lukijansa palazzojen sisälle ja jakelee paikallisista juoruja kuin seurapiirirouva konsanaan. Kirjallisuuden ystäville se tarjoaa myös oivallisen määrän tärppejä tunnettujen kirjailijoiden lempipaikoista ja kokemuksista Venetsiassa.

"Venetsialaisena oleminen", Marcello jatkoi, "ja sen tietäminen, miten Venetsiassa eletään, on taidetta. Se on meidän elämäntapamme, kovin toisenlainen kuin muualla maailmassa. Venetsia ei ole rakennettu pelkästään kivestä, vaan myös hyvin ohuesta verkosta sanoja, jotka lausutaan ja muistetaan, tarinoista ja legendoista, silminnäkijöiden havainnoista ja kuulopuheista. Venetsiassa työskenteleminen ja toimiminen vaatii ennen kaikkea sitä, että ymmärretään sen erilaisuudet ja tasapainon herkkyys. Me Venetsiassa etenemme varovaisesti ja melua pitämättä. Ja erittäin hienovaraisesti. Me olemme hyvin bysanttilaisia, eikä sitä todellakaan ole helppo käsittää."

WSOY, 2006
Sivuja: 442
Alkuteos: The city of falling angels
Suomentanut Liisa Paakkanen