Winter of the world / Ken Follett

Joulupukki suosi minua tänä vuonna tiiliskivillä - niistä massiivisin oli Ken Follett The Century-trilogian kakkososa, Winter of the world. Ensimmäinen, Fall of giants oli joululahja sekin ja muistaakseni odotin tuolloin kesään saakka kirjan korkkaamista sillä massiivinen ulkoasu huoletti. Hyvin on myös mielessä se kuinka vetäväksi tarina osoittautui, olimme juuri muuttaneet ja laatikoiden purkamisen sijaan unohduin tuon tuostakin lukemaan. Tälläkin kertaa luku-urakka eteni hitaasti, kirjalla yksinkertaisesti vain oli sen verran kokoa että sen lukeminen oli hankalaa.

Winter of the world palaa ensimmäisestä kirjasta tuttujen perheiden pariin, aikaa tosin on vierähtänyt jokunen vuosi ja siksi parrasvaloihin pääsevätkin nyt perheiden lapset - amerikkalainen uusrikas prinsessa Daisy, työläistaustan omaava Lloyd, Saksassa hakaristilipun varjossa kasvava Carla tai Neuvostoliitossa vakoojana toimiva Volodya. Kirja alkaa toista maailmansotaa edeltävistä vuosista ja sen matkassa päästään niin sotatantereille kuin englantilaisiin kartanoihinkin.

Follettin teksti on tutun vetävää ja useimmiten sivut kääntyivät kuin itsestään, vain taistelukohtaukset kyllästyttivät mutta tiedostankin olevan kroonisen huono lukija niiden suhteen. Kirjailijan idea on kunnianhimoinen, tarkastella sotien vaiheita monesta näkökulmasta, ja se toimiikin, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Jokainen kirjan suvuista kun ei ole saanut yhtäläistä ääntä ja tuntuukin siltä että osa perheistä ja historianvaiheista on vain kiinnostanut kirjailijaa (ja minua) enemmän. Amerikkalaiset Dewarit ovat esimerkiksi kirjassa esillä varsin vähän, kenties siksi että Yhdysvallat liittyivät toiseen maailmansotaankin vasta Pearl Harbourin jälkeen. Ja toki natsi-Saksassa riittääkin runsaasti potentiaalia kirjailijalle.

Tarina on vauhdikas ja tempaa mukaansa ja suosittelenkin sitä sodista, suurista tunteista ja seikkailuista pitäville. Osa henkilöistä jää tosin hiukan kaksiulotteisiksi, Follettin kirjoissa usein hyvät ovat sankarillisia ja rohkeita ja pahat häijyjä ilman sen suurempaa taustaa. Muutamia epäuskottavuuksiakin olin pongaavinani, en mm. usko että 1940-luvulla olisi esimerkiksi katsottu suotuisasti mustan ja valkoisen kansalaisen avointa suhdetta. Mutta mielestäni kupruja oli kirjassa melko vähän runsaaseen sivumäärään nähden, joten annan armon käydä oikeudesta. Tässä kohdin haluan vielä vinkata alkuvuodesta lukemastani Ben Eltonin oivallisesta romaanista Two Brothers, joka niinikään sijoittuu toisen maailmansodan pyörteisiin. Suosittelen (sitäkin)!

Tästä kirjasarjasta saisi muuten tehtyä oivallisen tv-sarjan, enkä yhtään ihmettelisi vaikka sellaisen tuotanto alkaisi kunhan trilogian päättävä teos, Edge of Eternity, ilmestyy vuoden 2014 loppupuolella. Winter of the world taas ilmestyy suomennoksena tämän vuoden lokakuussa. Kirjan nimenä tulee olemaan Maailman talvi ja kustantamona on Otava.

"A girl knows when her best friend has a secret. She may not know what the secret is, but she knows it is there, like an unidentifiable piece of furniture under the dust sheet. She realizes, from guarded and unforthcoming answers to innocent questions, that her friend is seeing someone she shouldn't: she just doesn't know the name, although she may guess that the forbidden lover is a married man, or a dark-skinned foreigner, or another woman. "

MacMillan, 2012
Sivuja: 832