Rajanaapuri on tarina erilaisista naapuruksista. Kertoja on aidan toisella puolella elävä, pedantti historianopettaja, leskeytynyt ja lapseton mies, joka pilke silmäkulmassa seuraa naapurinsa touhuja. Ovathan ne parempaa viihdettä kuin Financial Times konsanaan. Aidan toisella puolella asuu naapuri, touhupetteri kuusine lapsineen, pelle peloton, joka on rakentelee haavekuvia ja rantasaunoja järvineen ja kiviaitoineen. Ja on naapurilla vaimokin, viehättävä ihminen jota on kertojan mukava katsella ja ajatella.
Myönnän Rajanaapurin olleen vähän erilainen kirja kuin etukäteen kuvittelin, sillä nämä naapurukset elävätkin ihan sulassa sovussa keskenään. Kertoja on toki melkoinen besserwisser, mutta lempeästi. Naapuri tuntuukin tarjoavan toivottua viihdettä miehen kaavamaiseen ja yksinäiseen elämään ja ehkä auttaakin leskimiestä taas palaamaan elävien kirjoihin. Oikeastaan lukija voi nauraa molemmille miehille, sille viivasuoria lumikolauksia tekevälle, jolle ei elämässä ole enää mitään muuta jäljellä kuin elämänhallinta ja sille, joka ehkä pakenee arjen kaaosta ja ikääntymistä nikkarointiin ja käsittämättömiltä tuntuviin projekteihin. Oikeastaan naapuria tavallaan tulee vähän ihailleeksikin, uskoohan hän omiin taitoihinsa järkkymättömästi, aiemmista huonoista kokemuksista huolimatta hän rynnistää kohti uusia valloituksia - rohkea, joskin myös onnettomuuksille altistava, elämänasenne.
Kirjan huumori oli lämmintä ja muistutti hieman ihania Mielensäpahoittajia. Naapurin kohelluksen väliin mahtuu vakavampiakin hetkiä, niitä joissa puhutaan kipeistä asioista. Rajanaapuri oli minulle hyvä lukukokemus, sopivan kevyt ja hauska, sujuva ja koskettavakin. Ja sellaisen naapurin kohelon, joka on oikeastaan enemmänkin näkijä kuin tekijä, minäkin tunnen.
"Jos joku haluaa nähdä, millainen on hyvin hoidettu piha, sopii tulla katsomaan meille. Erityisen ylpeä olen talvikunnossapidosta: kolaan lumen niin siististi pois että piha on täydellisen tasainen ja lumivallit viivasuorat. Se kertoo elämänhallinnasta. Oma vaimoni tapasikin sanoa, että saan pihan näyttämään niin täydelliseltä, ettei hän voi mennä sinne ensin meikkaamatta."Atena, 2012
Sivuja: 231
Tämä kuulostaa symppikseltä, lukufiilikseen sopivalta juuri nyt... kiitos, lukulistalle meni.
VastaaPoistaOli kyllä sympaattinen kirja ja hauskaa oli! Suosittelen vaikkapa tee-se-itse -ihmisille. :D
PoistaKuulosti minunkin mielestä hyvältä kirjalta, meni kirjastoon varaukseen. :)
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät, oli minusta aikamoisen mukava tapaus.
PoistaKuulostaa ihanalta! Miten maltan odottaa, että saan tuon käsiini...
VastaaPoistaKolahti mainiosti ainakin meikäläiseen, tunnen itsekin yhden tuollaisen puuhapeten, pelonsekaisin tuntein aina odotellaan että joko se nyt onnistuu räjäyttämään itsensä tai putoamaan vajan katolta tms..
Poista