Come home / Lisa Scottoline

Taannoisen silmäongelmani takia lukeminen sai vähäksi aikaa jäädä. Mutta kun silmät eivät kestä telkkaria, tietokonetta tai kirjaa, niin ajankuluttaminen osoittautuu yllättävän hankalaksi. Muutaman leffan "kuuntelin" telkusta ja sitten juolahti mieleeni kokeilla äänikirjaa. Olen lukenut peräti yhden äänikirjan aiemmin eikä kokemus suorastaan hurmannut, mutta nyt ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Klikkasin siis Helmetin kokoelmista itselleni vähän kuunneltavaa...

Come home kertoo tarinan nelikymppisestä Jillistä, jolla elämä alkaa olla mallillaan. On mukava työ lastenlääkärinä, touhukas 13-vuotias tytär ja mukava mies, josta kenties kohta olisi tarkoitus tulla Jillin kolmas aviomies. Sitten epärehellinen ja muutenkin ikävä siippa nro. 2 kuolee alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja Jillin ovelle ilmestyy kolmen vuoden tauon jälkeen itkuinen tytärpuoli Abby, joka on vakuuttunut siitä että hänen isänsä murhattiin.

Scottolinen teksti voi olla luettuna ihan toimivaa, mutta ainakin äänikirjan kanssa kyllästyin! Lukemiseen verrattuna kuunteleminen oli huomattavasti hitaampaa ja allekirjoittanut ehti välillä turtua mm. kohtauksiin jossa kirjan päähenkilö tekee työtään lasten lääkärinä. Kirjassa oli lukuisia vuoropuheluita kollegoiden tai potilaiden vanhempien kanssa, joiden tarkoitus epäilemättä oli luoda taustaa päähenkilölle, mutta minusta korvien putkitukset, verikokeet ja ajanvaraukset olivat aika tylsää kuunneltavaa ja muutenkin turhia sivujuonteita.

Äänikirjan tempo osoittautui myös haastavaksi minulle, sillä (ehkä kohtuuttomastikin) elättelin toiveita siitä, että esimerkiksi kahden tai kolmen tunnin kuuntelun jälkeen kirjassa olisi jo tapahtunut jotain. Tuntuu epäreilulta verrata kirjaa elokuviin, mutta siinä ajassa jossa Scottolinen henkilöt olivat kuulleet vasta ex-miehen kuolemasta ja itkeneet tunnin verran, oltaisiin elokuvassa jo melkein loppurytinöissä

Kirjaa kuvaillaan esim. Goodreadissa thrilleriksi, joka tutkiskelee äitiyteen ja uusperheisiin liittyviä teemoja. Vaikka kirjassa toki vauhti kasvoi viimeisellä kolmanneksella, mutta tarina lähti minun makuuni turhan hitaasti liikkeelle - tämä mielestäni korostui erityisesti äänikirjassa, jossa oli pakko sopeutua hitaampaan lukemisen rytmiin. Perheteemaa tuotiin kyllä kiitettävästi esiin, joskin Jill oli minusta jo melkeinpä pakkomielteisen oloinen tytärpuoliensa suhteen unohtaen oman lapsensa ja sulhasensa miltei kokonaan. Myös tekstissä runsaasti viljelty termi ex-äitipuoli ärsytti.

Vinkki unettomuudesta kärsiville: nukahdin kirjan kuuntelun aikana ainakin viisi kertaa...

Macmillan audio, 2012
Lukija: Maggi-Meg Reed
Kesto: n. 12 tuntia.