Matkalla kotiin / Julie Kibler

Julie Kiblerin esikoisteosta mainostetaan mm. ihanan Piiat-kirjan pikkusiskona, joten ymmärrettävistä syistä olin hyvin innokas tarttumaan kirjaan. Kuten jo kannestakin arvata saattaa, on kyseessä rotujen välisiä rajoja murtava rakkaustarina, josta ei draamaa puutu.

Matkalla kotiin kertoo kahden monella tapaa vastakohtaisen naisen tarinan. Isabelle-neiti on iäkäs ja valkoinen, Dorrie taas nelikymppinen musta nainen. Eroavaisuuksistaan huolimatta näitä kahta yhdistää ystävyys, joka vie naiset pitkälle ajomatkalle joka samalla on matka Isabellen menneisyyteen ja vuosiin jolloin hän rakasti tulisesti Robertia, mustaa miestä.

Ihan Piikojen tasolle Matkalla kotiin ei mielestäni yltänyt, ehkä syynä oli se, etten löytänyt kirjasta itselleni samalla tavalla samaistuttavaa henkilöä kuin Miss Skeeter, Aibileen ja Minny. Piiat oli minusta myös tulvillaan lämpöä ja huumoriakin - kukapa voisi unohtaa Minnyn suklaapiirakan?! - joka Julie Kiblerin kirjasta puuttui. Tästä mussutuksesta huolimatta viihdyin itseasiassa kirjan parissa oikein hyvin, se oli nopealukuinen ja koskettava rakkaustarina, jonka käänteet eivät tosin tulleet suurina yllätyksinä.

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla. Nykyajassa keskitytään pitkälti naisten matkantekoon ja Dorrien elämään, johon liittyy ongelmallinen poika ja uusi mies, johon Dorrie epäröi luottaa. Matkaa katkoo Isabellen kertomus elämästään, joka onkin kirjan mielenkiintoisempi ja dramaattisempi puoli, minä en oikein jaksanut kiinnostua Dorrien elämän kriiseistä.

Kirjassa keskeisenä teemana on rasismi, jota Isabelle ja Dorrie kohtaavat myös automatkansa aikana. Tässä kohdin Kibler onnistuu muistuttamaan tärkeästä asiasta - vaikka tasa-arvon saralla ollaankin otettu suuria askelia sitten 1940-luvun, rasismi silti elää ja voi valitettavan hyvin ihmisten sydämissä. Muutamassa kohdin halusin melkeinpä hurrata Isabellelle tämän näpäyttäessä öykkäreitä. Juuri näin! Jos kaikki uskaltaisivat toimia vääryyttä todistaessaan, olisi maailma ehkä vähän parempi paikka.

Matkalla kotiin ei ollut minulle napakymppi vaikka sen mielelläni luinkin. Se jokin, joka saa aivoni rakastumaan kirjaan, puuttui tällä kertaa. Mutta kaikesta huolimatta, matka oli antoisa.

"Ymmärtäkää kuitenkin tämä: kun ihminen rakastuu, joka ainoa järjenhiven katoaa hänen aivoistaan."

Gummerus, 2013
Sivuja: 500
Alkuteos: Calling me home
Suomentanut Riie Heikkilä
So American: Tennessee
Saatu ennakkokappaleena.