keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Layla / Jari Tervo

Minulla on viime viikkoina ollut kyseenalainen ilo lukea kirjoja, jotka ovat toki vahvoja mutta eivät kovinkaan miellyttäviä. Samalla polulla tallataan Laylankin kanssa, tällä kertaa aiheina ovat seksibisnes ja naisten alistaminen.

Laylassa Tervo kuljettaa kahta naista, kahta tarinaa, rinta rinnan. On suomalainen Helena, joka on saanut paljon, koulutusta, pienen Ilmari-pojan, mutta joka on heittänyt sen kaiken menemään. Nyt Helena yrittää ryhdistäytyä ja olla taas äiti Ilmarille - hän rupeaa prostiksi. On kurdityttö Layla, joka ei hääyönään vuoda verta. Layla pakenee henkensä edestä ja päätyy lopulta Suomeen työskentelemään prostituoituna.

Tervo maalaa ankeaa kuvaa seksibisneksestä ja ihmiskaupasta, naisten oikeuksista. Ihan hyvä että tätä asiaa nostetaan esiin, liian helposti sitä tulee tuudittautuneeksi siihen uskoon ettei meillä täällä Suomessa tunneta maailman pahuutta. Varmasti tunnetaan. Miten helpolta Tervo saikaan bisneksen perustamisen ja pyörittämisen näyttämään! Tämän tarinan sankareita ovat laylat ja helenat, jotka kaikesta huolimatta pyrkivät selviytymään. Vieraassa maassa, kielitaidottomina, väärin kohdeltuina ja rankassa ammatissa, hyväksikäytettyinä. Unelmia ja haaveita on kai meistä jokaisella, ne pitävät näitäkin naisia elossa ja liikkeellä.

Laylassa on mukavasti vauhtia ja yllättäviäkin käänteitä, se tekee kirjasta mukavan nopealukuisen. Tyyliltään ja aiheeltaankin se muistuttaa jonkin verran Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa. Kielellisesti minua häiritsi yksi asia - sanan prosti käyttö? En ole koskaan tätä termiä nähnyt käytettävän, mm. myös Takamäki-kirjoista se puuttuu vaikka niissä käytetty kieli tavoitteleekin kadun karheutta.

Layla on aiheuttanut kohtuullisen määrän kohua ja keskustelua mediassa, viimeisimpänä ihmetyksenä on kaiketi Jari Tervon jääminen jälleen pois vuoden Finlandia-ehdokaslistalta. Harmillista, sillä Layla on kyllä oikeastaan yllättävän hyvä, minä pidin tästä enemmän kuin aikaisemmin viikolla lukemastani Laila Hirvisaaren kirjasta Minä, Katariina. Mutta mielipiteitä ja makuja on monia... Luulen kuitenkin että tulen jatkossa lukemaan lisääkin Tervoa.
"- Miljoona vuotta, Helena sanoi.
Hän pysähtyi ja säteili. Ihminen oli ilmestynyt maailmankaikkeuden viisitoistametriseen koivuun yksi millimetri sitten.
Latvasta yksi millimetri alaspäin oli ihmisen aikaa.
Kun Helena oli oppinut tämän, hänen oli vaikea pitää ihmistä maailmankaikkeuden keskipisteenä.
Ihminen ei ollut kaiken mitta. Ihminen oli vain suuruudenhullu, ja sitäkin ihan pienuuttaan.
Se katsoi aurinkoa taivaalla ja peitti sen pikkurillinsä viimeisellä nivelellä.
Ihminen oli olevinaan niin valtava.
Ihminen oli ilmestynyt puun latvaan hetkeä ennen puun kaatumista ja ilmoitti olevansa sekä puun että sen kaatumisen että kaikkien häntä ennen maailmankaikkeuteen ilmestyneiden eläinten, kasvien ja kivien syy.
Jumala oli ihmisen mukaan ilmoittanut näin, Helena sanoi.
- Ihminen on vitun diiva, Verna sanoi."
Sivuja: 362

14 kommenttia:

  1. Heh, minäkin panin merkille tuon prostin, mutta päätin lopulta, että siinä joko tehdään pilaa kaupallisesta slangista tai sitten se on poliisi/sosiaalityöntekijäpiireissä käytössä oleva sana, jota en maalaisuuttani ja nurkkakuntaisuuttani vaan tunne.

    Hyvä yhteenveto tuo "vahva mutta ei kovinkaan miellyttävä"...

    VastaaPoista
  2. Juuh, minullekaan ei tämä katukieli ole ihan hirveän (yhtään) tuttua, termi oli vain ihan uusi ja jotenkin keksityn oloinen. Vähän niinkuin vanhalle ammatille olisi keksitty uusi, hienompi nimi jotta kaikki eivät tajuaisi mitä teet.

    VastaaPoista
  3. *grin* "keksitty uusi, hienompi nimi jotta kaikki eivät tajuaisi mitä teet" - siksi se sopisikin niin hyvin kaupallisen slangin irvailuksi :D

    VastaaPoista
  4. Niinpä! Koitin vähän googlaillakin asiaa, mutta ilmeisesti prostit ovat jääneet kaikkien muiden kohujen jalkoihin (tai kaikilla muille sana on tuttu! tai ymmärsivät sen olemuksen heti!!) koska en löytänyt pihaustakaan. :D

    VastaaPoista
  5. Luen Laylaa parhaillaan ja prostia minäkin vähän ihmettelen, samoin kuin jo viittä ennen kuudettakymmenettä sivua bongaamaani kirjoitusvirhettä..MUTTA, tarina vetää ja nautin lukemisesta, joten se tärkeintä!

    VastaaPoista
  6. Susa, häpeäkseni tunnustan että huomaan kirjoitusvirheitä tosi harvoin, ainakin jos tarina on muuten mukaansatempaava. Viisi virhettä noin aikaisin on kyllä aika paljon.

    VastaaPoista
  7. Onpa helpottavaa tietää, että muitakin tuo prosti häiritsi! Minä pistin sanan vierauden puhtaasti maalaisuuteni piikkiin, mutta ehkä en olekaan vielä täysin mökkihöperöitynyt...

    VastaaPoista
  8. Lukutoukka, onneksi näitä muitakin prosti-kummastelijoita löytyy!! Minä olen kyllä ihan kaupunkilaislikka mutta termi on tosiaan aivan outo. Olkoonkin että aika harvoin (kenties koskaan?) on ollut tarvetta käyttää prosti-sanaa...

    VastaaPoista
  9. Tiedätkö, minäkään en juuri koskaan niitä huomaa, mutta nyt kun olin lukenut, että niitä Tervon kirjassa on, luin sen alun jotenkin korostetun tarkkaan :)

    VastaaPoista
  10. Jännää, miten luettu tieto ohjaa lukemista...

    VastaaPoista
  11. Kääk, luin uudelleen tuon kommenttini kun seurasin muidenkin kommentointeja ja tajusin ITSE kyllä nyt kirjoittaneeni väärin ;) Ei sentään viittä virhettä vaan kolme!

    Mutta nyt olen jo reilusti yli puolenvälin ja jos kirjassa jotain virheitä onkin, en niitä kyllä huomaa, sen verran tiiviisti olen jo erityisesti Laylan maailmassa mukana ;)

    VastaaPoista
  12. Susa, onneksi mä olin niin kommenttisi lumoissa etten huomannut mitään. Tärkeintä on se hyvä tarina... Aina. :D

    VastaaPoista
  13. Odotin viikkoja, että saan kirjan käteeni ja pääsen lukemaan, mutta pettymys oli todella suuri. Prosti ei häirinnyt, mutta lukuisat muut asia- sekä kirjoitusvirheet kylläkin. Mm.

    - Kabatasin asema oli kirjassa Karabatas
    - Ayran mainittiin Ayramiksi
    - kurdinkieliset tervehdykset oli muutamassa kohdassa väärin kirjoitettu roz -> roj

    VastaaPoista
  14. Minulle ei kurdimaailma tai -kieli ole yhtään tuttua, siksi en osannut kiinnittää huomiota noihin kohtiinkaan. Tästäkin sen näkee kuinka omat kokemukset ja tiedot vaikuttavat lukukokemukseen, tällainen tietämättömämpi voi uskoa ja nauttia tarinasta, aiheeseen enemmän perehtynyt osaakin sitten kiinnittää huomiota yksityiskohtiinkin ja niiden virheisiin.

    VastaaPoista