Jos A Fair Maiden olisi musiikkia, luulisin sen olevan jonkinlainen argentiinalainen tango, intohimoinen ja kohtalokas. Kahden tanssijan vuorovaikutusta ja melkeinpä jonkinlaista taistelua, pyörien keskinäisen vetovoiman ympärillä. Tanssijoina tällä kertaa ovat 16-vuotias Katya, vanhempiensa ja muunkin maailman kaltoinkohtelema ja väheksymä ja Marcus Kidder, mystinen ja varakas, hurmaava vanha herra.
Eräänä päivänä Marcus lähestyy lapsenvahtina toimivaa Katyaa. Ensi alkuun vaikutelma tuntuu selvältä, vanha mies lähentelemässä nuorta tyttöstä. Sitten onkin Katyan vuoro ja Oates kääntääkin asetelman, nuori onnenonkija yrittää käyttää hyväkseen vanhaa herraa. Vuoropuhelu, asetelmien muuttuminen jatkuu kirjan edetessä eikä lukija ole pian ihan selvillä siitä, kuka käyttää hyväkseen ja ketä - vai käyttääkö kukaan. Oates vie ja minä vikisen.
Mitä pidemmälle kirja (ja Katyan ja Marcusin suhde) edistyy, sitä enemmän huomasin jonkin häiritsevän minua. Ei toki tekstissä itsessään, mutta siinä sisällössä. Vaikka vaikea elämä onkin ulkoisesti koventanut Katyaa niin sisäisesti hän on viaton ja kokematon tyttö ja huomasin jollakin tapaa haluavani suojella häntä. Marcus alkoi tuntua hetkittäin lipevältä - saalistajalta, joka vaanii tyttöä jolla ei ole vanhempia huolehtimassa. Jokin pieni kiukkuinen ääni mutisi korvieni juuressa: "Tämä on väärin!".
A Fair Maiden ei ollut kirja jonka lukemisesta nautin, johtuen siitä että aihepiiri oli loppujen lopuksi aika rankka ja Oatesin kuvaus Katyasta oli kenties liiankin todentuntuinen. Silti, kirja imaisee tehokkaasti mukaansa ja kirjailija todella leikittelee lukijansa tunteilla ja uskomuksilla pelottavan todentuntuisesti.
"He is the only who loves me. And I love him. He is a dirty old man, a pervert. You must know.Marcus Kidder! Not ever.A gentleman-pervert. A rich-old-man-pervert.He adores me. He adores Katya, he believes in her.There is no Katya - it's all in his head! What a joke.He gave me money for Momma when no one else would. He pays me, and he loves me. And I love him.For his money, bitch. We know."Sivuja: 231
Voi, kuulostaa lukemisen arvoiselta, vaikka tosiaan epämiellyttävältä! Jos minä tämän pian tuolta hyllystäni hakisin...
VastaaPoistaKaroliina, kirja on ohut ja nopealukuinen - menee melkein vahingossa... ;)
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, että Oatesin kirjat varmaan harvoin ovat rakastettuja ja miellyttäviä tai siis sen takia pidettyjä. Vaan juurikin tuo elämän karuus ja jopa ahdistavuus tekevät varmaan lukukokemuksesta voimakkaan, esim Oatesin: Kosto - rakkaustarina oli sellainen.
VastaaPoistaSusa, ihan totta. Suosikkin Blondi ei sekään varsinaisesti ole ns. ihana kirja, oikeastaan aika raskas ja täynnä ikäviä asioita ja ilmiöitä. Samoin tuo mainitsemasi Kosto on samanlainen, itseasiassa Kosto jollain tapaa muistuttaakin A Fair Maidenia, kenties juuri seksuaalisuuden ja vaikeiden asioiden käsittelyn takia.
VastaaPoistaOli vain pakko tulla ilmoittamaan, että juurikin Fair Maidenin lainasin tänään kirjastosta. Oli pakko heti tsekata oletko ehkä lukenut sen, kun olet lukenut niin monia Oatesin kirjoja. Ja täältähän se löytyikin - hyytävä lukukokemus lienee siis luvassa jälleen :)
VastaaPoistaHeh, meinasinkin kysyä että minkä Oatesin lainasit, mutta täältähän se jo selvisikin! Näin jälkeenpäin tämä on jäänyt mieleeni outona lukukokemuksena, mutta vaikuttavana sellaisena. Toivottavasti tykkäät!
Poista