Oppinut neiti / Kaari Utrio

Olen pitänyt kovasti Utrion tuoreimmista, usein autonomian aikaan, sijoittuvista kirjoista, jotka ovat kepeitä ja hauskoja ja omaavat sanavalmiita ja kipakoita sankarittaria. Tämänkään kirjan sankaritar, Sofia Malm, ei petä. Häntä kuvaillaan harmaavarpukseksi, luullaan jopa peikoksi, silti tässä naisessa on itseluottamusta, älyä, sydäntä ja henkistä ryhtiä.

Kirjan juoni on pikkuisen ennalta-arvattava, ainakin minä muutaman luvun jälkeen pystyin jo hahmottamaan tulevat tärkeät juonenkäänteet, mutta eipä tuo haitannut. Minusta tuntuu että Utriolla on, ainakin näissä tuoreimmissa kirjoissaan, melkeinpä tietty sapluuna, jonka mukaan henkilöitä ja tapahtumia on hahmoteltu, sen verran samankaltaisina nämä kirjat mieleeni muistuvat. Mutta kumma kyllä, se ei häiritse minua, Utrioilta en niinkään kaipaa tai edes odota suuria yllätyksiä, nautin vain kiehtovasta kirjallisesta miljööstä, napakasta dialogista ja tietysti siitä rakkaustarinasta...

Tällä kertaa Utrio tarjoaakin kunnioitettavan määrän näyttämöitä tarinalleen, käväisemme mm. Pietarissa sekä Lapissa. Varsinkin tuo Lappi-osuus oli todella kiinnostavaa luettavaa, koska Lapin kansan vaiheet ovat ainakin meikäläiselle jääneet hiukan hämärän peittoon. Utrio onkin tehnyt kiitettävän määrän taustatyötä kirjaansa varten ja paikat, tavat ja tapahtumat alkavat tuntua eläviltä. Helsingin kuvaukset vähän jo hymyilyttävätkin - ainakin ne Vallilan pellot joilla lehmät laidunsivat. Niin on kaupunki muuttunut...

Näyttämöllä taas seikkailevat Smolnassa saakka koulutuksensa saanut kotiopettajatar Sofia Malm sekä taiteileva ja kyllästynyt paroni Christian Hackfelt.Nautittavia olivat myös Utrion sivuhenkilöt, kuten Solbergan kartanon väki ja melkein pelottavankin tomera Anna Pihlman, joka haluaa käännyttää maaorjatkin Raamatun lukuun. Vilahtaapa kirjassa Waltarin Tanssi yli hautojen teoksessakin pyörähtänyt Anna Rehbinder.

Lukutoukkana pidän siitä, että että sankaritar on oppinut neiti ja silti varsin reipaskin ilmestys. Vielä kun saisi lukea kirjan jossa oppinutta naista ei niin katsottaisi nenänvartta pitkin tai kuvattaisi harmaavarpuseksi, johon miehen rakastuminen on ihme... Jonain päivänä...

"Kummallista, miten hiirulainen sai Christianin suutahtamaan joka kerta tavattaessa. Neiti ei ollut varsinaisesti röyhkeä tai julkea eikä puhunut pahaa toisista. Hän vain sanoi mitä ajatteli. Vika oli siinä, että Sofia Malmin ajatukset eivt vastanneet Christian Hackfeltin kuvitelmaa naisten aivoituksista."

Sivuja: 431
Kirjasta lisää: Saran kirjat, Sallan lukupäiväkirja, Sinisen linnan kirjasto, Booking it some more ja kirjailijan omat kotisivut, joilta löytyy ihania kuvia kirjan tapahtumapaikoista!