tiistai 29. marraskuuta 2011

Elämän lempeät maut / Erica Bauermeister

Elämän lempeät maut tulivat minua vastaan kirjastossa ja pelkkä nimi sai minut nappaamaan kirjan mukaani. Miten suloinen pieni kirja, oikein sopiva pimeään, kylmään ja vähän ankeaan marraskuuhun! Sen lukeminen tuntui samalta kuin täydellinen kuppi kaakaota ulkolenkin jälkeen, kenties sellaista kaakaota jota Lillian keitti äidilleen... Suklaata, kanelia, anista, appelsiinia - päällä syntinen annos kermaa...

Tämä kirja on nimensä mukaisesti lempeä. Se muistuttaa minua etäisesti Maeve Binchyn kirjoista, sillä erotuksella että kirjan kieli on vivahteikkaampaa ja vetää tehokkaammin mukaansa. Tarinan keskiössä on ravintolaa pyörittävä Lillian, joka jo nuoresta oppii että oikeanlainen ruoka voi täyttää monta tarvetta. Miellyttävä ja kiinnostava filosofia. Lapsena Lillian tutustuu ruoanlaittoon isänsä lähdettyä, äitinsä uppouduttua kirjoihin - aikuisena Lillian pyörittää viihtyisää ravintolaa, jossa hän järjestää Lempeiden makujen kokkauskurssia.

Juoni pyörii, hiukan novellikokoelman tapaan, kurssilaisten tarinoiden ympärillä. Jokainen on tullut kurssille omista syistään, joku hakee yhteyttä menetettyyn rakkaaseen, joku etsii itseään, joku haluaa muistaa... Kaikille Lillianin kurssi tarjoaa paitsi suussasulavia herkkuja, myös jotain tärkeämpää.

Elämän lämpimät maut oli miellyttävä ja aika makoisakin lukukokemus. Pientä miinusta tulee kirjan pituudesta - sivuja on vain 216 ja tarina ehkä siksikin vähän ohueksi. Suosittelen hyvän mielen kirjaksi. :)
"Kostutettujen keksien päälle Ian lusikoi kerroksen kermaista Mascarpone-valkuaisseosta, joka putosi alas pehmeästi kuin untuvapeite sänkyyn. Kun keksit oli peitetty, hän vuoli kermanvaalealle pinnalle terävällä veitsellä ensin tumman suklaan samettimaisia hiutaleita, sitten maitosuklaan kihartuvia lastuja. Hän toisti näitä työvaiheita, kunnes kulho oli lähes täynnä - kakun, kerman ja suklaan torni. Aikuisten rakennuspalikoita, Ian tuumaili ja päällysti koko komeuden ihanan pehmeällä kerroksella valkoista suklaata ja kermavaahtoa."
NAM!

Sivuja: 216
Kirjasta lisää: Lumiomena, Uppoa hetkeen

13 kommenttia:

  1. Oi ruokakirja! Minulla on heikkous kirjoihin joissa joko kokataan tai remontoidaan, sama elokuvien kanssa. Tämän minä voisin oikein hyvin lukea, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Linnea, tässä oli ihanan kuuloisia ruokakuvauksia, niinkuin tuo ylläolevakin. Melkein teki mieli ruveta kokeilemaan noita herkkuja, sääli ettei kirjassa ollut reseptejä mukana.

    VastaaPoista
  3. Minä rakastan tämän tyylisiä romaaneja, missä ihmiset laittavat ruokaa ja oivaltavat aina jotain uutta itsestään ja elämästään. Tämä on tosiaan sellainen ihana hyvän mielen kirja, lohdullinen ja lempeä, maukas :)

    VastaaPoista
  4. Susa, hyvin sanotttu. Kirjassa tosiaan on, ihan nimensä mukaisestikin paljon lempeyttä ja niitä ihania makuja. Minusta tämä on sellainen kirja, jonka kanssa on mukava käpertyä sohvan nurkkaan nautiskelemaan, kenties juuri sen kermakaakaokupposen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Aaaaah, tämä olisi kirja juuri minulle!

    Minä muuten pidän kovasti Binchyn alkupään tuotannosta. Huom. etenkin Ystävyyden piiri.

    Uusimmista armon saa Hopeahäät.

    VastaaPoista
  6. Leena, minäkin pidän alkupään Binchyistä, näissä tuoreimmissa alkaa henkilöitä olla jo ahdistukseen saakka.

    Elämän lempeissä mauissa on kyllä sellaista herkuttelun tuntua joka minusta sopii hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Luulen että voisit hyvinkin nauttia tästä. :)

    VastaaPoista
  7. Minustakin tämä on suloinen kirja!

    Hopeahäät taitaa olla Binchyn varhaisempaa tuotantoa, joka on vain suomennettu myöhemmin, siksi siinä on sitä aitoa binchymäistä viehätystä ;)

    VastaaPoista
  8. Minä luin tämän ehkä viime vuonna ja koin että kirja loppui ihan kesken: juuri kun oli päässyt tutustumaan kirjan henkilöihin, tulikin takakansi vastaan. Ehkä tätä olisi tosiaan pitänyt ajatella novellikokoelmana.

    Lempeä ja mukava kirja kuitenkin, vaikka tuosta lyhyydestä annankin ison miinuksen :)

    VastaaPoista
  9. Maria, kiva kuulla että pidit. :)

    Maija, tuo lyhyys oli miinus, olisin mielelläni lukenut tätä enemmänkin ja vaikka kirjaa ei saisi sivumäärän perusteella arvioida niin 216 sivua on kyllä jo pikkuisen heppoista.

    VastaaPoista
  10. Haluaisin lukea tämän, olen jo pitkään halunnut. Nimi, kansi ja kuvaus antavat viitteitä juuri oikeanlaisesta, lämpimästä, hyvänmielen välipalakirjasta. Kirjoja ahnehtivalle tuo vähäinen sivumääräkin kuulostaa yleisesti ottaen vain plussalta. :)

    Bauermeisterilta ilmestyi tänä vuonna uusi romaani, Joy for Beginners (http://www.ericabauermeister.com/joy). En tiedä, ollaanko sitä suomentamassa.

    VastaaPoista
  11. (ps. Huomasin juuri että olet lukemassa Murakamia, minulle on juuri tulossa nuo samat kirjat varauksena!)

    VastaaPoista
  12. Linnea, kiva kuulla!! Minulla on eka kirja puolivälissä ja mietin juuri että olisi kiva kuulla mitä joku muu tästä ajattelee. On nimittäin melkoinen kirja... ;-)

    VastaaPoista
  13. Karoliina, hyvä vinkki tuo Bauermeisterin uutuus. Joy for Beginners kuulostaa jotenkin juuri sellaiselta, jonka saattaisin lukea. :)

    VastaaPoista