keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kauniit kuolemat / Antonio Hill

Kauniit kuolemat löytyi luettavakseni Luekirja.fi-palvelusta kun mieleni alkoi tehdä dekkaria. Kirja on Héctor Salgadosta kertovan sarjan toinen, edellinen, Kuolleiden lelujen kesä, oli jäänyt vaivaamaan mieltäni kirjan päättävän pirullisen cliff-hangerin takia.

Kirja alkaa talvisen Espanjan tunnelmista. Etsivä Salgado saa selvitettäväkseen tapauksen, jossa kosmetiikkayrityksessä työskentelevä nainen päättää päivänsä junan raiteilla. Juttu vaikuttaa ensi alkuun selkeältä, mutta pian Héctorille selviää että nainen kuului tiimiin, jonka jäsenistä toinenkin on kohdannut väkivaltaisen lopun hiljattain. Samaan aikaan tukevasti raskaana oleva komisario Leire Castro tuntee pitkästyvänsä töissä ja päättää jatkaa oudosti kadonneen Ruth Valldauran tapauksen tutkimista.

Antonio Hillin teksti tuntuu takuuvarmalta ja sujuvalta eikä tutkittava tapauskaan ole tylsimmästä päästä vaikka ratkaisu sitten loppujen lopuksi osoittautuikin hivenen epäuskottavaksi. Pidin Salgadon synkästä kitkeryydestä, musta huumorin ja ironian ystävänä pystyin samaistumaan hahmoon mukavasti. Nojatuolimatka Barcelonaan ei sekään ollut hullumpi, matkakuumeeni alkoi taas oireilla sillä Antonio Hill osaa maaltata hienoja näkymiä lukijansa silmien eteen.

Kokonaisuutena Kauniit kuolemat oli luokkaa "ihan ok". Teksti tarjosi sopivasti ajanvietettä ja viihdytti eikä mikään ärsyttänyt (paitsi ehkä vähän uusi cliff-hanger) muttei myöskään jättänyt vahvempaa jälkeä. Minulle Kauniit kuolemat olikin ehkä pikaruokaa - helppoa ja riittävän maukasta mutta ei tarjonnut unohtumattomia elämyksiä tai herättänyt ajatuksia.
"Se kai joulussa juuri niin raivostuttaakin, Héctor pohtii: se on pääpiirteissään aina samanlainen, vaikka me muutumme ja vanhenemme. Tämän joulun tunnelma on ainoa, joka toistuu poikkeuksetta samanlaisena vuosi vuodelta ja korostaa siten meidän omaa rappeutumistame, ja se tuntuu Héctorista julmuutta hipovalta ajattelemattomuudelta. Ja ties monennenko kerrran viimeisen kahden viikon aikana hän toivoo, että olisi paennut koko riemujuhlaa johonkin buddhalaiseen tai ankaran ateistiseen maahan. Ensi vuonnasitten, hän toistelee kuin mantraa. Ja hitot siitä mitä poika sanoo."
Otava, 2013
Sivuja: 413
Alkuteos: Los buenos suicidas
Suomentanut Taina Helkamo

6 kommenttia:

  1. Olen täysin samaa mieltä Kauniit kuolemat -kirjasta. Viihdyttävä, ihan ok ja suhteellisen pikaisesti luettu. Tosin tämä tarkoittaa myös sitä, että en enää muista juurikaan mitä kirjassa tapahtui. Aion kyllä lukea tulevatkin Antonio Hillin kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikalailla samat tunnelmat. Minulle ei jäänyt edellisestä kirjasta muuta mieleen kuin tuo cliffhangeri, mutta ihan kelpo dekkareita nämä tuntuvat silti olevan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jep, mielenkiintoinen tuo kirjojen taustalla oleva juttu, jännä nähdä mitä Hill on siihen keksinyt.

      Poista
  3. Antonio Hilliä voisi vaikka joskus kokeilla. Törmäsin koko kirjailijaan ensimmäisen kerran aika vähän aikaa sitten. Liekö liian "dekkaridekkari" meikäläisen makuun. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä tietysti kohtuullisesti dekkarimeininkiä, en ole ihan varma onko makuusi mutta kannattaa koittaa - ainakin jos nojatuolimatkailu kiinnostaa.

      Poista