.jpg)
Päätin jokunen viikko sitten kokeilla lukumaratonia tiiliskiven kera. Materiaalin haku osoittautui vähän erilaiseksi kirjastoreissuksi, sillä tällä kertaa pyörin kirjaston hyllyjen välissä etsimässä mahdollisimman paksua kirjaa ja Ken Folletthan tunnetusti kirjoittaa aikamoisia järkäleitä, joiden juonenkäänteet kuitenkin tempaavat kivasti lukijan mukaansa joten lukumaratonkirjakseni valikoitui tällä telkussakin pyörivä keskiaikainen rakennus-, rakkaus- ja juonittelukimara Maailma vailla loppua.Kirja vie lukijansa 1300-luvun Englantiin, Taivaan pilareistakin tuttuihin maisemiin. Kirjan keskushenkilöinä ovat veljekset Ralph ja Merthin sekä huijari-isän alistama Gwenda ja vauraan villakankurin omapäinen tytär Caris - suurta osaa näyttelee myös Kingsbridgen väki munkkeineen, herroineen ja työläisineen. Kertomuksen pääjuonteina ovat klassisesti rakkaus, mutta luonnollisesti pariskuntien tiellä tulee olemaan melkoisesti esteitä.
Maratonkirjana Maailma vailla loppua oli toimiva. Tarina tempaisi odotetusti mukaansa vaikkakin aluksi ärsyynnyinkin tajutessani kuinka paljon alkuperäinen tarina oli muuttunut tv-sarjassa. Mm. Mattie Viisasta ei kirjassa hirtetä lainkaan eikä Cariskaan ole naimisissa Elfrickin kanssa. Aargh! Ymmärrän kyllä että tv-tuontannossa joudutaan muokkaamaan tekstiä jotta kokonaisuus toimisi paremmin, mutta tällä kertaa muutoksia tuntuu olevan melko paljon - toivottavasti loppuratkaisu sentään on vielä sama!
Follettin kyky luoda keskiaikainen maailma lukijan silmien eteen on vaikuttava, kirjassa paneudutaan mm. rakentamiseen, kankaan kutomiseen, lääketieteeseen ja tietysti politikointiin. Voin vain kuvitella tehdyn tutkimustyön määrää! Kokonaisuus tuntui ainakin tällaisesta maallikosta uskottavalta, olkoonkin että muutaman kerran kurtiskelin kulmiani Carisille, joka oli keskiaikaiseksi naiseksi varsin moderni ajatuksiltaan...
"Hän olisi halunnut käydä joka ilta makuulle Merthinin viereen ja kietoa käsivartensa tämän hoikan vartalon ympärille milloin vain halusi ja tuntea miehen taitavat kädet ihollaan herätessään, ja synnyttää pienoisversion Merthinistä, jota he voisivat molemmat rakastaa ja josta he voisivat huolehtia. Mutta hän ei halunnut kaikkea sitä, mikä avioliittoon kuului. Hän halusi rakastajan, ei herraa; hän halusi elää miehen kanssa, ei omistaa elämäänsä tälle."WSOY, 2008
Sivuja: 1078
Alkuteos: World without end
Suomentanut Anu Niroma
Katsoimme viikonloppuna kirjaan varsin hatarahkosti perustuvan tv-sarjan aloitusosan. En muistanut ainuttakaan henkilöä tai tapahtumaa kirjasta!
VastaaPoistaNo joo, kun aloin lukemaan kirjaa ihmettelin kieltämättä pariakin juttua... Olen nyt katsonut kolme jaksoa ja käsikirjoittajat ovat aika kovalla kädellä muokanneet sarjaa, henkilöt mm. naivat ihan eri tyyppejä kuin kirjassa ja esim. Petranellalle on kirjoitettu paljon isompi rooli.
PoistaMä pidin kovasti siitä edellisestä Taivaan pilarit -kirjasta joskus vuonna miekka ja kypärä mutta kun yritin lukea tätä pari vuotta sitten niin kesken jäi, alkoi nyppiä liikaa se että henkilöt olivat ajattelultaan ja käytökseltään täysin 2000-lukulaisia. Ja sitten alkoi arveluttaa että olikohan Taivaan pilaritkaan sen parempi ja silloin siihen ei vain kiinnittänyt huomiota...
VastaaPoistaHdcanis, tuo modernius näkyy erityisesti Carisissa, joka haluaa olla itsenäinen uranainen. Harvinaista 1300-luvulla!
PoistaSuoritin tänä kesänä elämäni ensimmäisen lukumaratonin ja nyt olen alkanut haaveilemaan, että ensi vuonna pitäisinkin tuollaisen tiiliskivi-maratonin ja lukisin jonkun klassikon alusta loppuun keskeytyksettä.
VastaaPoistaMinä voisin ehkä kokeilla sitä "medium"-kirjojen versiota seuraavaksi, klassikot voisivat olla kiva idea tai sitten vaikka niin että lukisin tietystä aihepiiristä. Huomasin nimittäin että minulla oli vaikeuksia keskittyä siirryttäessä aiheesta ja tyylilajista toiseen.
PoistaFollett oli puhtaasti taktinen veto, sillä tiesin hänen kirjojensa olevan helppoja lukea.