Lukumaraton alkaa --- NYT!

On kesäloman ensimmäinen aamu enkä malta nukkua enempää, mieli tekee jo maratoonaamaan.
Rankahko työviikko kangastelee vielä takaraivossa mutta luulen lukumaratonin nollaavan sen tehokkaasti. En ole verrytellyt, hankkinut eväitä tai miettinyt sen kummempaa strategiaa koetuksen varalle, ajattelin vain lukea. Mieleni teki aloittaa kirjaa jo eilen mutta sentään maltoin mieleni ja nukuin yön yli.

Kirjakasa näyttää siis tältä:

• Ken Follett: Maailma vailla loppua (WSOY)
• Amy Tan: Sata salattua aistia (WSOY)
• Martina Haag: Meidän kotona (Schildt's)
• Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja (WSOY)
• István Örkény: 100 minuutti novellia (Atena)
• Kasey Edwards: Kolkyt ja risana (Nemo)
• Pekka Hiltunen: Iso (WSOY)
• Henning Mankell: Haudattu (Otava)

Eilinen kirjastoreissu tuotti täydennystä vielä viimeisen Wallander-kirjan verran - josta muuten tekisi mieli aloittaa. Katsotaan. Edistymispostauksia kirjoittelen tänne, blogin Facebook-sivuille ja Twitteriin. Pitäkää peukkuja, sillä nyt mennään!

10:09
"Miestä, joka tekee voiteita ja rohtoja, sanotaan apteekkariksi, mutta nainen, joka tekee samaa, on vaarassa tulla kutsutuksi noidaksi."
Pienten keskittymisvaikeuksen jälkeen kirja alkaa vähitellen vetää, nyt ollaan sivulla 130. Kupissa lakuteetä ja mielessä keskiaikaisten nuorten rakkausongelmat.

12:14
"En voi syödä rakkautta."
Tiukoissa tunnelmissa mennään, mutta keskiaikainen sillanrakennus on osoittautunut yllättävän vetäväksi. Herra Norkku toimii tehokkaana lukemisen hidasteena, avattu kirjahan ei ole este juttelemiselle... 351 sivua takana .

14:03
"Jos halusin normaalin suhteen, Merthin tuumi itsekseen, olisi pitänyt valita normaali tyttö."
Puoliväli alkaa häämöttää ja lukemiseen on tullut miellyttävä flow, tuntuu siltä kuin olisi uppoutunut jo itse tarinaan, tosin nyt alkaa vatsa jo vähän kurista. Ehkei teellä, omenilla, leipäjuustolla ja kirjoilla voi sittenkään jaksaa koko päivää? Kohta taitaa olla ruokatauon paikka! Takana on nyt 810 sivua.

15:25
Ken Follettin Maailma vailla loppua (1078 sivua) selätetty, ukukokemuksena se oli ok, mutta pituutensa takia alkoi loppupuolella tuntua jo raskaalta. Seuraavaksi voisin ehkä lukea jotain kevyempää ja ehkä nykyaikaan sijoittuvaa. Ja lyhyttä! Pitäisi myös syödä mutta en millään malttaisi kokata. Olisi ehkä pitänyt suunnittella muonitusta vähän enemmän.

16:26
"Tuuli voimistui. Hän ajatteli että talvi tuntui nyt olevan hyvin lähellä."
Elegian suosituksesta nappasin myöhäisen lounaani seuraksi Kurt Wallanderin (174 sivua) - ihana kirja, mutta jotenkin niin haikeaa hyvästellä rakas kirjallinen hahmo. Kuvittelinkohan vain kirjan synkkyyden vai oliko sittenkin kyseessä Mankellin normaali tapa kirjoittaa, kovin iloisia kirjojahan Wallanderit eivät ole.
Haudatun alkuvaiheilla koin melkoisia keskittymisvaiheita, melkeinpä niin kuin aivoni olivat jo tottuneet huristelemaan Follettin tahtiin eivätkä olisi oikein tahtoneet sopeutua uuteen kirjailijaan. Onneksi Mankellin kerronta veti ja rauhoitti.
Nyt pähkäilen kahden kirjan välillä: Orvokki Leukaluun urakirja olisi pikalaina (kiitoksia vaan Helmetille maratoonausmateriaalien lainasta!) mutta Amy Tan olisi varmaan ihana. Että näin.

17:33
"Ja hänen onnensa oli niin suuri että se vuoti yli, virtasi huoneeseeni ja muuttui surunkyyneliksi."
Olo on aika levoton ja rauhaton, keskittymisvaikeudet riivaavat. Taitaa olla niin että pääkoppa mielestään lukenut riittävästi yhdelle päivää, ainakin kiinnostusta tuntuu nyt löytyvän mm. pyykeille ja kynsien lakkaamiselle.
Aloitin Sataa salattua, mutta Tanin runollinen teksti ja etenkin Kiinan-sisko Kwanin huonolla englannilla kerrotut mielikuvitukselliset kappaleet ovat tässä mielentilassa aika työläitä lukea. Olen nyt sivulla 89, mutta luulen että vaihdan ainakin vähäksi aikaa kirjaa. Ehkä Kolkyt ja risana olisi osuvampi valinta?

18:37
Vaihdoin kiinalaisen sisarustarinani burn out -tarinaan. Pyörittelin vähän silmiäni sille että vietän ensimmäisen lomapäiväni lukemalla siitä, kuinka ihmiset ovat kyllästyneet työpaikkaansa. Mutta vähän ajan kuluttua huomaan tekstin taas vetävän, pystyn taas keskittymään. Tekstin satunnainen puhekielisyys vähän töksähtelee mutta ainakin se tarjoaa riittävän kiinnostavaa ja samaistuttavaa sisältöä sellaisessa muodossa jonka aivoni pystyvät ymmärtämään. Kirja tuntuu aika nopealukuiselta, olen ehtinyt jo sivulle 118.
Kärsin myös karkki-nälästä. En tietenkään tullut varautuneeksi tähänkään, koska en suunnitellut tankkausta. Onneksi miehellä on lakutuutteja pakastimessa ja pihistän niistä yhden. (Älkää kertoko!!) Normaalisti en edes pidä lakusta mutta ilmeisesti nyt pääkoppani kaipasi sokeria.

19:27
Sain Kasey Edwardsin Kolkyt ja risana -kirjan (241 sivua) loppuun. Teos oli vähän hämmentävä, melkein kuin Eat Pray Loven ja chick-litin rakkauslapsi. En rakastunut vaikka osa Edwardsin kertomasta on kyllä tuttua juttua monista keskusteluista. Kirjan loppupuolella huomasin uupumisen iskevän, en oikein olisi jaksanut enää keskittyä lukemiseen. Aikaa tosin on jäljellä puolitoista tuntia, joten sinnittelisinkö loppuun saakka?

19:55
"Nuorelle naiselle sopii monikin ammatti. Perhepäivähoitaja, lääkäri, puutarhuri, siivooja, strippari, kunnanjohtaja. Valitset vaikka näistä."
Orvokki Leukaluun urakirja oli kyllä nopealukuinen muttei oikein kolahtanut, huumori ei ehkä ole tyylistäni. Ehkä annan viimeisen tuntini kulua tuon kesken jääneen Amy Tanin parissa.

21:03
Maraton loppu. Viimeinen kolme varttia tosin meni jokseenkin plörinäksi puhelimeen vastaillessa ja rikki menneitä sormia laastaroidessa, mutta olihan tätä jo tässäkin. Tanissa pääsin sivulle 150 saakka, jolloin kokonaissivumääräksi muodostuu 1777. Luettuja kirjoja oli 4: Maailma vailla loppua, Kolkyt ja risana, Orvokki Leukaluun urakirja, Haudatut sekä Sata salattua aistia, joka jäi kesken.

Huh. Tänään en taida kyllä lukea enempää.