Haudattu / Henning Mankell

Tämä kirja oli minulle minulle harvinainen herkkupala. Olen ahminut läpi Henning Mankellin hienon Wallander-sarjan aina sen koskettavaan loppuun saakka. Muistan lukeneeni viimeisen kirjan viimeisen luvun kahteen kertaan sillä niin vaikeaa oli Wallanderin olevan poissa, loppu. Outoa miten sitä voikaan kiintyä romaanin henkilöihin... Mutta sitten tuli Haudattu, lyhytromaani, joka oli kirjoitettu kylkiäiseksi Hollannin kirjamarkkinoilla. Vielä kerran Wallander!

Kirja sijoittuu aikaan ennen Rauhatonta miestä, sarjan viimeistä kirjaa. Wallander, vanheneva mies, kaipaa omaa taloa maaseudun rauhassa mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän, varsinkaan poliisin palkalla. Sitten Martinsson vinkkaa hänelle vaimonsa sukulaisen talosta ja eräänä syksyisenä sunnuntaina Wallander ajaa paikalle katsomaan taloa. Se tuntuu hyvältä, juuri oikealta paikalta mutta juuri kun Wallanderin tarjous on hyväksytty löytyy pihasta jotain haudattua. Käsi.

Kirja on taattua Mankellia, lyhyydestään huolimatta tarina on taidokas ja tunnelmallinen, kirjailija osaa luoda taidokkaasti näkymiä vanhenevan miehen sielunmaisemaan ja  nautin jokaisesta sanasta. Itse rikostarina jäi minun lukukokemuksessani ehkä vähemmälle arvolle, se ei oikein päässyt kasvamaan mittaansa tarinan lyhyyden takia. Niinkuin usein käy hyvän kirjan kohdalla, toivoin viimeisen sivun kohdalla saavani lukea kirjaa vielä pidempäänkin.

Kirjan lopussa on kappale, jossa kirjailija kertoo suhteesta Wallanderiin, tuohon keksittyyn sankariin, joka kai aika monella tapaa muistuttaa häntä itseään, paitsi että komisari Kurt Wallander äänestäisi juuri päinvastoin kuin kirjailija Henning Mankell. Oli mukavaa lukea kirjailijan ajatuksia, joista selvästi näkyi se, että kuvitteellinen etsivä oli ollut läheinen kirjoittajalleenkin. Jäämme kaipaamaan sinua, Kurt.

"Pilvet olivat ajelehtineen pois. Lokakuun aurinko valoi epäroivää lämpöään. Varikset jatkoivat metelöintiään korkeassa kastanjassa. Wallanderista koko tilanne tuntui epätodelliselta. Hän oli matkustanut tänne sunnuntaipäivänä katsomaan taloa, johon voisi ehkä muuttaa. Sattumalta hän kompastuu puutarhassa ihmisen jäännöksiin."

Otava, 2013
Sivuja: 174
Alkuteos: Handen
Suomentanut Kari Koski