.jpg)
Luin hiljattain Khaled Hosseinin hienon Leijapojan ja innostuin kirjailijasta niin että halusin ehdottomasti lukea hänen tuoreimman teoksensa, Ja vuoret kaikuivat. Olin myöhään liikkeellä innostukseni kanssa, sillä kirjaa jonotettiin jo innokkaasti kirjastossa ja malttamattomana päädyin lopulta ostamaan kuukauden Luekirja-palvelua jotta saisin tuon odotetun opuksen mahdollisimman pian hyppysiini.Ja vuoret kaikuivat on tarina Afganistanista ja sen ihmisistä, pois paenneista ja kotiin jääneistä, ulkomailta saapuneista avustustyöntekijöistä. Kirjan keskiössä ovat kaksi lasta, Abdollah ja hänen pikkusiskonsa Pari, joista jälkimmäisen antaa köyhä isä adoptoitavaksi rikkaaseen perheeseen peläten rankan elämän kuihduttavan pienokaisen pois. Tarina kattaa vuosikymmenten pituisen ajanjakson ja kuvaa samalla Afganistanin varsin kuohuvia vuosia.
Luulen että tämän kirjan kohdalla innostukseni kääntyi kirjaa vastaan. Leijapoika ja sen hieno rosoinen kauneus olivat vielä niin kirkkaana mielessäni etten voinut olla vertaamatta kirjoja keskenään ja pettymättä hienoisesti kun käsissäni oleva teos ei yltänytkään sen tasolle. Kokonaisuutena Ja vuoret kaikuivat on kaunis, kiinnostava ja koskettavakin, se vain ei ole Leijapoika.
Myös kirjan rakenne aiheutti hämmennystä, sillä kyseessä ei ole romaani aivan perinteisessä muodossaan vaan ehkä enemminkin kertomuskokoelma, jolla toki on oma punainen lankansa. Ajatus Afganistaan jollain tapaa liittyvien ihmiten tarinoiden liittämisestä yhteen on kaunis ja mielenkiintoinen, mutta ei oikein minun juttuni. Hosseini on rakentanut kiehtovan henkilökaartin, joihin olisin halunnut tutustua paremminkin, nyt koin että ohitimme heistä monet liian nopeasti ja tuttavuus jäi vain pintapuolikseksi. Kysymyksiä jäi vielä paljon.
"Kaikki on yhtä riemukasta, utuista hurmaa, ja tuuli viuhuu heidän korvissaan. Parwana vilkaisee olkansa yli siskoaan, ja sisko vastaa katseeseen, ja he nauravat yhdessä, kun kulkukoirat jahtaavat heitä.Otava, 2013
Parwana jatkaa kulkuaan kohti uutta elämäänsä. Hän kävelee kävelemistään, ja pimeys hänen ympärillään on kuin kohtu. Kun se hälvenee ja aamu alkaa sarastaa, hän näkee ideästä tulevan kalpean valoviirun osuvan kallionkiellekkeenseen, ja se tuntuu hänestä syntymältä."
Sivuja: 411
Alkuteos: And the mountains echoed
Suomentanut: Katariina Kaila
Mulla on tässä vielä vajaa sata sivua jäljellä, ja tuntuu, että en koskaan saa kirjaa loppuun. Ihan samat fiilikset, kaipaan edellisiä kirjoja, enkä oikein tajua, mikä tässä kirjassa on ideana, paitsi juuri tuo: pieniä kertomuksia.
VastaaPoistaIhanaa, etten ole ainoa joka ei tajunnut... Idea jäi minulta ihan kadoksiin, Pari ja Abdollah toki muodostavat jonkinlaiset raamit kertomuksille mutta aika löyhät sellaiset.
PoistaValitettavasti romaani jätti samat fiilikset; ennakko-odotukset olivat liian korkealla ja sitten teoksesta tuli pieni pettymys. Mulla se punainen lankakin oli toisinaan kadoksissa.
VastaaPoistaMutta jos et ole lukenut Tuhat loistavaa aurinkoa, suosittelen! Se on vielä Leijapoikaakin parempi :)
Annika, olisi tosiaan ollut ehkä hyvä jos en olisi lukenut Leijapoikaa ihan hiljattain. Nyt olin siitä täpinöissäni ja kuvittelin että tämä olisi jotenkin samanlainen. Ja se punainen lanka tosiaan, Hosseini kirjoittaa kyllä kauniisti mutta välillä sai ponnistella ymmärtääkseen kuinka kyseinen henkilö nyt liittyy mihinkään aikaisempaan. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin jos sitä olisi mainostettu reilusti kertomuskokoelmana.
PoistaOlen lukenut Auringot, joskus aikoja sitten ja muistan tykänneeni. Pitäisi ehkä virkistää muistia ja lukea se uudelleen.
Minen uskalla edes vielä tarttua tähän kirjaan, sillä luin itsekin Leijapojan melko vähän aikaa sitten. Ehdottomasti kyllä luen tämän jossain vaiheessa, mutta säästelen tämän vaikkapa talvi-iltoihin.
VastaaPoistaElegia, kannattaa varmaan jättää välimatkaa Leijapoikaan!
PoistaMinä odotan kovasti, että ehdin lukemaan tämän! Rakastin myös Leijapoikaa, ja ehkä Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjaa vielä vähän enemmän. En haluaisi pettyä tämänkään kanssa ;).
VastaaPoistaSanna, ehket pety jos et odota mitään samantyylistä kuin nuo kaksi edellistä kirjaa. :)
PoistaMinustakin Leijapoika oli upea, mutta jo Tuhat loistavaa aurinkoa aiheutti pienen pettymyksen. Kyllähän se ihan hieno kirja on, mutta jotenkin se juoni oli minusta vähän ennalta-arvattava. Tämä uusi taitaa jäädä mulla aika hännille lukujonossa :)
VastaaPoistaErja, Leijapoika oli tosiaan upea ja on tässäkin samantyylisiä elementtejä mutta kokonaisuus on jotenkin hajanaisempi ja siksi tarinat eivät oikein pääse vahvuuksiinsa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista"Tuhat loistavaa aurinkoa" odottaa hyllyssä lukemista. Jossain vaiheessa tuli yliannostus, kun kirja ja Hosseini olivat kaikkialla esillä. Mutta ehkä nyt uuden kirjan ilmestyttä voisin vihdoin lukea tuon vanhemman. ;-)
VastaaPoistaVarmaan hyvä valinta, monen mielestä se on Hosseinin paras kirja.
PoistaMinulla ei ollut ennakko odotuksia kirjan suhteen, koska se oli ensimmäinen Hosseinini. Ehkä juuri siksi pidin tästä. :)
VastaaPoistaSe ihan varmasti vaikuttaa lukukokemukseen. Minä olin vasta vähän aikaa sitten lukenut mielettömän upean Leijapojan ja tietysti odotin jotain samanlaista...
PoistaMinä taas pelkäsin etukäteen niin kovasti pettymystä, että pidin tästä paljonkin. Näin ne ennakko-odotukset vaikuttavat...
VastaaPoista